© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

PITÄISIKÖ SUURTEN IKÄLUOKKIEN ALKAA TUKEA NYKYJAN NUORIA?

 

Vaadin nuorille vaikutusvaltaa ja suurilta ikäluokilta vastuullista liittoa nuorten kanssa.

 

Nyt puhumme nuorista ja nuorisotyöstä, nuorten kurjistumisesta ja kunnollistumisesta. Ajattelemme miten Suomelle käy ellei nuorten syrjätymiskehitystä ja työelämäasemaa kohenneta.

 

Väittelyvieraana on nuorisotyön ja nuorten vaikutusvallan puolesta vuosikymmeniä työtä tehnyt Eero Nerelli-Antell.

 

 

NUORILLE ON ANNETTAVA AVAINASEMIA HETI

- mutta heidän pitää itse taistella sen puolesta

 

 

Veli-Antti Savolaisen pointit ja teesit

Oma sukupolveni on saanut vanhemmiltaan vapaan, villin nuoruuden, rauhan ja jälleen rakennetun maan. Suuret ikäluokat tekivät pitkän päivätyön aloitettuaan työuransa keskimäärin 19-vuotiaina. Ahkeruudellaan ja 1970-luvun inflaatiolla he hankkivat kotinsa halvalla ja sairastuvat ja vanhenevat nyt luomassaan hyvinvointiyhteiskunnassa pitkän rauhan ajan yhä vallitessa.

 

Aikakautemme Suomessa oli tasa-arvon ja edistyksen aikaa, joka kuitenkin on muuttumassa. muuksi.

 

Meille rakentuivat neuvolat, koulut ja lähiöt. Meidän lastenlapsemme ovat kuitenkin ensimmäinen sukupolvi joka ei paranna elintasoaan edelliseen sukupolveen verrattuna.

 

Nuorten ääni ei kuulu koska heitä on niin paljon vähemmän kuin meitä.

 

Pitäiskö rock´n rollarien ja entisten nuorten miettiä nyt mitä tulisi tehdä vai itseään koska olemme niin erinomaisia? Entisten nuorten sävellahjan sijaan voisimme kuunnella nuoria ja antaa heille elämän lahjaksi paremmat asemat huomista varten.

Nuoruus on ehdotonta ja kokemattoman tietoisuuden aikaa, johon kuuluu vanhan haastaminen ja oman oikeassa olon varmuus. Niin luonnonjärjestyksen, elämän kiertokulun mukaan pitää ollakin. 

 

Nykynuorilla on vaikea paikka, työn murros, ylikulutus, digitalisaatio, laskeva ikäpolven elintaso, ekologinen kriisi ja vastuu meidän suruttomasti ottamista veloistamme elatusvastuustamme puhumattakaan, vaikeuttavat ikäpolvien tuskaista taivalta.

 

Ne antavat aiheen ulottaa Kolmas itsenäisyystaistelu nuorten ihmisarvon ja oikeuksien kamppailuksi ahneuden ajan muuttamiseksi. Mitään ei kuitenkaan saa ilman omaa toimintaa.

 

Olin nuorena aktiivinen kuten suuri osa ikäluokastani, joka nousi kapinaan sankarisukupolvea sivuun siirtääkseen 1960- ja 1970- luvulla. 

Se tapahtui haastaen huomaamatta nuoruutensa sotaan kadottaneen isän tai äidin itse saamia pelimerkkejä. 

Olin silloin Espoon nuorisoparlamentin ja myöhemmin nuorisolautakunnan puheenjohtaja, vuosikymmenen ajan nuorin päättäjä viitekehyksissäni - kuten niin monet 1945-49 syntyneet.

 

Teinien vanhemmat soittelivat paljon kysyen miten teinin kanssa elää, kuinka nuorten puheet pitää ottaa. Minä olin valmis kaikkinaiseen neuvontaan; pääviestinä kuulla nuorta ja antaa hänelle vapaus. 

 

Oman kiihkeyteni kannalta suurin loukkaus oli kokoomuksen kansanedustaja Alli Vaittinen-Kuikan satiirinen heitto; ”nuoruus on tauti, jonka aika parantaa.” Mato Alli on tullut monasti mieleen sen jälkeen matkallani kohti kohta 70-ikävuottani. 

 

Me vaadimme nuorille valtaa ja vaikutusta yhteiskuntaan ja saimme sitä niinkuin ei koskaan ennen. Matti Ahde, Ulf Sundqvist, Matti Louekoski, Paavo Väyrynen joitain mainitakseni, olivat alle kolmikymppisinä ministereinä.

 

Useimmat suurikäluokkalaiset pitivätkin asemastaan kiinni koko ikänsä nuorempien, erityisesti meitä heti seuraavien, jonottaessa vallan kukkuloille turhaan.

 

Ensimmäinen pointtini. Olisi siis aika jo antaa tukea nuorille, se on vanhoista polvista kiinni, koska meidän äänivoimamme riittää siihen.

 

Muuten hukka meidät syö.

Katsokaa Suomen ja Euroopan väestötilastoja; 0-14 vuotiaiden määrä on Euroopassa 14-15 prosenttia kun se Yhdysvalloissa on kaksin- ja Afrikassa kolminkertainen. Silti me emme ole saaneet nuorille asemaa ja työtä yhteiskuntaamme.

 

Syrjäytyneiden ja syrjäytymisriskissä olevien nuorten määrästä on keskusteltu vuosia, arvioiden vaihdellessa 14 000:n ja 100 000:n välillä joka on äärettömän sietämättömästi  liikaa.

 

Toinen  pointtini onkin, että syrjäytymisessä kyse on meihin kaikkiin koskevasta ei vain nuorten itsensä kokemasta onnettomuudesta.

 

Syrjäytyminen on prosessi, jossa huonot tekijät ketjuuntuvat ja kasaantuvat. Kun huono-osaisuus monimuotoistuu, se alkaa heikentää nuoren ihmisen mahdollisuuksia hallita omaa tilannettaan koko elämänkulussa etenevänä prosessina, johon sisältyy ei vain taloudellisia vaan myös kulttuurisia, terveydellisiä, sosiaalisia seurauksia.

 

Heille ei ollutkaan lottovoitto syntyä Suomeen.

 

Suomi on 2010-luvulla maailman nopeimmin ikääntyvä maa. Syntyvyys Suomessa oli kaikkien aikojen matalin vuonna 2017: syntyvyys laski seitsemäntenä vuonna peräkkäin. Viime vuonna Suomessa syntyi 50 321 lasta.

Vuonna 2016 syntyi 6 600 vauvaa äideille, jotka olivat ulkomailla syntyneitä eli  noin 12 prosenttia kaikista vuoden aikana syntyneistä lapsista.

 

Nuorten kotitalouksien elintaso on heikentynyt tuntuvasti vanhempiin ikäluokkiin verrattuna.

 

Käytettävissä olevilla tuloilla mitattuna alle 35-vuotiaiden kotitalouksien taloudelliset resurssit eivät ole parantuneet tasosta, joka heidän vanhemmillaan oli saman ikäisinä.

 

Eläkevastuu kasvaa kun 1940-luvun suuret ikäluokat ovat jo kokonaan eläkkeellä. 

Nuorten ja eläkeläisten keskinäinen suhde heikkenee kansantalouden näkökulmasta, koska eläkkeellä olijoiden kokonaismäärä kasvaa. 

 

Lisäksi se, että vuosittain työelämästä poistuvien määrä laskeekin nyt, on huono uutinen työmarkkinoille tuleville nuorille. Siksi, että työpaikkoja vapautuukin nyt entistä vähemmän.


Nykynuorille kävi huono tsägä.

 

Työllisyyden iästä johtuva hetki meni jo kun suurten ikäluokilta vapautuneet duunipaikat ovat jo menneet edessä on työpaikkakato robottien tehdessä työn eikä edes kansalaispalkkaa tiedossa.

 

 

 

TEESINI ovat, että 

1. Kolmas itsenäisyystaistelu on kansakunnan olemassaolon taistelua, joka merkitsee nuorten ikäluokkien aseman ja vaikutusvallan tuntuvaa lisäystä yhteiskunnassa.

Tällöin vaatimus äänioikeuden laskemisesta 16 vuoteen ja kenraali Aimo Pajusen vanha ehdotus lapsiäänten lisäämisestä perheen äänikiintiöön ovat mielekkäitä. 

 

2. Lisäraha koulutukseen ja lapsiperheiden aseman kohentaminen on välttämätöntä. Tällöin panostus koulutukseen on otettava yhteiskunnalliseksi prioriteetiksi.

 

3. Kolmanneksi lapsilisien universaalista, kaikille kuuluvasta oikeudesta, tulisi ylimmän kolmanneksen tuloryhmässä luopua ja mahdollistaa näin pyrkiminen malliin, jossa 1-7 vuotiaiden lasten tuki voitaisiin kolmikertaistaa nykyisestä pienemmissä tuloryhmissä.

 

---------------

 

KUUNTELE RADIO-OHJELMA:

OI NUORUUS

-nuorille lisää valtaa - hehän meidän velkamme maksavat

 

Vieraana Eero Nerelli-Antell jonka kanssa Veli-Antti Savolainen keskustelee nuorten tilanteesta.

Emme ole saaneet aikaan nuorille asemaa ja työtä nyky-yhteiskuntaamme. 

Kolmas itsenäisyystaistelu laajenee ohjelmassa nuorten ihmisarvon ja oikeuksien kamppailuksi ahneuden ajan muuttamiseksi. 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png