© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

EUROOPPALAISUUS. Eurooppakriittisyys on muutakin kuin Huhtasaaren pölhöilyä

 

EU uskovaisuudesta pitäisi päästä itsenäiseen kriittiseen tarkasteluun

Hallituksen tiedonanto Suomen eurooppapolitiikasta kertoili, että Suomi on ollut aktiivinen eurooppavaikuttaja ja Juha Sipilä istuu isoissa pöydissä.

Minulle tuli mieleen 1970-luvun taistolaisajat; olemme jonkin erehtymättömän, suuren voiman valtapiirissä, jota ei sovi arvostella uskonlahkon taaksekatsovissa kokouksissa.

 

 

 

USKONKAPPALEITA.

Suomen itsenäisyyden sadas vuosi ei ole vielä synnyttänyt mainittavaa biletystä, isänmaallista henkeä, innostusta tai edes kansainvälistä riemua omastamme puhumatta. Eikö itsenäisyys, suomalaisuus, kansallisvaltio kiinnosta - vai olemmeko niin syvällä ylikansallisessa rakenteessa ettei ihanteellinen juhlahenki ota syttyäkseen?

 

Nyt on eletty muutama vuosikymmen vapautuneen maailmankaupan, tämän globalisaation aikaa, maailma on yhdentynyt teknologisen kehityksen seurauksena samalla sekunnilla asia tietäväksi kommunikaatiokimpuksi, jossa ajan ja paikan mitalla on yhä vähemmän merkitystä.

Maapalloistumisen piti vähentää kansallisvaltion merkitystä ja lisätä Euroopassakin suuntaa kohti yhdysvaltoja, federalismia ja yhtenäistaloutta, kauppaa ilman rajoja ja samoja sääntöjä kaikille.

 

Eurooppa, joka oli synnyttänyt kansallisvaltiot, oli monen kielen ja rikas monien kansallisten kulttuurien kehto, alkoi johtajiensa toimesta pyrkiä hivuttamalla kohti yhdysvaltiota, jota kutsuttiin nimellä liittovaltio.

Siitä tuli oppi ja uskonto, jota ei ole sopinut arvostella.

 

Kaikki kriittinen arvioi pyyhitään uuden ajan eu-taistolaisten ja heidän Tiedonantajansa Helsingin Sanomien toimesta sivuun ylimielisellä besesrwissersimillä ja vääräoppiseksi leimaamisella. Jokainen arvostelija niputetaan vääräuskoisena pölhöjen leiriin sivistymättömäksi ja ymmärrystä vailla olevaksi - tai vaietaan kuoliaaksi.

 

Kuten taistolaisessa uskossa suurvalta Neuvostoliiton erehtymättömyydestä ollaan nyt uskossa Yhdysvaltojen ja Euroopan erehtymättömyydestä.

 

Onko Suomessa satojen vuosien jälkeen jäänyt ylikorostunut alamaisuus vallalle. Emmekö osaa demokratiaa ja sen mukaisen yhteiskuntaelämän harjoittamisessa kriittistä analyysia ja tarkastelua? Nytkin ilmoittaudumme Eurooppapolitiikassa ”keskitielle” ja asettaudumme etukäteen Saksan ja Ranskan peesiin - tietämättä kunnolla mitä se edes tarkoittaa.

 

 

EUROOPAN TILA.

Päättäjille Eurooppa on kaupallinen hanke, Suomen viennin kannalta avainasia, jonka mukana elämme tai näivetymme. Siksi Euroopan Unionissa vaikuttavat vahvat talouden pelaajat suuret yritykset ja niiden isot johtajat lobbariarmeijoineen.

Suomen osalta vaikutusvaltaa käytti ensi vuosikymmenet EU:ssa Nokian etu, nyt metsäteollisuuden etu.

Unionin vapaakaupparakenteella on myös poliittinen muoto; parlamentti, komissio, päämiesten neuvosto ja valtava nomenklatuura, etuoikeuksien hallinto.

Kansalaiset luulevat, että tällä koneistolla on sama luonne ja pyrkimys jaettuun hyvinvointiin ja ihanteet kuin omalla maalla.

 

Väärinkäsityksen vuoksi syntyy ristiriitoja odotusten ja käytännön eriytyessä.

Niinpä kansallismielisyys tulkitaankin, oman edun vastaisesti, taas, nationalismiksi - pyrkimykseksi löytää onni panemalla pää pensaaseen ja rajat kiinni. Siinä ajatuskannassa kaikki ulkoa tuleva, ihmiset, ideat, tieto - mutta ei kama – tulkitaan uhaksi.

Uhka on niin suuri, että sen puitteissa kielletään niin luonnontiede kuin toisten usko kun oman lahkon opettaja niin väärin sanoo.

 

Ääriliike kasvaa kaikissa maissa Euroopassa.

 

Se on saatu torjuttua vallasta kuin Hitler vielä 1920-luvulla, on alettu uskoa, että demokraattinen Eurooppa on vielä torjuntavoitolla ja jatkettu entistä menoa.

Niinpä Tiedonantaja Suomessakin suoranaisesti pilkkaa eduskunnassa kriittisiä mielipiteitä esittäneitä viittaamalla viimeiseen kansalaisgallupiin unionin hyväksynnästä eri maiden kansalaisten piirissä.

Tämä on typerää arroganssia, ylimielisyyttä, joka vain ruokkii ääriaineksia ja lisää vastakkainasettelua.

 

 

 

LIITOVALTIO ILMAN KANSAA.

EU käyttäytyy lippuineen, hymneineen ja rakenteineen kuin se olisi valtio, tai yhdysvalta. Unionille ei kuitenkaan ole kansaa, se ei ole siksi kansanvaltainen, vaan pääasiassa byrokratia, jossa hallitsee talous ja kauppa.

EU on alueellinen kaupallinen konserni, joka kilpailee muiden alueellisten konsernien kanssa. Se on kuin Stockmann, sillä on herraskainen menneisyys, ongelma ovat vanhat hienot työntekijät, vanha koneisto, rakenne ja väärä tulevaisuuskuva, joka perustuu menetettyihin asemiin.

Kun tähän lisää vielä väärinkäsityksen oman toiminnan sisällöstä; kansanvaltaisuudesta hallittujen alamaisten kansattomassa yhteisössä, huomaa, mikä johtamisongelma, vision puute ja strategian vaje huonosti yhteensopivassa Euroopassa vallitsee.

Ei ole saavutettu torjuntavoittoa, vaan itsepetoksen tila ja väliaika.

Keskitie on yhtä väärä valinta kuin oikean kaistan valinta suurpankkien ja suuryritysten voittoihin.

Siksi uskovaisuudesta ja sääntöpolitiikasta olisi siirryttävä ensin kriittiseen, tosiasiat tunnustavaan diagnoosiin, ja sitten rajuun uudistamiseen ja eurooppalaisten motivointiin uuteen.

Se ei nykymenolla onnistu koska sairas ei tunne tilaansa.

Suomen paikka on Euroopassa, mutta ei takapajulan viimeisellä penkkirivillä hiljaa, uskovaisena kuunteluoppilaana.

 

MITÄ KRIITTISYYS TARKOITTAA?

Suomi on ollut koko historiansa ajan suurten valtojen puristuksessa. 

Vain itsenäisyyden ensi vuosikymmeninä ja vuosina 1991-94 olimme irti ulkopuolisesta, Ruotsin, Venäjän, Saksan, Neuvostoliiton tai Unionin ohjausvallasta. 

Neuvostoliiton hajoaminen mahdollisti kaupan vapautumisen ja irtautumisen pelon kahleista, jotka itäinen naapuri oli kiinnittänyt Suomeen rauhan ja ystävyyden nimissä. 

 

Suomi halusi liittyä läntiseen kulttuuriin ja talouteen, jossa sillä oli kauppansa pääintressi valvottavanaan. Se pyrki Euroopassa parhaisiin pöytiin tekemään ydinjoukon kanssa päätöksiä. 

Niin kävi.

 

Monia hyviä asioita on saavutettu, se tietysti myönnettäköön, mutta on rehellistä myös myöntää että suuri osa niistä peloista, joita esitettiin vuoden 1994 kansanäänestyksen alla on myös toteutunut.

 

”Eurooppakriittisyys” ei ole välttämättä Eurooppa vastaisuutta, sen tulisi olla aivan normaalia kansalaistoimintaa, jotta Euroopan sisällä olisi hallintovallan sijalla kansanvallan toimintamallit. EU ei ole kirkko, Donald Tusk jumala eikä unioni uskonto. Niitä voi ja pitää tarkastella kriittisesti.

 

Euroopan Unionin demokraattinen kehittyminen edellyttää sen rakenteen ”normalisoimista” eli saattamista salailun, hidden agendan ja yhden totuuden sisältävästä eliittielämästä aidoksi kansalaisten vuorovaikutteiseksi ja avoimuudeksi. 

 

Demokratiasta on turha saarnata muille mantereille ellemme pysty sitä itse toteuttamaan.

 

Minulle on eurooppalaisena unionikansalaisena annettu oikeuksia: äänestää unionin parlamentin jäsenistä, saan olla myös ehdolla ja äänestää aluevaaleissa vaikka Kreikassa jos sinne muutan. 

Lisäksi voin vedota Euroopan parlamenttiin halutessani, viedä asiani EU-oikeuksiin, valittaa oikeusasiamiehelle, liikkua vapaasti, saada palveluja maasta riippumatta. Minulla on siis myös Suomea ylempi kansalaisuustaso, jossa minulle on myönnetty kansallisvaltiosta poikkeavia ylikansallisia oikeuksia. 

 

EU on puuttunut minun ja oman kansallisvaltioni välisiin suhteisiin ottamalla minut jäseneksi koska olen sen kansallisjäsenvaltion kansalainen. 

Koen kuitenkin, ettei tässä synny oikeaa sosiaalisen toden tuntua. 

Tarvitsen esimerkiksi miljoona muuta mukaan jos haluaisin saada kansalaisaloitteen tehdyksi. Sehän on vielä pahempaa kuin Suomessa, jossa kansalaisaloitteita saa käsittelyyn vain jos eduskunnan pääsihteeri on hyvällä tuulella, valiokunta käsittelee ja olemme aloitteentekijöinä puolen parlamentin veroisia painoarvoltamme. 

 

Onko unionikansalaisuus lopulta vain sumutus peittää Euroopan demokratian vajetta eikä liittää minut vaikuttamaan? Olenko ainoa, jolle unionikansalaisuuden yhteys demokratiaan on epäselvä?

 

Koen unionikansalaisena olevani vain uushallinnallinen projekti, luokittelun väline, alamainen nappula suurten talousblokkien etupiirijaossa. 

 

Tiedän kyllä taktiikan; minua integroidaan näennäistoimilla osaksi eliitin regiimiä ja kansalaisten hallintaa. Unionikansalaisuus on siis vain pieni lahja siitä, että eliitti tekee minua unionikansalaisena koskevia ratkaisuja kysymättä mitään minulta tai edes edustajaltani Suomen parlamentissa. 

 

EU oli alunperin talousyhteisö, jolle pikkuhiljaa on annettu yhä enemmän poliittisen yhteisön tehtäviä, mutta joka edelleen on vain hallintoyhteisö. Tehtävistä pääosa on täysin kannatettavia, mutta suuri osa myös sellaisia, joissa kävellään unionikansalaisten yli kysymättä lupaa. 

Se ei ole reilua integraatiota, johon Jyrki Katainen sanoi Suomen pyrkivän 2013. 

 

 

Edesmennyt tv-toimittaja, suuri eurooppalainen, Erkki Toivanen sanoi, ettei Euroopan Unionilla ole Kansaa, sitä vallitsee kratos; virkavalta ja byrokratia. Demos, kansanvalta o poissa.

 

Tällä asialle juuri tälle pitää tehdä paljon ettei kupla puhkea.

 

--------------------------------------

Taustatietoa

MISTÄ EU PÄÄTTÄÄ:

 

- EU tiedotus:

Euroopan unionin toimivalta luokitellaan kolmeen pääluokkaan: yksinomaiseen toimivaltaan, jäsenvaltioiden kanssa jaettuun toimivaltaan ja jäsenvaltioiden toimivaltaa täydentävään.

EU:N YKSINOMAISEEN TOIMIVALTAAN kuuluvissa asioissa ainoastaan unioni voi säätää lakeja ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä. Yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat alat:

  • tulliliitto

  • kilpailulainsäädäntö

  • euromaiden rahapolitiikka

  • meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen osana yhteistä kalastuspolitiikkaa

  • yhteinen kauppapolitiikka

JAETTU TOIMIVALTA ON yleisin EU:n toimivallan muoto. Jaetun toimivallan aloilla sekä unioni että jäsenvaltiot voivat säätää lakeja ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä. Jaettuun toimivaltaan kuuluvat alat:

  • sisämarkkinat

  • osin sosiaalipolitiikka

  • taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus

  • maatalous ja kalastus

  • ympäristö

UNIONIN KOLMAS PÄÄTOIMIVALTALUOKKA eli toimivaltaa täydentävä luokka käsittää sellaiset alat, joilla unionilla on toimivalta toteuttaa erilaisia tuki- ja täydennystoimia. Näitä ovat:

  • ihmisten terveyden suojelu ja kohentaminen

  • teollisuus

  • kulttuuri

  • matkailu

  • yleissivistävä koulutus, nuoriso, urheilu ja ammatillinen koulutus

  • pelastuspalvelu

  • hallinnollinen yhteistyö

EUROOPAN UNIONIN ENSISIJAISUUSPERIAATTEEN mukaan EU-oikeudelle tulee antaa soveltamistilanteessa etusija sen kanssa ristiriitaiseen kansalliseen säädökseen nähden.

 

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png