© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

SOTE SYTEEN - MAAKUNTAUUDISTUS METSÄÄN - Vastaväittäjänä Antti Mykkänen

December 26, 2017

 

Tätä juttua täydentää radio-ohjelma

jonka voit kuunnella tästä.

 

 

 

Veli-Antti Savolainen esittää nämä pointit ja radiossa teesin.

 

Antiteesin paukuttaa Kunnallisasian

kehittämissäätiön asiamies Antti Mykkänen,

Kuuntele Business FM kanavaa.

 

LÖYTYIKÖ SYNTEESI?

 

 

Kansalainen, kunta, maakunta, valtio?

Mitä on huomisen yhteiskuntaelämä - ja mikä on itse kunkin tuleva rooli,

 

”Kunnallishallinnon idea Suomessa pohjautuu ajatukseen paikallistason yhteisöjen itsehallinnosta: siitä, että tietyllä alueella asuvat ihmiset hoitavat itse mahdollisimman pitkälle omaan asuinalueeseensa vaikuttavia asioita, liittyivät nämä sitten elinkeinoihin, palveluihin tai ympäristöön.” - Haveri ja Majoinen -Tulevaisuuden kunta 2017.

 

Suomalaisen yhteiskunnan valtarakenteita ollaan muuttamassa rajusti.

 

1. MAAILMAN MENOSTA MUUTOSPAKKO. Uudistus osuu koko olemassaoloamme koskevaan kehitysvaiheeseen, jossa globalisaatio ja talouden keskittyminen uhkineen ja mahdollisuuksineen edellyttää myös julkishallinnon järjestämistä uudelleen.

 

Älytekniikan aika mahdollistaa periaatteessa – ja teknisesti - siirtymisen paikallisyhteisön menestyksen, mukavuustason ja hyvinvoinnin radikaaliin muutokseen.

 

Se mahdollistaa siirtymisen nykyisen kunnan palveluorganisaation hallintojohtamisesta paikallisyhteisön uuteen poliittiseen johtamiseen kuntalaisten mukaanoton ja vaikutuksen kautta, kuin ei koskaan ennen.

 

Juha Sipilän keskustapuolue juhlii

maakuntauudistusta, jossa valtio määrää.

 

2. MAAPALLOLTA MAAKUNTA PIELEEN. Suomessa on iät ja ajat pyritty vallan hajautukseen eli desentralisatioon, jota on pääkaupungissa ja markkinoilla vastustettu.

Maakuntauudistusta juhlitaan etukäteen suurena demokratian edistäjänä.

 

Nyt näyttää kuitenkin pahasti siltä että Suomeen muodostuukin hyvin kapean tai puuttuvan itsehallinnon maakuntia, kaventuvan itsehallinnon kuntia - ja vahvistuva valtion keskushallinto.

 

”Maakunnat ja niiden itsehallinto tulevat jäämään sekä resursseiltaan että kompetenssilohkoiltaan (eli osaamiseltaan) vajavaisiksi. Kärjistäen voitaisiin sanoa, että maakunnille muodostuu osittainen legitimiteetti hoitaa tehtäviä, joiden sisältöön ja toteutukseen niillä ei kuitenkaan ole määräysvaltaa.” (Moisio ja Soininvaara 2017)

 

Hallituksessa ollaan siis markkinaistamisen humussa kadotettu mahdollisuus aitoon ylemmän tason itsehallintoon. Pikemmin ollaan palaamassa takaisin kuvernööri-maaherrojen lääniaikaan.

 

Maakunnille valitaan vaaleilla valtuusto, mutta niillä ei kuitenkaan nykynäkymin ole edes yleistä toimialavaltaa järjestää esimerkiksi ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa - ei ole verotusoikeutta ja sote-palvelujen rahoitus osoitetaan maakunnille valtion kassasta.

 

Saamme paperitiikeri hallintoportaan.

 

Petteri Orpo juhlii valinnanvapautta,

jossa kansainvälinen suuryhtiö määrää.

 

 

3. PELASTETAAN EDES KUNTA. Suomalainen kunnallishallinto perustettiin tsaari Aleksanteri II:n valtakaudella 1865 kunnallisasetuksella. Tuolloin paikallishallinto irrotettiin kirkosta vuosisatojen jälkeen.

 

Kunnallishallinnon historiaa lukeva huomaa, että kuntien ja valtion välinen suhde sekä siihen läheisesti liittyvä liikkumatila ovat olleet valtakamppailun kohteena koko niiden olemassaolon ajan.

 

Kansalaisuus on ollut hallintoalamaisuutta johon on kohdistettu ikuisia kohentamislupauksia, joista pääaosa on edelleen lunastamatta.

Nykymuotoinen kunta on pääosin tulosta toisen maailmansodan jälkeisestä valtion, julkishallinnon nykyaikaistamismallista, jossa korostuu laaja yhteiskunnan palveluvastuu ihmisten aiemman paikallisen omatoimisuuden sijaan.

 

Apulaiskaupunginjohtaja emeritus, Pekka Sauri sanoo, että ”Suomi on toistaiseksi ollut ehkä maailman paikallishallintovetoisin valtio. Kaikki peruspalvelut poliisitointa lukuun ottamatta ovat kuntien järjestämiä. Tämä kuulostaa erinomaiselta, mutta käytännössä kunnallinen itsehallinto on etenkin sotien jälkeisenä aikana ollut enemmän teoriaa kuin käytäntöä.”

 

Kunnallistaso on ollut toki suomalaisen demokratian yhteistekemisen areena ja yhteisöelämän koulu, jossa sopua on haettu yhdessä tuumin. Suomalainen kunnallishallinto ei ole rakentunut parlamentaariselle hallitus–oppositio asetelmalle vaan yhteisymmärrykselle.

 

Nyt hallinto muuttuu, emme tiedä vielä johtaako muutos parempaan vai huonompaan suuntaan.

 

Uudet maakunnat vastaisivat sosiaali- ja terveydenhuollosta, alueellisista kehittämistehtävistä ja elinkeinojen edistämisen tehtävistä, alueiden käytön ohjauksesta ja suunnittelusta sekä maakunnallisen identiteetin ja kulttuurin edistämisestä sekä muista lakisääteisistä alueellisista palveluista.

 

Toimeliaalle kunnalle voi aueta, niistä itsestään riippuen, jopa enemmän mahdollisuuksia ja selkeämpi tehtävä. Jos uskalletaan lähteä kohti uutta aikaa älykkäästi ja rohkeasti.

Toinen vaihtoehto on hiipua mitättömyyteen ja jäädä muistelemaan vanhoja hyviä päiviä.

 

Kunta ei suomalaisessa yhteiskuntajärjestyksessä ole valtiolle alisteinen, vaan kunnalla on oma, valtiosta riippumaton itseisarvonsa itsehallinnollisena paikallisyhteisönä.

Pidetään se edelleen sellaisena kun, pian, luomme uuden oman; kansalaisten älykunnan.

 

Nyt on aika hoputtaa kuntapäättäjiä hereille ja toimiin.

 

KUUNTELE antiteesi ja KESKUSTELU RADIOSTA.

 

  

 

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png