© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

SAATIIN TAAS KÄRPÄSLUOKAN SUURI NÄYTELMÄ

October 13, 2018

 

 

Vaalikauden loppu näyttää menevän taas taktiseksi pelleilyksi ja huonoksi poliittiseksi teatteriksi. 

Tästä on tullut maan tapa.

 

Juha Sipiläkin haluaa viimeiseen taistoon

työreformilla, joka on kärpäsen kokoa.

 

1. KERRANKIN EDUSKUNTA KELPAA.

Pääministeri Juha Sipilä pyytää hallitukselleen keskiviikkona luottamusta eduskunnassa käyttäen sitä välineenä muuttaa työmarkkinakäytäntöä irtisanottavien osalta yrityksen koon mukaan.

 

Tästä on tullut uusi välttämätön työreformi, jolla työllisyysastetta korotettaisiin. 

 

Ammattiyhdistysliike panee maan pysähdyksiin koska sekin teki pikkuasiasta härkäsen. 

 

Asia on mittasuhteiltaan ei naurettava vaan itkettävä. Naurettavaa on vain kuinka tyhminä päättäjät strategisen viestinnän ja poliittisen teatterin repliikeissä kansalaisia näyttävät pitävän.

Kukin viisikannan hallitus-työnantajat-mikaelpentikäinen-ilveilynmaksajayritykset-ayliike esiintyy hurskaasti tässä luokkataistelussa. 

 

Taustalla on keskustan aina vaan esiin pulpahtava työreformiaate, maaseudun miesten puhdasotsainen halu nousta teollisuusväkeä vastaan.

 

Toisekseen taustalla kokoomuksen neuvottomuus näissä tilanteissa valita tietysti EK:n etu, mutta samalla yrittää varoa ärsyttämästä palkansaajia, ettei tule vaaleissa pattiin. 

 

Kolmanneksi määrää sosialidemokraattien taktiikka käyttää ainoaa kädessä olevaa korttia, sankarillista SAK etujoukkoa suurin voimin pienissä asioissa.

 

Nyt huudetaan eduskuntaa apuun arvo vallaksi. Se on ihan kivaa kun puoli vuosisataa eduskunta on pidetty osattomana kolmikannan säätäessä työelämän osallisille muista kansan osista poikkeavat edut työterveydestä työmarkkina- ja sosiaalilainsäädännön sisältöön. 

 

Antti Rinne on tomera luokkataistelun johtaja,

jotta pääsee komennettavaksi kolmikantaan.

 

2. KORPORAATIOVALLAN KUOLINKAMPPAILU VAI VAHVISTUMINEN?

 

Lobbaridemokratian ja korporaatioiden Suomessa ratkaisut tekee liian vaikuttavasti elinkeinoelämä ja siihen kaksikantaisin eduin sidottu työväenliike. Sen viiteryhmä on palkansaajat ja työnantajat, mutta vaikutus ulottuu myös muuhunkin kuten sosiaaliturvaan.

 

Suomen korporatiivinen järjestelmä on ollut historiallisesti suuri taloudellinen ja sosiaalinen menestys. Se on ehkä ensimmäinen valtiomuoto, joka on saanut työkansalaiset todella tuntemaan itsensä samanlaisiksi kuin vallanpitäjänsä - koska korruptiivinen työetujärjestelmä vaikkapa kylpylöissä, työterveyslääkärissä ja opintopiireissä palvelee kaikkia - jotka ovat työelämässä.

Se tosin sulkee ulkopuolelle ne, jotka siitä putoavat ulos tai eläkkeelle – lapsista ja opiskelijoista puhumatta.

 

Korporatistisen ideologian mukaan joka eturyhmällä on oma yhtenäinen järjestönsä – palkansaajilla on alakohtaiset ammattiliitot, työnantajilla omat liittonsa ja yrittäjillä Mikael Pentikäisentaistelujärjestö.

Järjestelmässä on niin paljon erilaisia vahvemman etuja, että toisten olkapäillä seisovien määrä on ylittänyt sen kohtuuden määrän, jolla muutosvoimaa syntyisi.

 

Maailman vähiten korruptoituneessa maassa hallitaan valtavia omaisuuksia hankkineiden kolmietukannan puolue-korpraatioliittojen, hyvävelikaavoituksen, mono- ja duopolien, kartellien, kylpylä-, opintokeskus-, urheilu-, nuorisotoiminta-, kulttuurimääräraha-, sosiaalijärjestö-, yleishyödyllinen asumis-, puoluesäätiö-, puoluetalo-, jäähalli-, lehti-ilmoittelu-, virkapaikka-, avoin luottokortin käyttöoikeus-, yrityslahja-, seminaarimatka-, tekaistujen kuittien, eläkesopimusten, edustustili-, tuotekehitysetujen, lomamökki-, edustustila-, EU tukien ja rakennerahastotobulvaaniuksen, osuuskauppa-alennus-, virkapalkkio- pääomaveroetu-, säätiö- ja suosimisjärjestelmä ja monin muin edunsaantijärjestelyin.


Silmin sinisin - maan tapaa noudattaen.

 

Kaikkinainen arroganssi, niin ammattiyhdistysliikkeen sisällä, mallina emeritusVVO, johdon palkat, AKT p-penkissä ja ukkojen pamppuvalta, on enemmän käytäntö kuin poikkeus.

 

Yhteiskunnan uudistajasta, työväenliikkeestä on tullut jarrutusliike, joka valvoo saavutettuja etuja vaikka edunsaajia vastaan. 

 

Taisteleva työväenliike pitää parhaimmin pärjäävien puolta nuorten ja pätkätyöläisten saadessa paarian roolin.


 

 

3. TYÖNANTAJA EI OLE SEN PUHTOISEMPI. 

 

Yritysten edunvalvoja EK ja työnantajaliitot puolestaan ovat unohtaneet olevansa osa yhteiskuntaa ja ryhtyneet tukiaisia ja verottomuutta ruinaavaksi kerjäläiseksi, jolla ei ole uutta luovaa – ei edes luovaa tuhoa - edistettävää.

 

Lopulta Elinkeinoelämän keskusjärjestö teki itsensä paperitiikeri lobbariksi omasta tahdostaan.

 

Pääministeri kertoi valtiopäivien avajaisissa 2017 hallitukselle lasketun, että valtion jakamista 3,8 miljardin yritystuista vain 11 prosenttia on luonteeltaan ”uudistavia”. Loppu siis säilyketukiaisia pysähdyksen yrityksille.

 

Työnantaja ei katso enää olevan syytä keskittää sopimuksia, siksi se ei osallistu, EK; enää yhteisiin kattaviin palkkasopimuksiin, vaan johtaa hajotustyötä. Tilalle hallituksen ohjaajaksi on astunut paitsiossa tähän saakka pidetty Suomen Yrittäjät.


Tilanne on aina työmarkkinoilla paha; rahaahan ei ole enää koskaan palkkoihin, kun sitä ei rikkailta ja suuryhtiöiltä kerätä.

Palkkoja on siis laskettava ja muita palkkioita on purettava. 

Paitsi suurten palkkojen ja palkkioiden osalta.


Kolmikanta on luonut pyhän allianssin, jossa työssä olevat on pantu erikoiseduin etusijalle lapsiin ja vanhuksiin nähden.
"Hehän maksavat", sanotaan; kyllä. 

Mutta eivätkö myös eläkeläiset tai veteraanit sitten ole maksaneet? 

 

Suomi on jaettu kahteen kerrokseen: työssä käyviin edunsaajiin ja muuhun vähemmän ansaitseviin.

 

 



 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png