© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

Maailman lopun merkit ilmassa. Pelastautukoon ken vielä voi...

July 25, 2018

 

Mikään ei näytä saavan päättäjiä, mediaa, kansalaisia, koko maailmaa tajuamaan, että olemme jo loppusuoran puolivälissä matkalla kohti elinolojen kohtalokasta kriisiä, jopa ihmiskunnan tuhoa.

 

 

1. LUONTOA EI ENÄÄ PELASTETA

Pitääkö tapahtua miljoonia uhreja vaativia ekokatastrofeja ennen kuin tapahtuu korjaus – ja tapahtuuko korjaus silloin jo liian myöhään?

 

Meidät on saatu uskomaan, että maailman talouteen on tullut pyhiä oppeja, joihin ei voisi vaatia mitään muutoksia - vaikka mikä tulisi eteen.

Kaikkein pyhin on oppi taloudellisesta kasvusta. Ajatus työpaikkojen ja hyvinvointipalvelujen kasvukytköksestä on iskostettu meihin syvällisesti, se estää ihmiskuntaa näkemästä metsää puilta. 

Valtaideologiasta riippumatta maailmankuva on, että vain talouskasvu voi taataa paremman tulevaisuuden ja hyvinvointiyhteiskunnan - ellei ole kasvua on vain kurjuutta ja kuolemaa.

    Me jatkamme kasvumallilla ainoana oppina vaikka ympäristörasituksen pienentämiseen olisi pitänyt ryhtyä jo vuosia sitten. 

     

    Talousjärjestelmä ei kuitenkaan ole lopullisesti tämä, se ei ole valmistunut lopulliseen muotoonsa, vaan sen tulisi elää uusien haasteiden mukaan.

    Ihmisten hyvinvointi ja elämänlaatu eivät ole yhtä bruttokansantuotteen kanssa. 

     

    2. HUONOJA UUTISIA

    Meneillä oleva resurssien käytön tehostuminen ei vähennäkään suoraan luonnonvarojen kulutusta.

     

    ”Taloudellisen toiminnan ympäristötehokkuus on viime vuosikymmeninä parantunut, mutta tutkimusten mukaan talouskasvu on järjestelmällisesti mitätöinyt tehokkuuden lisäykset.”

      Ilmiö tunnetaan taloustieteessä Jevonsin paradoksina, sen mukaan jonkin resurssin käytön tehostuminen johtaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tämän resurssin käytön lisääntymiseen eikä niinkään vähentymiseen.

       

       

       

      Päätelmä : taloudelle on löydettävä kohtuun suunta: tasapaino luonnon kanssa ja ihmisille tasa-arvoa enemmän tulojen ja etujen jakaantumisessa maailman väestön kesken ja yhteiskuntien sisällä.

       

      Väestö räjähtää nykyisestä seitsemästä miljardista ihmisestä nopeasti kymmeneen, koska hedelmällisyysikäisiä ihmisiä on yksinkertaisesti liian paljon tilanteen tasoittamiseksi.

      Helsingin yliopiston ympäristötieteen professori Janne Hukkinen totesi jo joku vuosi sitten lakonisesti käytettävissä olevan vaihtoehdon: ”näin ollen ainoaksi pelivaraksi kuluvan vuosisadan puoleenväliin mennessä jää pienentää bruttokansantuotteen vuosikasvuahenkeä kohden. Paine talouskasvun supistamiseen kohdistuu nimenomaan jälkiteollisiin yhteiskuntiin, koska kehitysmaissa talouskasvua vielä tarvitaan perushyvinvoinnin turvaamiseksi.

      Tämä ei ole ideologiaa. Se on termodynaamisten ja aritmeettisten tosiasioiden hyväksymistä. Taloutta ei tarvitse kasvattaa vaan supistaa. Tämä ei tarkoita niukkuutta ja kurjuutta vaan riittävyyttä ja hyvinvointia.”

       

      On siis katsottava asioita uudella tavalla, se ei ole tavatonta. Historiassa edistyminen liittyy innovaatioihin, ideoihin ja kykyyn viedä ne toteen. 

       

      3. TOIVOA SOPII, MUTTA EI UNELMOIDA 

      On asetettu toivoa talouden rakenteen muutokseen, mutta palvelu- ja immateriaalitalouteen liitetyt toiveet ovat nekin osoittautuneet ylimitoitetuiksi. 

       

      Ekonomisti Tim Jackson sanoo, että suhteellista irtikytkentää talouden ja ympäristövaikutusten välillä on toki tapahtunut, esimerkiksi yhden dollarin tuottamiseen tarvittavan energian määrä on laskenut kolmanneksella viimeksi kuluneen kolmen vuosikymmenen aikana.

       

      Toimeliaisuuden määrän lisääntyminen on kuitenkin tähän saakka syönyt enegiatehokkuusedutkin. 

      Vuoden 1990 jälkeen maapallon energiankäyttöön liittyvät päästöt ovat lisääntyneet 40 prosenttia.

       

       

      4. KUOLEMAN SUUDELMA 

      Maailman tilanne on kuin maailmansotien välissä, fasismi ja vihaava ääripuhe nostaa päätään kun kansallisuusaate tulkitaan kääntymiseksi sisäänpäin ja menneisyyteen; kun historiaa tulkitaan väärin.

       

      Siinä jää huomaamatta, että viime vuosisadan menestyneimmät kansakunnat ovat maahan muuton hyödyntäjiä; emigranttimaita, Yhdysvallat, Kanada, Australia, Ruotsi, Saksa...

        Meidän on löydettävä vanhentuneen tilalle uutta, sellaista, jota ei vielä ole olemassa – se meidän pitää itse kehittää ja rakentaa. Maailma tarvitsee nyt tutkijoita, mutta ennen kaikkea kansalaisia, jotka ovat valmiita kehittelemään vaihtoehtoisia malleja myös yhdessä; ruohonjuuritasolta käsin, silloin kun pitää. 

        Nyt pitää.

         

        Mitä pitää tapahtua ennen kuin mitään tapahtuu?

         

         

         TEESIT: 

        1. Aika siirtää huolet huomiseen ja välittää vähät on nyt käytetty.

        2. Itse institutionaalinen järjestelmä ei korjaa sillä vauhdilla maailman ja omia ongelmiamme, että se pelastaisi meidät.

        3. Voiman kapina söisi lapsensa, on silti pakko toimia itse - vaikka ohi järjestelmän, mutta yhdessä.

        4. Uusi tehdään helpoimmin ihmisten verkostoissa, pienestä suureen synnyttäen monia hyvien asioiden kierteitä.

        5. Edessä on historian suurin työmaa. Sitä suurempi mitä myöhemmin tosi toimeen tartutaan.

         


         

         

        Share on Facebook
        Share on Twitter
        Please reload

        OTA OSAA KESKUSTELUUN:

        RADIOSSA

        RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
        Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
        tai mene nettiradion ohjelmasivuille
        Televisiossa
        Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
        Osallistu
        LINKKIPALLOMERI.jpg
        kolmas_draft1 – Kopio.jpg
        Tieto-ekirjat
        Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png