© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

Tarinoita Afrikasta 2. KIHLAUS KHORIHAXISSA.

February 18, 2018

 

- Miksi meidan pitäisi antaa tämä oma tyttäremme Sinulle, vanhalle, valkoiselle miehelle, kysyi ennen niin ystävällinen Isoäiti tiukasti.

 

 

 

Oli menossa jo kosinnan kolmas päivä, tai oikeastaan yö15 vuotta sitten.

Huone oli täynnä uutta sukua, yli kuusikymmentä ihmistä lapsista vanhuksiin. Jokainen silmä tuijotti minua kohti , vakavana.

Istuin pienessä tuolissa keskellä huonetta perjantai-iltana, huomenna piti oleman kihlajaiset - jos pääsen tästä tentistä läpi.

 

Olimme matkanneet pääkaupungista Khorixasiin je edellisenä sunnuntaina.
Uusi afrikkalainen isäni, tämän Damaraheimon Kuningas Justus Garoeb ja hänen vaimonsa Irmgard olivat minun puhemieheni. Morsian oli tuotu jo viikkoa aiemmin kotitalolle ja minä olin odotellut jo kolmatta paivaa Kuninkaan talolla kuinka kosinta sujuu.

 

 Hon Chief Justus Garoeb.

 

Damaraperinteessä kosinta ei ole yksityisasia. Siihen osallistuu koko laaja suku. Olin myöhemmin mukana monilla kosintareisuilla, johon meitä osallistui yleensä kymmenkunta autokuormallista väkeä.

Autokuormallinen tarkoittaa sitä, että otetaan pick-up pikkukuormuri, tungetaan hyttiin neljä ja lavalle vähintäin kymmenen ihmistä. Olen ollut viisi tuntia sardiinina 4x4 kärryn lavalla, jossa oli 16 henkeä.

 

Sulhon suku kerääntyy morsiamen talon luokse, heillä on lahjat mukanaan. Ne ovat vain ruokaa ja juomia, pieniä tarjouksia. Jos lahjat hyväksytään, pääsee suku sisään. Siellä odottaa sitten morsiamen suvun väki.

 

Pääroolissa ovat vanhat rouvat, isoäidit ja tädit, joiden sana painaa. Reservissä on vanhempien miesten joukko, jotka ovat alkuseremonian hiljaa, mutta puuttuvat iltain edetessä puheeseen huomattavankin suorapuheisesti ja lähettävät ainakin muutaman kerran kosioväen kotiin tosin kehoituksella palata takaisin.

 

Joskus kuitenkin sanotaan suoraan ettei käy, sanoja voi olla vain setä, jota sulhanen ei miellytä. Siitä alkaa sitten ehkä kuukausiakin kestävä taivuttelu kunnes sedän pää kääntyy, ellei käänny ei häitä tule.

 

Tradition tarkoituksena on tietenkin tutustuttaa suvut toisiinsa ja samalla katsastaa, että aiotulla liitolla on vahva pohja. Morsiuspari on osin läsnä pääsosin ei, tärkeää on kuitenkin, että molemmat jossain kohti puhutetaaan. Kun pari joutuu molemman suvun edessä selvittämään aikeidensa vakavuuden he tietävät hyvin, että jos jompikumpi alkaa myöhemmin liitossa ongelmoida, suku voi myös puuttua asiaan.

 

Minulla oli hankala paikka kuin oma biloginen suku oli 14000 kilometrin päässä eikä voinut tietenkään miehissä lähteä Veli-Antin kosioretkelle Khorixasiin. Vanha Äitini olisi varmaan tullut, mutta matkan koettelemukset olisivat olleet liian suuret.

 

Soitin tyttärelleni Sonjalle, joka lähti tietysti mieluusti Afrikan matkaan - jo kolmatta kertaa, ja niin oli Suomenkin perheen edustus mukana.

 

Oli kuitenkin kyseessä kunnia-asia, joten minulle järjestettiin sitten, minulta paljoa kysymättä, iso kosintaporukka. Marichen ja Ma, rouva Irmgard //Garoes, jonka kodissa olimme asuskelleet, hoitivat jutun.

Ma on Damaraheimon johtajan ja kansanedustaja Justus Garoebin vaimo. He puhuivat Pa:lle, joka suostui puhemieheksi. Hänen tyttärensä Tsukhoe, joka oli matkailuministeriön korkea virkamies, hyvä sisareni ja ystäväni, värväsi Ma'n kanssa koko joukon Kuninkaan kaikkiaan 25 lapsesta mukaan. 

 

 

Olin näin päässyt itseäni parempaan perheeseen, Garoesit ovat Damaroiden kuningashuone ja heitä ihan oikeasti kustutaan Royal Familyksi.Minusta oli tullut valkoinen Damara, kuninkaallisen perheen jäsen.

 

Niinpä Hei-//gausesin perhen pienen kivitalon edustalla oli heinäkuussa 2003 kokoontunut. parinkymmenen kosijan joukko. Tapaus oli tietenkin erikoinen, valkoiset miehet eivät vielä 13 vuotta aiemmin olisi tätä tehneet, tuleva vaimoni olisi apretheidin aikaan heitetty vankilaan seurustelusta kanssani.

Kulunut aika oli sen verran lyhyt ihmisten mielissä, että väri oli tietenkin läsnä, kiihko oli kuitenkin jo laantunut tuskallisten haavojen parantumisen myötä. 

Kaikille oli kuitenkin hyvin tärkeää, että tämä avioliitto toteutuu Damaraperinteen kaikkien sääntöjen mukaan, kun olin siihen suostumukseni antanut. Oli tärkeää, että tämä tehtiin heidän laillaan. 

 

Vasta jälkikäteen, ajan kuluttua, pystyin itsekin sulattamaan kaiken.

Päällimäiseksi nousi valtava suvun läsnäolo ja halu liittää uusi pari molempien sukujen syliin. Avioliiitto Afrikassa ei ole hengailujuttu, josta pääsee helposti eroon kun ei enää huvita, vaan sitoumus, josta saa vastata myöhemminkin isommalle joukolle.

 

Koska suvun merkitys on kaikessa elämässä tärkeäi, traditiolla on edelleen vahva merkitys, joka tekee siitä elämän tärkeän tapahtuman tiellä häihin. Afrikkalainen ihminen ei ole minä, vaan me, kuin kotoisassa vaalitaistelussa. Siellä se tarkoittaa, että ihmisyyttä mitataan siitä miten henkilö toimii ja mitä hän voi antaa yhteisölleen, suvulle ja kylälle.


Arvelin, että olen kosinnassa vahvoilla koska Isäni oli sentään Kuningas. Hänet joukkoineen lähetettiin kolmena iltana kotiin hukkareissulta Kun kävijät, joiden asiasta ei muka ollut aavistustakaan oli päästertty sisään ja lahjat arvioitu hyviksi istuttiin alas. Ensin oli selvitetty millä asialla taloon oli tultu. Koko ilta käytettiin mukaihmettelyyn, että oikeinkos tämä avioliitto on tarpeen. Tavan mukaan kosijat lähetettiin kotiin ja asiaa luvattiin miettiä. 


Toisena päivänä oli jo kyselty ovatko kosijoiden aikeet kunnialliset ja kuka tämä kosija on miehiaan, vaikka olimme tavanneet monet kerrat. 

Damaroita ei naida noin vain.

 

Kolmas iltakin vierähti, minua ei otettu vieläkään mukaan, vaan odottelin Kuninkaan talolla asioiden kehittymistä. Vasta perjantaina olisi minun vuoroni. Arvelin kuitenkin olevani vahvoilla, koska olimme häkeneet autokuormallisen ruokaa ja juomia Otjiwarongosta minun laskuuni, oli tapettu härkä ja viisi vuohta Kuninkaan karjasta.
Tänäkin iltana oli hierottu jo viidettä tuntia,kun minut vihdoin haettiin siihen huoneen keskelle istumaan vuorokauden kohta vaihtuessa.


He puhuivat koko ajan omaa kieltään, Isä käänsi ja minä vastailin. Tiukkoja kysymyksiä tehtiin, suorastaan suorasukaisia. 

 

Kolme tuntia meni tähän tapaan:
- Ymmärrätko sina että viet meiltä perheen rakkaan tyttären. 
- Aiotko viedä hänet maailman ääriin, miksi meidän pitäisi hänet Suomeen päästää?
- Oletko Sina kunnon kristitty?
- Oletko rakastunut?
- Juotko Sinä?
- Tiedät kai, etteivät mustat juuri valkoisia nai, miksi sitten sinut?

- Mitä tiedät damaroiden tavoista?

 

Minulla oli mukana tietokoneella tehty hieno esittely perheestäni, Suoimesta ja vähän Suomen suvustakin. Siihen ei vilkaistukaan.


Istuimme pienessä huoneessa kolmatta tuntia. Välillä istuttiin pitkät tovit asivan hiljaa. Sulhasta grillattiin ja hänelle opetettiin Afrikan aikaa. Kysyttiin ja tuumittiin kunnes Isoäidit hellittivät. Minut vietiin pihalle odottamaan päätöstä.


Sitten minut kutsuttiin takaisin ja morsian sisään, han pääsi vähemmallä.
- Miten sinä luulet selviäväsi, kysyttiin häneltä.
- Jumalan avulla, rakkauteen luottaen.
Se riitti.
- Hyvä on, me hyväksymme, sanoi Mummu.

Puuuh.

 

Minulle nimettiin suvun vanhin, Jesaja, uudeksi tämän sukuhaaran Isäksi, jolle sopi kertoa, jos tulee ryppyjä rakkauteen.
Oli siina ehdotkin, lehmä molemmille Isoäideille. Ja vakava pitka puhe vastuusta yhteisessa elamässä Jesajalta.
- Sopii, mina lupasin.


Naimakaupat tehtiin. Ja halattiin. 


Kaikki nauroivat valkoiselle miehelle, taputuksia ja halauksia seurasi.
- Hyvin sinä selvisit.

Nyt tekemälleni esityksellekin oli hyvät markkinat.

 

Morsian kihlaisissani.

Siinä olisi voinut käydä hullumminkin. Moni saa käydä viikkotolkulla kiusattavana, jos ei osaa vastata, koska morsiamen perheellä on valta päättää.


Tapa on vanha, satoja vuosia on näin tehty, nuorten täytyy ymmärtää, ettei  avioliitto ole kevyt asia eikä meidän perheen tyttöjä anneta kenelle vain.

Seuraavana päivänä alkoivat juhlat. Viisi lammasta ja yksi härkä oli tapettu.
Minä olin pyydellyt, etten haluaisi kuin ihan pienet kemut, ehkä tuollaiset 20-30 ihmistä. 
- Mutta omaa sukuakin tulee yli 40, sanoi morsian. 
Lopulta meitä oli 250 henkeä.


Illan juhlissa Marichen ja minä istuimme kuin teatterin näyttämöllä. Ennen niin köyhältä näyttänyt kotitalo oli koristettu kauniisti. Valkoisia pitsikankaita oli kaikilla seinillä. Juhlaväki oli parhamisissaan. Kuningas toi ensin minut sisään kaikkien eteen, sitten kuningartar morsiamen. Sonjakin pääsi juhlapöytään töllisteltäväksi.

Kuningas ja kuningatar tulivat tanssien uudestaan sisään vihkikorujen kanssa, kaikkien laulaessa.

Ruokaa oli paljon, todella paljon.


Minä ja Marichen istuimme siis pöydan takana. Kuningas jakoi viisauttaan, hän puhui Khoe Khoeta ja englantia. hyvin ja hauskasti.


- Vietämme hyvin poikkeuksellinstajuhlaa, viisitoista vuotta sitten, rotusorron aikaan, tämä ei olisi edes ollut mahdollista, mutta nyt meillä on oma valkoinen poika, Kuningas todisti. 


Havahduin siinä väreihin,tyttäreni Sonja ja minä olimme ainoat valkoiset. Minusta oli tullut todella valkoinen Damara. 


Kuningatar antoi morsiamelle kellon, rannekorun, kaulakorun ja minulle jakoon sormukset.
Marichenin biologinen Äiti puhui, Richard Isä puhui, emme tienneet silloin että viimeistä kertaa. Meidän Sonjakin puhui. 

 

Lopulta minäkin puhuin. Kerroin, että tuntui hyvältä. Kiittelin kun olin saanut sukupuun lisäksi uuden sukumetsän, sanoin, että oli hienoa kuulua tänne.

 

Ja sitten me syötiin. Monet olivat varustautuneet siihen niin hyvin, että olivat varanneet omat eväskoritkin, kotiväellekin piti saada ruokaa. Tätä ei katsota pahalla, häät ja hautajaiset ovat monelle köyhälle vuoden ainoa kunnon ateria.
Tarjolla oli perunasalaattia, porkkanalaatikkoa, ja padassa haudutettua lihaa, iso grilli paahtoi lisää lihaa. Kaikki meni.


Aamun saakka tanssittiin alkuperäisiä, Marichen ja minä tosin karkasimme jo aamuyöstä.

Tämä oli ihan kuin oikean Äidin tarinoista kotona Karjalassa. Silloin ennen sotaa.

Seuraavana päivänä kaupungilla tunsivat kaikki minut.


- Matisa, mitä kuuluu, Abuti Veli.
- Gangea, eitsima du mire, olin Khorixasin Oma Poika.

 

Jatkuu...

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png