© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

RUOKA JA KOTIPAIKKA. Lande tyhjäksi ja talonpoika viralta -ja meille ruuaksi heinäsirkkoja

October 27, 2017

 

Nyt ajetaan kehitystä joka on menettänyt merkityksensä ja on vanhaa aikaa, tämä keskittäminen siis. Niin suuryhtiötaloudessa, kuin ihmisten asuttamisessa jaallin tonttimaan ja grynderiedun perusteella.

 

Maassa on väärä sijioitusnäkökulma – monessa mielessä.

    Suurin asia Suomelle Eurooppaan liityttäessä oli maatalous. Nyt vääntö on taas alkamassa. Siihen liittyy nyt myös paljon muuta .

    Maataloudessa oli tapahtumassa valtava murros ja tilojen määrän pudotus.

     

    Kun kansanäänestyksestä päätettiin ja tuista neuvoteltiin, jäi monelle väärä mielikuva, että puhe oli siitä kuinka paljon tukea saataisiin maataloudelle Euroopan Unionilta Suomeen, vaikka oikea kysymys oli, kuinka paljon tukiaisia saisimme maksaa itse omalle maataloudellemme.

     

    Suomen neuvotellessa 2012-13 Euroopan Unionin budjetista suurin asia oli taas maatalous. Siihen liittyi taas tuo kysymys kuinka paljon tukiaisia saamme maksaa itse omalle maataloudellemme.

    Suomi taisteli 600 miljoonan euron erityistuen maataloudelleen budjettikaudelle 2014-2020. Heti kun helpotuksen huokaus kuului; ettei käynyt niin huonosti kuin ennakoitiin, MTK muisti vaatia, että se mikä meni - mikä tiedettiin jo 1994, pitää korvata kotimaisin tuin.

    Seuraava kierros on alkamassa taas, teatteri on tuloneiuvotelujen luokkaa.

     

    Maatilojen määrä on vähentynyt Suomessa puoli vuosisataa, vuonna 1960 tiloja oli 300 000, vuonna 2011 enää noin 61 000 ja MTK:n mukaan 2014 Suomessa oli 52 775 maatilaa. . Vuodesta 1990 tilojen määrä on pudonnut alle puoleen. Vuonna 2011 oli noin 19 000 maatilaa vähemmän kuin vuosituhannen alussa, määrä putoaa vuoteen 2020 mennessä 45 000 tilaan. 

    Tilamäärän väheneminen oli pieni verrattuna 1990-luvun alkuun ja EU-jäsenyyden ensimmäisiin vuosiin. Vuosien 1990 ja 2000 välillä maatilakato oli lähes 50 000 maatilaa. Vastaavana ajanjaksona tilojen keskimääräinen peltoala kaksinkertaistui ollen 37 hehtaaria vuonna 2010. 

     

    Tilojen määrän vähentyminen ei ole kuitenkaan ole vaikuttanut viljeltävän pellon osuuteen. 

    JAN VAPAAVUORI haluaa ihmiset keskuskaupunkeihin

    eikä näe mitä on tulossa. 

    Hän ajaa itseasiassa grynderien etua,

    mutta puhuu kaupunkikehityksestä.

     

    Lopettaneiden tilojen pellot ovat siirtyneet vuokrauksen tai myynnin kautta muiden tilojen käyttöön. Ongelma on, että Suomen 973 554 peltolohkoa alkavat olla liikaa hujan hajan, liian kaukana tilasta, viljelijän aikaa kuluu liikaa matkalla saralta toiselle. Tarvittaisiin tosiasiassa jo ripeä tilusjärjestely uusi sarkajako, maareformi, jotta vuosikymmenten pirstoutuminen voitaisiin korjata.

     

    Tilojen määrä romahtaa taas, katovuoden,velkamäärän, Venäjönkaupan ja halpuuttamkiseen, epäreilun ruokaketjun jakomallin vuoksi.

    Maatalous saa siis edelleen ”sopeutua”, sitä se on tehnyt jo puoli vuosisataa, yhdeksän kymmenestä työntekijästä on elinkeinosta poistunut. Taustallahan on ollut tilojemme pieni koko, ensin töllejä annettiin 1920-luvun torppariuudistuksessa maattomille maatyöläisille, jotka olivat olleet maaorjuutta muistuttavassa tilassa. 

     

    Sodan jälkeen jouduttiin asuttamaan 400 000 karjalaista sekä antamaan rintamamiehille pientiloja korvaukseksi uhreista, menetetystä nuoruudesta, vammoista, taistelusta ja lopulta tietenkin siitä, että maa olisi vapaa vallankumouksesta. Maatalousyhteiskunta sai pari vuosikymmentä keinotekoista, mahdottomaksi muuttuvaa lisäaikaa. 

     

    Uudella torpparipolitiikalla ja asutuspolitiikalla estettiin maan luisuminen uuteen sisäiseen välienselvittelyyn tai osaksi Neuvostoliiton intressiä. Maatalouteen synnytettiin siis tietoisesti taloudellisesti tuottamaton tilanne, mutta sillä saatiin aikaa. Aika loppui kuitenkin 1960-luvulla, jolloin väki lähti valumaan tiloilta kaupunkeihin ja Ruotsiin.

     

    Siitä saakka on ollut tiedossa, että rakennemuutos tulee olemaan raju ja tuotantoja joudutaan leikkaamaan. Maatalouspolitiikka on ollut jatkuvaa jarruttelua tämän tosiasian edessä, joka oli myös suuri poliittinen jakaja sosialidemokraattien ja keskustan välillä. 

     

    Demareille syntyi 1950-luvulla käsitys, että vastapuolena poliittisessa taistelussa on maatalousväestö, kun se oli vain Maalaisliitto. Maamiehet saivat puolustautua ja oppivat pitämään puoliaan ja puhumaan suulla suuremmalla. Koska kyse oli kamppailusta kahden suurimman puolueen välillä ei järkeä voitu riittävässä määrin käyttää. Niinpä Suomi ei pystynyt rationalisoimaan maatalouttaan ennen liittymistä Unioniin, vaan oli edelleen ylituotannon tilassa.

     

    Sitä tässä edelleen puretaan. Sosialidemokraatit kipuilevat itse teollisen ajan loppuessa samassa kannattajakuntaan iskevässä murroksessa kuin maalaisliitto-keskusta 1960-70 luvulla, jolloin puolue kärsi vakavia tappioita ja sille ennustettiin päivien päättymistä kuten sosialidemokraateille nykyään.

    Nyt demarin rinnalle talonpojan tappajaksi on noussut kaupunkiin muuttanut kokoomus ylipormestarinsa johdolla, joka haluaa miljoonakaupunkien kilpailijaksi viiden miljoonan kansalla.

     

    SUOMEN UUSI BIOBISNES

     

    Maatalous on ilman Vapaavuorta ja Etelän Mediaakin suuren muutoksen edessä, koko strategia tulee valinkauhaan ilmastonmuutoksen vuoksi.

     

    Ei niin, että päästäisiin ananasta viljelemään, vaan siksi, että tarvitaan uutta biopohjaista energiaa. Sipilän hallitus tarttui biobisneksen mahdollisuuteen keskustan suurena innovaationa tehden siitä uuden kärkihankkeen. Epäilijät tosin sanoivat, että suunnitelma vaikutti vanhan ajan tukiaisilta uusilla nimillä.

     

    Biobisnestä voidaan saada, mahdollisesti, pelloilta ja metsistä, jolloin Suomesta tulee ”öljyntuottaja”. Tähän saakka on kuitenkin onnistuttu vasta keksimään keinoja, joiden haitat ovat todellisuudessa suuremmat kuin hyödyt. Se tarkoittaa, että lopputuote on hyvä, mutta sen tuottamiseen menee enemmän energiaa kuin käytöstä saadaan hyötyä. Peltoja ei siis jatkossa panna pakettiin, vaan öljypohjaisille kasveille, joista pitäisi joillain keinoin saada kannattavasti ja ekologisesti kestävin menetelmin puhdasta polttoainetta.

     

    Neste on  kuitenkin noussut maailman kärkeen biopolttoaineiden tuottaja ja metsäteollisuus on avannut ensimmäiset biopolttoaineen tuotantolaitokset Suomeen. Metsä-Serlan suurhanke,  uuden sukupolven biotuotetehdas on Suomen metsäteollisuuden historian suurin investointi, 1,2 miljardia euroa. Sen työllistävä vaikutus on yli 2 500 työpaikkaa koko arvoketjussa Suomessa, uusia työpaikkoja syntyy 1 500. Tehdas tuottaa  sellun ohella myös biotuotteita, kuten  mäntyöljyä, tärpättiä, ligniinijalosteita, biosähköä ja puupolttoainetta.

     Keskusta hassasi suuren mahdollisuutensa desentralisaatiossa tyytyessään maakuntauudistuksessakin vain rakentamaan hallinohimmeliä ja edesajuttaessaan ei vallan hajautusta vaan vallan keskitystä.

     

    Keskustan hallituksen historiallinen mahdollisuus olisi ollut Kolmannessa itsenäisyystaistelussa pelastaa ”MuuSuomi” Helsingin kehä ykkösvaltatien pohjoispuolella. Se ei synny tukiaisilla vaan uudella tavalla toimia. Se ei synnyt maakuntauudistuksella tsaarin malliin, jossa maakunta on ”vain” valtion jatkokäsi. Se ei sinnyt tuhoamlla kunnallinen itsehallinto ja vähättelemällä lähidemokratiaa. Siinä apuna on ja tulee olla digitalisaation ja älykkäät ja ekologiset toiminta-, tuotanto- ja kommunikaatiotavat, biobisnes, lähitalous- ja aluedemokratia. 

     

    Muutoksen merkitystä biotaloudessakaan ei saada ilman panostusta. 

     

    Tulevaisuustutkija Risto Linturi ehdottaa reippaita panostuksia ja asennemuutoksia: 

     

    ”Metsäteollisuuden tutkimuspanokset ovat Suomessa surullisen alhaiset - vuositasolla 100 miljoonaa euroa. Julkisen tutkimuksen, huomiotalouden ja investointitukien keinoin tämä Suomelle merkittävä luonnonvara tulisi ymmärtää uudessa maailmassa ennen kaikkea tuotekehityksen kohteena ja T&K-panos kymmenkertaistaa yhdessä yritysten kanssa. Kiertotaloudessa lähivalmistus tulisi nähdä tärkeänä ja panostaa kehitykseen, joka vähentää tuontitarvetta kannattavalla tavalla kiertotalouden keinoin. Kestävän kehityksen osalta tulisi panostaa aurinkoenergian rooliin sellaisessa tuotannossa, joka voi kannattavasti olla sesonkiluonteista.”

     

    UUSI MEGATRENDI ON GLOKALISAATIO

    Seuraava suuri megatrendi maailmalla on monen mielestä globalisaatioin rinnalle nouseva glokalisaatio; lähi- ja monistuva, älykäs pientalous, josta näemme jo piirteitä jakamistaloudessa. Se ei olkevain desntralistinen prosessi vaan vaikuttaa myös tuotantotapoihin ja organisaatioihin, suren rinnalle syntyy monta pientä.

     

    Jan Vapaavuori ei siis näe keskittämisen uusliberalismissaan, että koko taloudessa on tapahtumassa rinnakkainen merkittävä muutos, jossa vastakkainasettelu kaupunkien ja MuuSuomen välillä on mennyttä aikaa.

     

    Maailma ei kehity vain keskittävän globalisaation kautta vaan on myös yhä enemmän glokaali: lähi-ja jakamistalous tekevät siitä maapalloistumisen rinnalla yhä enemmän paikallisen, lokaalin eli maapalloinen ja paikallinen yhdistyvät.

     

    Tämä glokalisaatio ilmiö näkyy jo esimerkiksi omaehtoisen matkailubisneksen kehittymisessä ja pientuotannon renensanssina.

     

    Helsingistä  nouseva ajatuskulma on siis teollisen yhteiskunnan paikkasidonnaisen ajatuksen, yhteiskuntasuunnitelun harhaoppi koska se ei huomio lainkaan käynnistynyttä toiminta- ja elämäntavan murrosta, jonka  älykkäät teknologiat, ilmastonmuutos ja glokalisaatio; jakamistalous aiheuttaa.

     

     

     

     

     

    Share on Facebook
    Share on Twitter
    Please reload

    OTA OSAA KESKUSTELUUN:

    RADIOSSA

    RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
    Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
    tai mene nettiradion ohjelmasivuille
    Televisiossa
    Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
    Osallistu
    LINKKIPALLOMERI.jpg
    kolmas_draft1 – Kopio.jpg
    Tieto-ekirjat
    Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png