© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

MEDIA 2. Laatu vai hömppä - median myyntikeinot ja uusi vaikutusviestintä

March 28, 2018

Radiovieraana Heikki Valkama.

Lähetykset businessfm.fi kanavalla

keskiviikko klo 11

torstai klo 18

sunnuntai klo 9

 Kuuntele heti:

 

 

 

Veli-Antti Savolaisen pointit ja teesit. 

Tässä osassa Kolmannen itsenäisyystaistelun mediakeskustelusarjaamme keskitymme asiaan.

 

Siihen, mikä merkitys lehdistössä on asiasisällöllä ja toisaalta mikä pakko sillä, muka on, luoda mediakiinnostavuutta keventäen otetta viihteen; julkkisten, asioiden henkilöistämisen ja puhtaan juoruilun kautta. 

 

Lehdissähän myy aina sirkushuvi, tapahtumiseen liittyvä sensaatio; poikkeus, seksi, rikos, henkilöt ihmissuhteet, arki, omituisuudet ja raivon nostattaminen.

 

Sen ovat todistaneet irtonumeromyyntiluvut, Hymyn, Nyrkkipostin Ja Seiskan menestykset aikanaan sekä nyt, mikä sosiaalisessa mediassa ihmisiä puhuttaa ja kirjoituttaa.

 

 

Mediasta on kaikilla kentillä tullut yhä enemmän ja enemmän kaupallista liiketoimintaa, jonka lakeja ovat menestyksen lait, eivät enää uutisvoitot, vaan kaupalliset voitot.

 

Kaupallista toimintaahan kustantaminen tietysti aina on ollut, eihän mikään tappiolla jatku, mutta muutos on kolmessa vuosikymmenessä kuitenkin ollut ilmeinen. 

 

Aatteellisuus ja ihanteet ovat jääneet koko ajan taka-alalle ja numeraalinen, levikki- klikkaus-, katsojamäärä yhä tärkeämmäksi, vaikka median hajaantuminen yhä useammiksi ikkunoiksi tirkistellä maailmaa onkin pudottanut ja hajauttanut kaikkien katsovia silmäparimääriä, siis yleisöjä.

 

 

Ensimmäinen pointtini on kuitenkin, että on suuri mediaharha keventää lehdistöä nettikäyttäytymisen perusteella. Hömppä lämmittää sisältömarkkinoilla vain hetken

Pitävä ote lukijoista saadaan vain laadulla ja oikealla sisältömiksillä, jonka pitää sisältää pyrkimys olla kaikissa valituissa  sisältölajeissa mediatyypppinsä paras ja laadukkain.

Median historia kertoo, että yleisö hylkää joutavuuden ja merkityksettömän palvelun enemmin tai myöhemmin.

 

Toinen huomioni koskee yhteiskunnallisen viestinnän uutta manipulaatiomuotoa jota on alettu kutsua julkisesti strategiseksi viestinnäksi tai yksityisesti vaikuttamisviestinnäksi.

Päätöksentekoon vaikuttaminen on aina ollut osa demokratiaa. Eturyhmiä, kansalaisvaikuttamista, puolueosastoja, mielenosoittajia, järjestöjä, osuuskuntia, ay-liike ja työnantajat, on aina ollut puhumassa oman asiansa puolesta.

 

Olemme Suomessakin viime vuosikymmeninä siirtyneet jenkkimalliseen lobbausdemokratiaan, jonka keinoihin kuuluu vaikuttaa päätöksentekoon kaupallisen viestinnän keinoin. Sen päämäärä on omaetuinen tiedonjako, tapaamisten, taustainformaation, vaalituen, pelottelun, ohjatun samanmielisen ja hyvin syötetyn suosikkiviestijän ja muunnetun ”tiedon” kautta.

 

”Vaikuttajaviestinnästä” on tullut merkittävä bisnes, jonka pyörittäjinä ovat politiikasta viestintäfirmoihin ilman häpyä siirtyneet avustajat – jopa entiset poliittiset vaikuttajat.

Toinen pointtini on, että vaikuttaminen on muuttunut liiketoiminnaksi, jota hoitavat pöydän puolta tietoineen ja taitoineen vaihtaneet edunajajat. Tämä ei ole sattumaa vaan vaan keskeinen osa politiikan ja julkishallinnon yleistä kaupallistamispyrkimystä, yksityisten toimijoiden toimiessa osana sitä – omaksi ansaintaedukseen.

 

Ikävintä on, että tämän vaikuttamisvietinnän ja lobbausdemokratian rinnalla myös julkishallinto,viranomainen on alkanut puhua strategisesta viestinnästä ja harjoittaa sitä. Ministeriöt ja valtioneuvosto eivät enää tiedota objektiivisesti vaan harjoittavat päämäärätiedottamista,  piilotettua agendaa, jossa asialle halutaan luoda tietty mielikuva markkinoilla.

 

Alexander Stubb antoi pääministerinä Pirandelloa väärin ymmärtäessään politiikalle kokonaan uuden sisällön, asiat ovat  juuri sitä miltä ne näyttävät, siis median ja yleisön silmissä - yhdessä vellottuna, lööpeissä, kolumneissa, keskustelupalstoilla.

Väliä ei ole miten tai mitä asiat ovat todellisuudessa.

 

 

Ensimmäinen teesini on; että media tekee virheen taas aliarvioidessaan yleisöään ja toisaalta luottaessaan liian vähän laatuun. En tästä moiti median tekijöitä pelkästään vaan lehtitaloudesta päättäjiä, jotka ovat valinneet  sisällön aliresussoinnin kilpailueduksi.

 

Toinen teesini on,  että vanhan ajatuksen politiikasta valtiollisiin, valtioiden välisiin tai yhteiskunnallisiin asioihin näkemykseen tai aatteeseen pohjautuvana toimintana, jolla pyritään vaikuttamaan tai jolla hoidetaan niitä, korvaa julkisuuteen syntynyt mielikuva asiasta. Tällöin totta on mielikuva ei tosi asia. Koko politiikka onkin näin vain viestintästrategiaa.

 

 

Kolmas itsenäisyystaistelu. Antiteesi eli vastaväite. 

Antiteesiin esittää Heikki Valkama

Maisteri Heikki Valkama on kokenut mediamies, journalisti, joka on ollut Ylioppilaslehden ja Mondon päätoimittaja, Apu-lehden toimituspäällikkö ja laadukkaan Imagen päätoimittaja. Hän siirtyi viime syksynä Yleisradion Hyöty ja tiede -tiimin esimieheksi.

 

Kuuntele ohjelma heti:

 

 

 

 

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png