© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

Suomilaakson tarinoita: VENÄJÄ, VENÄJÄ, VENÄJÄ

December 16, 2017

 

Molemmat pääkanavat katsoivat presidentinvaalien pääkysymyksen olevan sodan johtamisen taitojen mittaamisen.

Ryssäkammo Suomen mediassa alkaa muistuttaa jo 1930-lukua.

 

Muumipappa Sauli Niinistö voi tyytyä

vain muistelemaan urotöitään.

 

KYMMENEN VUOTTA UUTTA ULKOPOLITIIKKAA 

Ulkopolitiikasta oli aina puhuttu verhotuin käsittein sodan jälkeen. Kymmenen vuotta sitten kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen avasi kokoomuslaisen ulkopolitiikan uuden doktriinin käyttöön.

 

Katainen arvosteli syyskesällä 2007 suorin sanoin silloista ulkopoliittista meininkiä Muumimamma Tarja Halosen tasavallassa, vuosi Sauli Niinistön kärsimän niukan tappion jälkeen.

 

Uuden ulkopolitiikan suurmiehet, realisti Jyrki Katainen

ja unelmisti Alexander Stubb.

 

”Reunavaltioksi jääminen, poikkeusten hakeminen tai vapaamatkustajaksi heittäytyminen eivät ole maailmalla arvossaan eivätkä näin ollen Suomen etu,” Katainen lausui.

Katainen vaati ”aktiivista, realistista ja tavoiteellista” ulkopolitiikkaa. Sitten hän piikitteli, että sen vastakohta on ”nostalginen vetäytyvyys ja silmät ummistava idealistisuus, joka pahimillaan voi lähennellä kaksinaismoraalisuutta.”

 

Hesarin Pekka Vuoristo arveli, että Katainen tarkoitti tuhmasti nimetettyinä vastapuolina Tarja Halosta, joka oli tämä idealistinen kaksinaismoralisti ja ulkoministeri Erkki Tuomiojaa, joka oli sopiva nostalgisen vetäytyjän hahmoon.

 

Kataisen puhe oli jatkumoa kokoomuksen kasvavalle roolille ja pyrylle ulkopolitiikassa. Käynnistyi aktiivinen ulkopolitiikan haltuunotto kokoomukselle.

JYRI HÄKÄMIES; Venäjä, Venäjä, Venäjä

 

Puolustusministeri Jyri Häkämies, joka oli tunnetusti Kataisen lähettitehtävissä oli jo pohdiskellut Afganistan-asialla; sekä 100 000 pyssyn lähettämisessä että mahdollisessa joukkojen vahvistamisessa.

Myös eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen lausui heinäkuisella julkisuusvuorollaan selkeitä kantoja lähdöstä kohti Naton ydintä, ensin osallistumisella näihin erikoisjoukkoihin. Pian Kataisen puheen jälkeen Häkämies piti kuuluisan Yhdysvaltain puheensa, jossa hän määritti ulkopolitiikan kolme pääkysymystä; Venäjä, Venäjä, Venäjä.

 

 RYSSÄFOBIAN PALUU

Siitä saakka ryssäfobia on ollut takaisin ulkopolitiikan ytimessä kokoomuksessa, vuosikymmen on tehnyt tehtävänsä myös puolueen toimittajakiintiöön.

 

Ny tämä Kataisen-Häkämiehen doktriini hallitsee Sauli Niinistön varmaa valintaa asianosaista itseään jo kiusaavalla tavalla median vaalitenttien asialistan ollessa vain Venäjä, Venäjä, Venäjä.

 

Presidentti johtaa kuitenkin myös muuta ulkopolitiikkaa. Venäjän painopisteen muutos BRICS-ryhmässä Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan seuraan, sen syyt kalistella sapelia NATO:n omien laajentumistoimien vuoksi historian kammona eivät nousseet televisiokeskustelujen asialistalle kuin sivulauseessa.

Katsojat eivät Nato eipäs-juupas, ryssä Putinin ja hullu Trumpin demoinisoinnissa tai jumalaistamisesta kilpailtaessa päässeet kuulemaan ehdokkaiden kantaa aikamme suurempiin kysymyksiin.

Maailman rauhan rakentaminen, ilmaston muutoksen torjunta, väestön räjähdys, kauppapolitiikka, Kiina, Intia, Aasia ja Afrikka eivät nousseet asialistalle kun ”silmiä ummistavan nostalgisuuden ” torjujat pääsivät asettamaan mediassa agendaansa.

 

Tämä on selvästi kiusallista Niinistölle, joka pannaan virassa jatkajana pakolla kilvoittelemaan asioista, joista seuraa vain harmia.

 

Sitäpaitsi media ei ole edes lukenut Jyri Häkämiehen kymmenen vuoden takaista puhetta otsikoitaan pidemmälle.

 

” Luulen, että olisi typerää (foolish) ja väärään ymmärrykseen perustuvaa vetää johtopäätös, että uusi Venäjä uhkaisi Suomen turvallisuutta. Näin ei ole. Mitä se tarkoittaa on, ensinnä ja eniten, on että ne, jotka kylmän sodan päättyessä olivat innokkaina sanomassa että geopolitiikalla (maantieteellä) ei ole enää merkitystä Pohjois-Euroopassa olivat erittäin väärässä. Geopolitiikka on palannut ja se on palannut voimalla, ja me joilla on vastuu Suomen turvallisuuspolitiikasta, olemme velvollisia vetämään tästä tiettyjä johtopäätöksiä.”

 

Häkämies palasi siis Paasikiven linjalle, muisti Suomen vanhan ulkopoliittisen doktriinin siitä, että maantieteelliselle asemallemme emme mitään voi, mutta toimillamme voimme vaikuttaa turvallisuusasemaamme. Se ei parane viholliskauhukuvien lietsomisella ja fobioilla.

 

Mörkö Paavo Väyrynen pelottelee

Suomen kansaa kuin muista poiketen.

 

MUUMIT EHDOLLA.

Muumimamma Halosen uuden maailman asiaa ei keskusteluissa kuultu, aiheet ovat nyt sotaisia ja liittoutuvia. Sauli Niiinistön suuri suosio johtaa kaikkinaiseen yritykseen ampua tätä alas hattivateiksi jääneiden muiden ehdokkaiden yrittäessä sähköistää asetelmaa ilman sähköä.

 

Ollaan sentään saatu Suomilaakson uusia hahmoja, Hattivatti Nils Torvalds loikkaa vasemmalta Venäjä-Putin kammojen varaan, Möröt Paavo Väyrynen ja Laura Huhtasaari pelottelevat Unionilla, Nipsu Tuula Hatainen on laakson nynny.

 

Nuuskamuikkunen Pekka Haavisto on kuin varjo viime kerrasta, Niiskuneiti Merja Kyllönen mustasukkainen ja lystikäs kaikille. Hemuli Matti Vanhanen keskittyy omiin harrastuksiinsa pätevänä, mutta, ah, kiinnostavana kuin museon lipunmyyjä.

 

Niinpä Muumipappa Presidentti saa fundeerata epäselviään ja muistella ihan vapaasti omia urotöitään, suomilaaksolaisten vain hurratessa, koska hänellä on jo musta silinteri päässään, miksi sitä pois ottamaan?

 

Pikku Myy loistaa poissaolollaan.

 

 

 


 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png