© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

MEDIA 4. URHEILUN AATE, RAHAN ARVOT .Vieraana Jari Kupila

April 11, 2018

 

 

Radio-ohjelmaan kuuluu suoraan puhuminen, antiteesiin Veli-Antti Savolaisen pointteihin ja teeseihin esittää Jari Kupila.

Vuoden urheilutoimittaja, Elmo-lehden toimituspäällikkö Jari Kupila on kokenut urheilutoimittaja myös televisiossa.

 Urheilulehdessä Kupila toimi toimituspäällikkönä vuosina 2002–2017,

kunnes A-kehdet myi Urheilulehden Sanomille.

Tämän jälkeen Kupila oli yksi Elmo-lehden perustajista.

Kupila on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän valmistelee parhaillaan väitöskirjaa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliselle tiedekunnalle.

 

 Radiovieraamme Jari Kupila on vuoden urheilutoimittaja.

 

VELI-ANTTI SAVOLAISEN POINTIT JA TEESIT

Englantilaisten gentlemannien eliittiklubiharrastuksesta 1800-luvun lopulla syntynyt moderni kilpaurheiluliike on kadottanut alkuperäisen tehtävänsä kansanliikkeenä liiketoiminnaksi, joka ei ole aina kestänyt päivänvaloa. 

 

Urheilu on täynnä paradokseja ja suurten sanojen pötypuhetta, korruptiota, huijausta, kohtuuttomuutta, huijausta, dopingia, tv-oikeuksia, seksiä, piilomainontaa, kerskarakennuskeinottelua ja politiikkaa... 

 

Samalla se on jaloin viihteen ja ruumiin kulttuurin laji, jonka hyviä tuloksia, kilvoittelua, kansanterveydellisiä seurauksia, sankaruutta, toveruutta ja hyvää kasvattajaesimerkkiä ei voi liikaa kehua. 

 

Ristiriita syntyy puheiden, paheiden ja arvojen ristiriidasta - ylipuhumisesta. 

 

Kilpaurheilun vetovoima ottaa mukaansa, innostaa niin nuoret kuin vanhatkin. 

- Se on viihdebusineksen suurin laji, jossa vuollaan kultaa urheilupyhättöjen rakentamisella, vaatetuksella ja välineillä, lipputuloilla, kuuluisuudella ja osallistumis- ja jäsenmaksuilla. 

 

Jos pahasti sanoo niin citius, altius, fortius-voittaminen on tätä nykyä enemmän liikevoittoja. 

 

En liikevoittoja moiti - vain tapaa ja tekoja, joilla ne hankitaan hyviltä ihmisiltä.

 

Ensimmäinen pointtini on, että urheilun ja rahan suhde on selvä asia joka ei selviä kuin myöntämällä tosiasiat. Pitäisi myöntää, että jalot lajit ovat kaikilla enemmän tai vähemmän, eri mutta kaikilla tasoilla, liiketomintaa, joka hyödyntää johtajiaan usein ilman omistusoikeutta. 

 

Olisi syytä erottaa julkinen rahoitus ja kilpaurheilun liiketoiminta.

 

Liikuntaa pitää tukea, mutta urheilumarkkinatalouteen ei kuulu olympiaurheilun tai kartelloituneen jääkiekko-bisneksen tuki, vaan se on suunnattava liikunnan kasvatustehtävän täyttämiseen. 

 

Korruptoituneet urheilun rakenteet FIFA, KOK, IHL ja muut kansainvälisen urheilun liittymät on saatettava läpivalaisuun; avoimiksi järjestelmiksi ja läpinäkyviksi vastaamaan ylväitä puheita uuden eettisen ja tulonjaon koodin mukaan. Urheilun kaksinaismoraali pitää muuttaa nykyajan mukaiseksi uuden urheilun ”myyntipuheen” urheiluyritysten liiketoiminnan arvojen kautta niin kauan kun se esiintyy yleishyödyllisten tunnusten alla.

 

Toinen huomioni koskee urheilun julkikuvaa ja urheilujournalismia. 

Carpe diem tartu aikaan - ja tosiasioihin.

 

Urheilun bisnes ulottuu sen julkisen hyvän kuvan hyödyntäjistä, urheiluliikkeen työntekijöihin: urheilijasta ja valmentajista aina kenttävahteihin saakka. Urheilubisneksen kokoluokka lasketaan Suomessakin useissa miljardeissa ja se työllistää liikuntatoimena ja yrittämisenä. Maassa on 1200 ammattiurheilijaa ja 1800 ammattivalmentajaa, 5000 töissä kuntien liikuntatoimessa, lähes 10 000 ihmistä liikuntapalveluyrityksissä suurimmat ryhmät mainitakseni. 

 

Toinen pointtini on, että urheilu Suomesssa on merkittävä tekijä talouden osana ja sellaisena sitä tulisi myös yleishyödyllisyys-almujargonian sijasta käsitellä.

 

Lopuksi huomio urheilumediasta.

 

Urheilujournalismin olisi päivityttävä tähän päivään ja tosiasioihin. Ei riitä tiukka arvio tai urheilusuorituksen analyysi, valmentajan potkujen vaatiminen, vaan tarvitaan myös arviota itse urheilujohtamisesta, joka pääsee nykyajassa kuin juoni kabinetista ja asiakas aition juhlista – siis vailla julkisuutta ja tulosarviota. 

 

Tulee ymmärtää ja selostaa urheilun poliittinen ja taloudellinen luonne aina järjestämisoikeuksista, kaavoitukseen ja ääntenkalasteluun saakka. 

 

Urheilu ei ole epäpoliittista, vaan poliittisten voimatekijöiden pullistevaa voimainkoettelua sankaruudesta, rahasta, julkisuudesta ja fandomeista.

 

Urheilujournalismin on uskallettava enemmän ja tarttuva tulosseurannan ja sankarisaagojen ilmaisen markkinamiehen roolista myös itse urheilujärjestelmän epäkohtiin kuten journalisti tekee missä tahansa muussa asiassa.

 

Voisi aloittaa vaikkapa urheilurakentamisen analyysilla: miksi Olympiamuseostadionin 300 miljoonan remontti on tekeillä, kuka kerää voitot HIFK:n kauuppakeskusjäähallista tai Tampereen uusista urheilupyhätöistä.

 

 

Teesini on; 

1. Urheilu tarvitsee ja ansaitsee parantuakseen tosiasioihin perustuvan uuden omakuvan ja uuden myyntipuheen sisällön yleisölleen nappulaurheilijoista, sponsoreihin, faneihin ja kengänkuluttajiin.

Vanhat arvot eivät ole tosia, tarvitaan uudistettu urheiluetiikka.

 

2. Urheilujournalismilta tulee vaatia oman asemansa ja urheilumaailman kuvansa uudístamista ja laajentamista. Kun kirkassilmäinen amatööriys on poissa urheilijasta ja hänen ansainnastaan ammattilaisena olisi urheilujournalisminkin ammattilastuttava koko kuvan näkemiseksi.

 

 

Kuuntele ohjelma nettiradiosta:

 

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png