© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

SUKUMETSÄNI AFRIKASSA. Mustassa Afrikassa kukaan ei pääse vanhainkotiin  - valituksia ei kuulu

October 19, 2017

Tässä jutussa puhutaan ikääntymisen kautta välinpitämättömyydesta ja siitä miten se liittyy aikamme talousoppiin. Lue niin hämmästyt! 

 

Yksityistämisestä ja yksinäistämisestä kannattaa puhua kun vanhusten määrä kasvaa kovaa vauhtia. Ei julkinen hoito ja valta sitä ratkaise, se kuuluu kuvaamme ihmisyydestä.


Vuosituhannen alussa ajauduin projektitöihin Namibiaan ja lopulta muutin sinne kokonaan kolmeksi vuodeksi, menin naimisiin ja sain lapsen sikäläisen kaunottaren kanssa.

Minusta tuli suuren, suvun jäsen, todella suuren.

 

Se oli kuin ennen Karjalan kunnailla. 

 

Afrikassa sukulaisuussuhteet poikkeavat omastamme.

 

Täällä Suomessa ikänä vuoksi minulla on jäljellä enää vain sukupuun runko, joka toki työntää suureksi ilokseni uusia oksia, mutta Afrikassa me elämme sukumetsässä, jossa serkut ovat veljiä ja siskoja ja sinut adoptoidaan vävynä lukuisiin sukuhaaroihin tai muuten läheisiin perheisiin.

 

Sain toistakymmentä Omaa ja Opaa, viisaita mummuja ja vaareja takaisin. Ero oli kuitenkin merkittävä. He olivat kotona eikä ketään tarvinnut mennä tapaamaan vanhusten laitokseen tai yksinäiseen yksiöön.

 

Toinen ero oli, että he olivat kuin Fanny-Mummo oli Töölössä 1950-luvulla vielä ollut. Kunnioitettu Vanhus, jonka sana oli laki, ei autoritaarisen aseman, vaan viisauden ja kunnioituksen vuoksi. 

 

Puhuimme tästä namibialaisen mutta suomettuneen vaimoni kanssa.

”Afrikassa vanhukset ovat suvun pää. Heistä pidetään huolta normaalina osana elämää, he asuvat joko yhdessä lastensa ja lastenlastensa kanssa tai osan heistä kanssa maalla, jonne lapset ovat ostaneet heille riittävän määrän karjaa.”

”Meille vanhuus merkitsee sitä, että pidämme heistä huolta kuin lapsista pidetään huolta, autetaan missä tarvitaan ja miten tarvitaan. Mutta emme missään olosuhteissa voisi kuvitellakaan kohtelevamme heitä kuin höppänöitä ja puhuvamme heille kuin lapsille. Kunnioitus on suurta. Huolehtiminen kuuluu elämän kiertoon sen olennaisena osana ja antaa sen turvan mitä yhteiskunta ei voi antaa.”

 

Tämä asia kolahti ehkä rajuimpana asiana minuun Afrikan vuosien aikana. Mietin mihin olimme Suomessa menettäneet suuren perheen ja käpristyneet lähiöiden nukkumatiloihin ja sinkkukämppiin kaupungeissa.

 

Yhteiskuntarakenteen, evakkotaipaleen, maaltamuuton ja kulttuurimuutoksen nurjin puoli ja kansallisen pahoinvoinnin ja yksinäisyyden kansantaudin diagnoosi alkoi selvitä.

 

 

Mummu ja Ukki pakettiin

Suomen joutuu nyt ensimmäisenä nopeasti vanhustuvana maan koko Euroopan koekaniiniksi vanhusten huollossa. Näemme kuinka hitaasti vanhushuollon innovaatiot leviävät kunnasta toiseen. Toisten hankkeista ei tiedetä ja kuinka huonosti olemme ymmärtäneet mikä bisnes olisi kehittää vanhustenhuoltoteknologiaa, jotta he pärjäisivät itsekseen pidempään.

 

Huomattiin, että Suomessa on 300 000 omaishoitajaa, mutta vain ”30 000 heistä saa työhönsä tukea.” Jo vuosia sitten arkkiatri Risto Pelkonen kyseli, Hesarin mukaan, onko omaishoidosta tulossa julkisen sektorin jatko.

”Omaishoitajat ovat valtava armeija ihmisiä. On mietittävä miten heidät liitetään julkiseen sektoriin.”

 

Turhaan kyseli arkkiatri ei liitetty kun oli niin kiire liittää julkinen markkinoihin.

 

Koolla olivat sittemmin eläkeuudistajat,  maan viisaimmat ihmiset puhumassa kuinka minut eurooppalaisena koekaniinina paketoidaan julkisen sektorin ja sen jatkeen omaishoidon muodostaman huoltokombinaation varaan. 

 

Tämä on tietenkin ilkeästi sanottu lie siellä ollut sydäntäkin mukana, mutta terminologia on oli joskus lehdestä luettuna kuin vieraasta maailmasta.

 

Sotemaraton debatissakaan ei puhuta ihmisitä vain järjestelmistä.

 

Tuota kaikkea lukiessa tuntuu, että taitavat olla onnen ja rakkauden täyttämät vuodet edessä, toivottavasti lapseni ja nuori vaimoni eivät mene lakkoon huonon omaishoitokorvauksen vuoksi. Muuten minua hoitaa markkinavoima juuri silloin kun omat voimat vähenevät.

 

Vanhus on omastakin mielestään taakka

Tutkimus kertoo: ”Ikääntyvät suomalaiset odottavat valtion ja kuntien lisäävään vastuutaan vanhuksista. Enemmistö ikääntyvistä ei halua vierittää lisävastuuta lähiomaisille.”

Näin päädyttiin kun asiaa kysytiin1100:lta 55-79 vuotiaalta kansalaiselta.

 

Tämähän on nähty jo pitkään, vanhukset ovat alkaneet häpeillä olevansa vaivaksi omille lapsilleen, ei oikein iljetä edes soittaa, ei pyytää kaupassakäyntiapua rakkaudesta ja seurasta nyt puhumattakaan.

 

Vanhukset tekevät itsemurhia yhä enemmän ja enemmän, alkoholin käyttö lisääntyy. Ja jos ei itse itseään huumaa niin laitoksessa pannaan muumiolaastari viemään kivun ja ymmärryksen.

 

Vaimoni kertoi ettei hän ole kuullut yhdenkään mustan perheen laittaneen vanhuksiaan vanhainkotiin.

”Vain valkoiset tekevät niin, meidän kulttuurissamme sanotaan ”että he heittävät perheenjäsenensä menemään.” Eihän näitä paikkoja edes ole muualla kuin valkoisten hienoissa kaupunginosissa.”

 

Mitä meille on tapahtunut? 

Sama tutkimus kertoo, että vanhusten suurin ongelma ovat sosiaali- ja terveyspalvelujen riittämättömyys ja – yksinäisyys. Afrikassa sosiaali- ja terveyspalvelut ovat vielä riittämättömyys, kansaneläke Namibiassa on 30 euroa kuukaudessa.

 

Mutta yksinäisyyttä ei ole.

 

 

Käydessäni  Intiassa 1980-luvulla Harvardissa koulutettu New Delhin yliopiston professori sanoi minulle: ”me intialaiset olemme 4000 vuotta vanha kulttuuri, me olemme köyhiä, mutta täällä ei puolet avioliitoista päädy eroon eikä vanhuksia jätetä yksin. Siinä on rikkautemme teihin nähden.”

 

Yhteiskunnan sivistystasoa voidaan mitata siitä, miten se kohtelee vanhuksiaan ja lapsiaan,” on viisaasti sanottu.

 

Minkälainen sivistysvaltio hyvinvointiyhteiskunta, ”toiset huolehtikoot - mulla on kiire”-Suomi on?

 

Rakkautta ei voi jättää julkisen sektorin varaan.

 

Elämän kiertokulkua ei ymmärrä jos tavoittelee vain materiaa. Jos viettää lapsuutensa päiväkodeissa ja saa vain laatuaikaa vanhemmiltaan ei myöhemmin ymmärräkään mikä se koti on?

 

Kannattaisiko Suomi-vanhuslaboratorioon - ihan tähän soteen saakka, liittää käsitys elämästä, etiikasta, moraalista, viisaudesta ja kunnioituksesta?

 

Meille koekaniineille tulee kiire, nuoremmille, joista tämä juttu kuulostaa kaukaiselta, sanon, että kyllä joku keksii ne hoitohuoltoulostusruokinta-robotit, joiden kanssa te vanhuutenne vietätte. 

 

Tausta.

Syvä filosofinen kuilu liittyy uuteen markkinatalouteen

 

Kiinassa ja Afrikassa ajatellaan ja suhtaudutaan toiseen ihmiseen eri tavalla. Se ei ole heille taloudellinen vaan filosofinen kysymys.

 

Kiinassa vanhan filosofin Konfutsen käsityksen mukaan ihmiset pystyvät toteuttamaan ihmisyytensä parhaita puolia vain muiden ihmisten keskuudessa

 

Esi-isien palvonta on ikivanha aasialainen perinne ja edelleen tärkeä osa arkipäivän uskonnollisuutta. Kuolleiden esi-isien katsotaan kuuluvan perheeseen ja heidän uskotaan voivan vaikuttaa elossa olevien jälkeläistensä elämään.

Siinäkin aasialainen ja afrikkalainen yhtyvät näkemykseensä kuka minä olen; kaikki yhdessä, spirituaalinen maailma ja materiani ruumis, henki, elämän jatkumo ja yhteisöllisyys. muutenkin kuin sanoilla. Kaikki, mikä on olemassa, on vuorovaikutuksessa jonkin muun kanssa. Tämän vuoksi ihmisen on pyrittävä jalostamaan luonnettaan, jotta hän voi hyödyttää valtiotaan ja samalla muita ihmisiä.

 

Jalot ihmiset ymmärtävät, mitä oikeamielisyys on, kun taas pienet ihmiset ymmärtävät vain hyödyn. On siis tärkeää valistua jaloksi ihmiseksi luonteenjalostuksen avulla. 

 

Kyseessä on oman toimintamallimme, individualismin ja yksilökeskeisyyden vastustaminen, ei kommunismin, vaan konfutselaisuuden perusteella.

 

 

 

WAHLROOSIN JA BERNERIN ÄITI

Meillä suhde toiseen ihmiseen muuttuu amerikkalaisen teekutsuliikkeen trumpilaiseen suuntaan hyvin johdettuna toimintana, jonka epäjumalaksion noussut edesmennyt Ayn Rand.

 

 

Björn Wahlroosin, Elina Lepomäen Kokoomusnuorten ja Anne Bernerin Libera-ryhmän ohella Ayn Randista on innostuttu etenkin Yhdysvaltain poliittisen konservatiivien piirissä. Republikaanien joukossa hänellä on kulttiasema. 

 

Opetuslapsia ovat olleet myös FED:n entinen pääjohtaja  Alan Greenspan ja republikaanien varapresidenttiehdokas 2012;  Paul Ryan, seuraajia on myös teekutsuliikkeessä.

Yhdysvaltain konservatiivisen liikkeen kehityksessä viimeisen puolen vuosisadan aikana Rand on ollut popularisoijana uusliberaalin markkinatalouden keskeinen hahmo. Jo 1980-luvun reaganilaisessa ja thatcherilaisessa todellisuudessa Randin opit otettiin todesta – ja ne haluttiin muovata politiikaksi.

 

Randin kehittämässä objektivismissa ihmisen oletetaan aina toimivan rationaalisesti ja täten asettavan oman edun etusijalle.

Hän jakaa kansalaiset ryöstäjä-pummeihin ja tuottajiin.  Randin ajatus oli, että yhteiskunnassa on vain vähän tuottavia ihmisiä, jotka luovat lisäarvoa ja varakkuutta. Loput pummit käyttävät hyväksi epäitsekkyyttä ja syyllisyyttä, jotta tuotteliaita verotetaan ja rajoitetaan, että pummiväki voi loisia tuottamatta mitään itse.

 

Rand piti epäitsekkyyttä eli  altruismia  tuhoisana moraalina.

 

Altruismi tarkoittaa ensisijaisesti muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa muiden auttamiseksi. Altruismin vastakohta on egoismi. Altruismin mukaan teon moraalisuus arvioidaan sen mukaan, tuottaako se hyvää muille. Altruismin on todettu kuuluvan jokaiseen ihmisyhteisöön.

Altruismi-sanan keksi 1800-luvulla Auguste Comte, hän määritteli altruismin uhrautumiseksi muiden eduksi. Sana juontuu ”toista” tarkoittavasta sanasta.

 

Altruismioppi tarkoittaa siis toisten asettamista itsensä yläpuolelle.  Altruisti pitää toisten elämää, tarpeita ja toiveita tärkeämpinä kuin omaa elämäänsä, etuaan ja onnellisuuttaan. 

Se siis kuulostaa samalta kuin afrikkalainen ubuntu. Mutta valkoisen kapitalistin mielestä se on tuhoisaa moraalia. 

 

Tässä on aikamme suuri jakaja.

 

Hyvinvointivaltioissa, kuten kaikissa yhteiskunnissakin, on altruistisia ja vastavuoroisia elementtejä, kuten köyhimpien auttaminen.

 

Afrikkalaisessa filosofiassa vastavuoroinen altruismi . tunnetaan, se on ”altruismia”, jonka motiivina on saada vastavuoroisesti apua toiselta yksilöltä. Se on silloin sosiaalinen järjestelmä, jossa vastapalvelus toteutuu vasta viiveellä, ja sen toteutumisessa on epävarmuutta siinä suhteessa, että vastapalvelus ei ole velanmaksua, vaan kulttuurinen ilmiö, tapa.

Myös islam tuntee altruismin: kiirehdi tekemään hyviä tekoja,  tee parannuksia ihmisten keskuuteen, ole vakaa hyvissä teoissa, ole hyväkäytöksinen ja suojele naapureiden oikeuksia...

 

Ayn Rand piti altruismistista ajatuskulkua haitallisena jopa vahingollisena, Randin mukaan tuo väärä moraaliajattelu juurtui länsimaiseen ajatteluun uskonnon, eritoten kristinuskon välityksellä. Jeesus ristillä uhrautuu muiden puolesta, vaikka muut ovat syntisiä ja turmeltuneita.

 

Tämä oppi on ohjenuora taloudelliselle oikeistolle Suomessakin ja linja jolla Sipilän hallitusksen oikea siipi ajaa.

 

Ero minäminä neokapitalismistamme Afrikkaan on siis valtava. Valkoinen isäntä on vielä voitolla, bantut vasta esikoulussa.

 

Miten siellä ajatellaan, ilmenee  etelä-afrikkalaisen Steven Bikon, legendaarisen kansalaisoikeustaistelun murhatun sankarin, ennen kuolemaansa kirjoittamasta:

”Läntinen yhteiskunta ylpeilee ja on varma etevämmyydestään teknisen osaamisensa vuoksi samalla kun se on kadottanut henkisen suuntansa. Me uskomme, että pitkällä tähtäimellä Afrikan panos maailmalle tulee toiselta kentältä, ihmissuhteiden alueelta. Maailman suurvallat ovat tehneet ihmeitä teollisen ja sotavoimiensa mahdin kautta, mutta suuri lahja ihmiskunnalle saattaa silti tulla Afrikasta kun se antaa maailmalle ihmiskasvot takaisin.”

 

Biko puhui afrikkalaisesta etiikasta, jota hänen kotimaassaan kutsutaan tällä nimellä ubuntu. Siinä on kysymys ihmisen identiteetistä maailmassa, sitä mitä on olla ihminen.

 

Filosofia on tässä tärkeää ymmärtää sillä se lopulta liikuttaa kansakuntia ja maanosia, mutta samalla auttaa ymmärtämään niitä paremmin kuin ”lännen” käsitys valkoisen miehen ylivertaisesta lahjakkuudesta suhteessa mustiin ja keltaisiin. 

 

Ubuntu selittää afrikkalaista maailmankuvaa siinä missä konfutselaisuus kiinalaista. Steven Bikon käsitys heidän näkemyksensä ylivoimasta kuuluu myös kiinalaiseen itseen.

 

 

 

 


 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png