© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

SUOMI JA AFRIKKA: Heidän menestyksenä on meidän etumme

February 20, 2018

AAfrikkaa koskeva teema jatkuu täällä Kansalaismediassa, ekirjassa ja Business FM radiokanavalla.

Nyt puhutaan Afrikan muuttoliikkeestä, mahdollisuuksista ja kehittyvässä taloudesta.

Käymme läpi debatoiden Suomen linjauksia Afrikan suhteen. Onko pelko kansainvaellukisista hyvää syy auttaa Afrikkaa?

---------------

 KOLMAS ITSENÄISYYSTAISTELU tiekartta Suomelle, radio-ohjelma

AFRIKKA 2.POLITIIKKAA, PELKOA, RIISTOA JA TALOUTTA

Ensilähetys 21.2. klo 11 kanavalla 89,7 tai www.businessfm.fi Uusinnat torstaina klo 18 ja sunnuntaiaamuna klo 9. Podcast kuuntelu mahdollista nettiradiossa heti.

 

Vieraana Afrikkapolitiikan johtava asiantuntija MARTTI EIROLA Ulkoministeriöstä.

 

 

 

Veli-Anti Savolaisen pointit ja teesit

Meitä ihmisiä on nyt niin paljon ettemme voi muuta kuin sietää ja mieluummin rakastaa toisiamme. Toinen vaihtoehto on menehtyä - jos tämä nyt suoraan sanotaan.

 

Afrikan väestön ennustetaan kaksinkertaistuvan 2,4 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Sillä on vaikutuksia myös Eurooppaan.

 

EU jäsenmaineen on nykyään Afrikan tärkein ulkomainen investoija, pääasiallinen kauppakumppani, entisenä siirtomaaherrana edelleen myös turvallisuuden tuottaja, tärkein Afrikasta pois muuttaneiden rahalähetysten lähde ja rahassa mitattuna suurin kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun kumppani.

 

Afrikassa on nuoria puolet, Euroopassa vain vajaa viidennes väestöstä.

 

Kansainvaellusten pelossa Euroopan Unioni on herännyt torjumaan muuttoa oivaltamalla, että Afrikka ei tarvitse almuja, vaan taloudellista ja kaupallista yhteistyötä ja investointeja.

 

 

Tämän vuosisadan aikana Afrikan talouskehitys on ollut rajussa kasvussa. 

 

Kehitys on paikoin toki haurasta, monessa yli 50 Afrikan maasta ei talouskehitykselle edelleenkään ole tapahtunut juuri mitään. Afrikkaa vaivaa myös - vanhan yhteiskunnan moraalin hajotessa - turvallisuusuhkia, kuten järjestäytynyt rikollisuus, ihmiskauppa ja terrorismi.

 

Eurooppa ja Afrikka voivat voittaa poliittisten ja taloudellisten siteiden vahvistumisesta mutta myös hävitä paljon, jos yhteistyö ei toteudu. 

Eurooppa on tähän saakka ollut Afrikassa siirtomaaherra tai sen jälkeen raaka-aineiden hyödyntäjä ilman merkittävää tahtoa harjoittaa tasavertaista taloudellisista yhteistyötä.

 

Tehtävä on mittava: Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan pitäisi luoda vuoteen 2035 mennessä 18 miljoonaa työpaikkaa vuosittain, jotta kasvavalle nuorisomäärä työllistyisi ja voisi pysyä kotimaissaan.

 

Ensimmäinen pointtini on, että Afrikan kanssa pitää toimia win-win periaatteella, molempien hyödyksi. Pelkkä siirtolaisuuden torjunta ei johda mihinkään pitkässä juoksussa.

 

 Liput kartalla vuonna 1900.

   

Entäpä Suomen linja? 

Suomen Afrikka-politiikka korostaa EU-Afrikka-suhteen nostamista strategiselle poliittiselle tasolle, torjua ilmastonmuutosta, edistyä rauhan ja turvallisuuden sekä kaupan saralla.

 

Suomen mukaan yhteistyön vahvistaminen Afrikan kanssa helpottaa ”muuttoliikeyhteistyötä.”

Pääteemaksi tulee hallituksen mukaan fokusoida nuoriso ja nuorisotyöllisyyden edistäminen. Suomen tavoitteena on suunnata EU:n tuki Afrikassa erityisesti koulutukseen, tuotekehittelyyn ja innovaatiotoimintaan sekä investointiohjelmiin. 

Hyvä.

 

Suomi lisää investointimuotoista rahoitusta ja riskien jako pääomaa tällä kehitysavun leikkaushallituskaudella yli 500 miljoonaa euroa.

Suomi kuitenkin pelkää Sipilän hallituksen Afrikka politiikassa kansainvaellusta Afrikasta. Suomi perustelee linjaansa että talouden kehitys vähentää osaltaan painetta muuttoliikkeeseen.

 

Toinen pointtini on, että siirtomaaisännän asenne tai Afrikan vähättelyasenne kannattaisi nyt muuttaa Suomessakin kunnianhimoiseksi yhteistyöksi, jossa on perustana taloudellinen edistyminen.

 

Afrikassa puhutaan Second Struggle of Independence´stä, toisesta, taloudellisesta itsenäisyystaistelusta. Siinä vastassa ei ole valtio vaan monikansallinen keskittynyt talouseliitti ja sen järjestäytynyt omaetukoneisto.

 

Uusliberaali kehitysyhteistyö 

 

Washingtonin konsensukseksi kutsutaan Yhdysvaltojen presidentin Ronald Reaganin talousoppia, jota ajettiin kehitysmaihin kovaehtosilla lainaohjelmilla. Se hallitsi Maailmanpankin, IMF:n  ja Yhdysvaltain valtiovarainministeriön ajattelua. 


Ydinvaatimukset olivat julkisten investointien vähentäminen,anakaramaan budjettikuri, verouudistukset, finanssimarkkinoiden säännösten purkaminen,  kaupan esteiden purku eli vapaakaupan so. tuonninedistäminen, ulkomaisten suorien sijoitusten esteiden purku, yksiytistäminen, kilpailua koskevan sääntelyn purku, ja omistajuuden suojan turvaaminen.Se oli kolonialismin toinen aalto.

Reaganin ohjelma ei kuitenkaan taannut kestävää talouskasvua, vähentänyt köyhyyttä tai taloudellista epätasa-arvoa. 

Mutta pahaa jälkeä syntyi.

Monet maat Afrikassa ja Latinalaisessa Afrikassa pantiin polvilleen ja suurten monikansallisten yritysten hallintan, jopa Argentiiinan rikas maa.

 

Monikansalliset yritykset kontrolloivat yli puolta kehitysmaiden kaupasta. Ne pystyvät siirtämään satoja miljardeja dollareita ulos kehitysmaista käyttämällä siirtohinnoittelua ja kotiuttamalla voittoja veroparatiiseihin.

 

Tapaan kuuluu myös että hinnoitellaan patentit ja tekijänoikeusmaksut keinotekoisen kalliiksi ja viennin ja tuonnin määrää tai laatua manipuloidaan kaksoishinnoittelulla.

 

Se tarkoittaa raaka-aineiden hyödyntämisen pysymistä uuskolonialistien hallussa. 

 

 

 

TEESINI OVAT;

 

1. Ei ole sellaista ovea, jonka voi panna kiinni eikä sellaista todellisuutta yhteisessä luonnossa, jonka edessä voi panna pään pensaaseen.Tämä on uuden opettelua, mutta myös monasti aiemmin historiassamme koettu.Tämänkin sukupolven Suomen pitää uudestaan oppia elämään moninaisuuden keskellä...

 

2.Yhteistyössä Afrikan kanssa on luovuttava isäntäasenteesta ja pakolaisuuden pelko lähtökohdasta aidon taloudellisen ja kulttuurisen yhteistyön tielle ymmärtäen, että se on meitä hyödyntävä asia.

 

3. Globalisaatioprosessissa kehittyneet maat avasivat maailmanmarkkinat omille tuotteilleen, mutta säilyttivät niiden suojaavat protektionistiset tuet esimerkiksi maataloudessa. Tämä uuskolonialismi on avattava tuonnin vapauttamisen ja vääristyneen maatalouden vientitukipolitiikan korjauksen kautta.

 

Kuuntele  tämä radio-ohjelma:

---------------------------

 

 

HEIDÄN ME JA MEIDÄN MINÄ - AIHEENA AFRIKKA 1.

KUUNTELE MYÖS ENSIMMÄINEN OSA

VIERAANA DORA PUHAKKA.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue luku kirjasta

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png