© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

Uuden vuoden kunniaksi: SALALIITTOTEORIOITA!

January 1, 2018

"Euroopassa  on meneillään kaksi salaliitoa, hidasta hivutusta."

 

 

 

Kumpikaan ei todellisuudessa ole alueellinen, territoriaalinen, vaan ne liittyvät molemmat suureen uuden tuotantotalouden, koko  yhteiskuntaelämän tuotannon, haltuunottopyrkimyksiin.

 

Ensimmäinen "salajuoni"

 

Ensimmäinen salajuoni pyrkii siihen, että koko ajan haviteltu  ”yhteisvastuun periaate” keventää Euroopan velkaisempien jäsenvaltioiden velkataakkaa ja kasvattaa  vähemmän velkaisten vastuita – rahan valuessa lopulta kuitenkin finanssilaitoksille. 

 

Tämän salaliiton ydin on selkeän poliittinen. EKP,  Euroopan komissio ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF ajavat, erityisesti kriisimaissa, läpi poliittisia muutoksia vastoin kansalaisten tahtoa, kuten on käynyt aiemmin esimerkiksi Afrikassa. Kriisiä käytetään hyväksi, jotta saataisiin talousmuutokset ja liittovaltioidea pankkiunioneineen, yhteistalouspolitiikkana ja valtiovarainministeriöineen väkisin läpi. 

 

Etelä-EU haluaa yhteisvastuuta, johon jo kuuluu elementteinä yhteisen takuun vakausmekanismit, EKP:n joukkolainojen osto-ohjelma, pankkiunioni, tähän saakka se on hyödyntänyt pankkeja ja vain  rajoitetusti velkaisia maita.

 

Salaliitto oli huipussa syksyllä 2012 kun EKP alkoi ostaa valtioiden velkakirjoja ja näin siirsi kriisimaiden velkoja EKP:n jäsenmaiden yhteiseen kassaan. Samalla se lainasi rajattomasti halpaa rahaa pankeille, jotka puolestaan lainasivat sitä valtioille, jotta nämä voisivat lainata sitä korkeammalla korolla.

Yhteisvastuun kasvattaminen jatkui pankkiunionina ja setelinpainamisena ja saavutti uuden tason pakolaisten vyöryessä kaikkiin maihin.

 

Tästä on kyse:

  • Euroopan velkakriisin isoin ongelma on velka.  

  • Euroopan talouskriisin suurin ongelma on jämähtänyt ja uudistuskyvytön rakenne koko maanosassa.

  • Euroopan finanssikriisin suurin ongelma ovat olleet väärin mitoitetut ja ajoitetut toimet. Käytännössä velkaisia maita tuetaan, jotta ne saisivat aikaan kasvua. Lainanehdot ovat kuitenkin niin leikkaavat, ettei kasvua synny.

  • Velkaiset maat hyötyvät matalista koroista mutta vauraalle Saksalle ja EKP:n sponsoroimille pankeille ne ovat myrkkyä.

  • Eurokriisin ongelma on liian suuri ero jäsenmaiden välillä, valuutta ”haittaa” tarpeellisia korjaustoimia. 

  • Euroopan Unionin kriisin ongelma on demokratiavaje ja koko ajan junailtavat piiloprojektit liittovaltiosta, joita yritetään peitellä, mutta ajetaan velka-talous-finanssi-euro-pakolaiskriisin varjolla.

  • Euroopan kansalaisuuskriisin ongelma on kansalaisten siirtäminen aktiivisista toimijoista hallinnan kohteiksi ja heidän kokemansa epäoikeudenmukaisuuden tunne.. Siitä on syntynyt kansallisten ääriryhmien nousu, jota pakolais- ja maahanmuutto-ryntäys on kiihdyttänyt.

Kaiken takana on lopulta rahanomistajien pikavoittokaappaus, nopean voiton tarve: pyrkimys keskitykseen läheisyyden kustannuksella. Keskityksen keskellä hyötyjiä ovat maailman suuryhtiöt ja niitä johtava etuaristokratia.

 

 

 

Puhutaanpa veloista jotta ymmärrämme 1. salajuonen. 

 

Maailman velka lisääntyi 1000 Suomen budjettia ensimmäisen seitsemän laihan vuoden aikana 2007-2014.


Suomessa oli muihin verrokkimaihin verrattuna todellisuudessa pienet julkiset velat. Siitä päästiin kuitenkin lähes paniikin partaalle koska velkamme kasvaa liian kovaa vauhtia.
Päättäjillä olikin syytä pelkoon kun katsoi koko maailman tilinpäätöstä. Tilanne on niin paha, ettei kukaan uskalla sitä kertoa. 

 

 

Maailman valtioiden velka US dollareissa 2017. Visual Capitalist.

 

Ehei, ei tässä kaikki. Katsoit vasta julkisen velan kuvia.

 

Maailman kokonaisvelka oli McKinseyn (McKInsey Global Institute) laskelmien mukaan vuoden 2014 puolivälissä 178 000 miljardia euroa eli 178 000 000 000 000 €. Kokonaisvelka oli noussut 51 000 miljardia euroa vielä seitsemän laihan vuoden 2007-2014 välillä. Vuosituhannen alusta se on enemmän kuin tuplaantunut.

Maailman velka on siis lisääntynyt lähes tuhatkertaisesti Suomen valtion 54 miljardin budjettiin nähden vielä finanssikriisin aikanakin.


Koko maailman velasta, jaettuna seitsemän miljardin väestön mukaan, tulee 25 430 euroa velkaa jokaista maailman asukasta kohden.

 

 

Toinen ”salajuoni”

Toinen salajuoni on maapalloinen: juoni turvata lainakeinottelulla ja kasinopeleillä saadut voitot ja siirtää vastuu kriisin aiheuttajilta kansalaisten maksettavaksi. 

 

Kun ensimmäisessä ”salajuonessa” junaillaan ”yhteisvastuun” nimissä pankkien velat valtioille ja niiden veronmaksajille pyritään toisessa juonessa pitämään huoli ensten pelien jatkumisesta – mikä onkin onnistunut hyvin.

 

Euroopan komission sekä keskuspankki EKP:n haluama pankkiunioni vahvistaa finanssisektorin valtaa suvereenien valtioiden yli. Kyproksella nähtiin, että pitkä käsi ulottuu  tarvittaessa tallettajiin saakka, kaikki EU-maat hyväksyivät pakettiin aluksi KAIKKIEN talletusten rokottamisen, mutta perääntyivät kuin alkoi helvetillinen poru. Lopulta vain suurtallettajilta vietiin isot rahat.

 

EKP on pani siis 2014 vauhtia talouteen ja syöksi inflaatiota kasvuun velkakirjamarkkinoiden jättimäisten tukiostojen voimalla. Pankkien velkapapereista tukiostot laajenivat valtionlainoihin, ja sitten keskuspankki alkoi ruokkia finanssimarkkinoita 60  miljardin euron kuukausivauhdilla.

 

Syksyllä 2015 huomattiin, että eurotalous ei ole toipunut vaikka EKP oli käyttänyt kaikki rahapolitiikan kovatkin keinot. Talous ei totellut keskuspankkia.

Vaikka EKP ruokki  taloutta tuoreella rahalla ei kuluttajahintoja saatu nousuun. Kaksi vuotta myöhemmin uitiin vielä syvemmällä kun Britannia vielä jätti unionin vaikka euron arvo suhteessa dollariin oli laskenut ja öljyn hinta laskenut 115 dollarista tynnyriltä 40 USD tasoon.

 

Kummallista, EKP:n unelma hintavakaudesta tapahtui, mutta pankissa oltiin tyytymättömiä kun inflaatiota ei tullutkaan massiivisesta rahasuihkusta huolimatta. Tästä toki opittiin, että EKP:n päätehtävä ”hintavakaus ei tarkoitakaan vakautta vaan jatkuvaa kahden prosentin hinnannousua, inflaatiota," jonka tason EKP:n johto on keksinyt itse.

 

Sekin opittiin taas kerran, kuka hyötyy. Pörsseissä vietettiin hintajuhlia, nousua, nousua, nousua. Ei mitään uutta länsirintamalta. 

 

Pankkien tueksi EKP siis naputtaa tietokoneet kuumana pankeille ilmaista rahaa eli painaa seteleitä kuin rahan väärentäjä kasvattaakseenkin kuplaa, jotta se ei puhkeaisi. 

Lopulta, kuten syksyllä 2012, se ”rauhoittaa tilanteen,” pääjohtaja Mario Draghin taikasanoilla. Sitten se painaa seteleitä valtionlainojen ostamiseksi - vaikkapa tuon 1100+500 miljardia euroja kuten 2015-16 ja lisää niin, että 2014-2018 lopputulema on 2500 miljardia = 2,5 biljoonaa euroa lisää EKP:n taikarahaa.

 

 ”Setelien painaminen” on puhekielinen tapa viitata tähän EKP:n omaisuuserien osto-ohjelmaan eli ”määrälliseen elvytykseen”. 

Liikepankit voivat lainata EKP:ltä rahaa eli saada keskuspankkirahoitusta. Sitä ne käyttävät lähinnä erittäin lyhyen aikavälin rahoitustarpeisiin.

Kun EKP ostaa omaisuuseriä rahoitusmarkkinoilta, se myöntää tavallaan lisää keskuspankkirahoitusta. Näin kotitalouksien ja yritysten ottamien lainojen korkoja voidaan alentaa, minkä tulisi tukee talouskasvua. EKP ei siis varsinaisesti paina seteleitä. Se luo sähköistä rahaa, joka siirretään myyjälle tai välittäjälle, esimerkiksi liikepankille. Liikepankki voi näin myöntää lainoja reaalitaloudelle.

 

Muista kehittyneistä talouksista poiketen euroalueen investointiasteen koheneminen pysähtyi valtionvelkakriisin voimistuessa. Tämä johti uusiin negatiivisiin ja pitkäaikaisiin kysyntähäiriöihin sekä taloudellisen epävarmuuden lisääntymiseen ja rahoitushäiriöihin vuoden 2015 alkuun saakka.

 

Senkin jälkeen euroalueen investointitahti on ollut muita hitaampaa.

 

EKP:n talouskatsaus syyskuussa 2017:

 

"Yksi keskeisistä tekijöistä, jotka estävät maailmantaloutta elpymästä nykysuhdanteessa, on investointitoiminnan kasvun hitaus varsinkin kehittyneissä talouksissa. Syynä tähän on pidetty rahoitusmarkkinoiden heikentymistä, julkisen sektorin budjettirajoitteita, poliittisen epävarmuuden lisääntymistä ja heikkoja talousnäkymiä. 

 

Yrityssektoria näyttää myös vaivaavan suurempi dynaamisuuden puute kuin aiemmilla elpymisjaksoilla, mikä on syvän taantuman jälkimainingeissa tapahtuneen investointimenojen jyrkän vähenemisen ohella johtanut huomattavan suuriin investointivajeisiin eli pitkäkestoisiin negatiivisiin poikkeamiin pitkän aikavälin keskiarvoista.

 

Yritysten investoinnit saavuttavat tavallisesti aallonpohjan pian taantuman jälkeen ja palaavat jokseenkin nopeasti sitä edeltäneelle tasolle. Viimeisimmän syvän taantuman jälkeen näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.

 

1990-luvulla ja 2000-luvun alussa suhdanteet kehittyivät tavanomaiseen tapaan, mutta näin ei ole käynyt nykysuhdanteessa: investointien ensimmäinen kasvupyrähdys vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä saavutetusta aallonpohjasta keskeytyi, kun euroalue vajosi toisen kerran taantumaan valtionvelkakriisin vuoksi.

 

EKP:n asiantuntijoiden syyskuun 2017 arvioiden mukaan euroalueen julkisen talouden alijäämä suhteessa BKT:hen supistunee 0,9 prosenttiin vuonna 2019. Vuonna 2016 alijäämäsuhde oli 1,5 %. Rakenteelliset alijäämät eivät kuitenkaan pienene suotuisesta talouskasvusta huolimatta."

 

Hyvin menee mutta panokset asetetaan mieluummin kasino- kuin  reaalitalouteen,

Edelleen!  

 

Yhtiöt siis pumpataan tyhjiin eikä kukaan välitä sijoittaa niiden tuotekehitykseen, toimitiloihin tai uusiin tuotantovälineisiin. Yliedustettu yritysjohto osaa enää vain bonuksia edistävän saneerauksen.

 

Valtion sijoitusyhtiökin myi pois jättimäärän tuottavia soneraosakkeitaan eikä saanut tulosta aikaan. Palkkioksi pääministeri Sipilä antoi Solidiumille lisää pelimerkkejä!

 

 

Tilanne jo luonnossa edellyttäisi rajua muutosta: toisenlaista taloutta, toisenlaista elämäntapaa, toisenlaista sivilisaatiota ja toisenlaisia sosiaalisia suhteita. 

Ei sen vähempää.

 

Mehän olemme tilanteessa, jossa markkina on luonut unelman, jotta se saa tavaransa myydyksi ja opetuksen tavarain maailmasta missä me haluamme intohimoisesti tuota materiaa, Tavaraopin unelmaa ei kuitenkaan enää kyetäkään täyttämään, koska ei ole olemassa ekologisia eikä reaalitalouden edellytyksiä kapitalismin meille  keksimien, tyrkyttämien ja meille mainostamiensa tarpeiden tyydyttämiseen.

 

Moraalikadosta ravintonsa saava "Salaliitto" haluaa pyyhkiä muistista koko kriisin tapahtumat ja väittää, ettei kukaan olisi kyennyt kriisiä estämään. 

 

Silti syyt on lueteltu moneen kertaan; 

 

1. rahoitusteollisuuden valvonnan puutteet mahdollistajana sekä rikosten salliminen purkamalla kaikki sääntely. 

 

2. Tuhon mahdollisti valvontaviranomaisten velttous, poliittisten päättäjien tietämättömyys sekä pankkien häikäilemätön toiminta. Vallan monopolisoituminen rahaviekkaille ja bisneksen kartelloituminen maapalloisesti suuryhtiöille ja -pankeille.

 

Miksi ahneuden tautiin ei synny lääkettä? 

 

Koska ei haluta.

 

 

 

 

LUE LISÄÄ KIRJASTA

 

 

 

 

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png