© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

ONKO SUOMEA OLEMASSA 2117? ”Valtio se olemme me” Entäs sitten jos valtio on vallaton?

October 13, 2017

 

 

SUOMIVALTIO täyttää 100 vuotta.

Kauanko se on vielä olemassa?

 

Kansallisvaltio on itseasiassa aika uusi eurooppalainen idea.

Onko se jo tullut tiensä päähän?

Kuinka sitten käy kansan vallalle?

Mihin me sitten kiinnitymme?

 

 

 Katalonian ja Skotlannin itsemäärämispyrkimykset ja alkanut glokalisaatiokehitys ovat aikaansaaneet uuden tilanteen maapalloistumisessa, globalisaatiossa. Kun samaan aikaan Suomessakin kaupungit pyrkivät kaupunkivaltion luonteiseen asemaan Helsingin yllyttämänä ja toisaalla Donald Trumpin ja itäisen Euroopan kasvava nationalismi ja protektionismi nostavat päätään

 

Espanjan suoraan Francosta poliittisesti periytyvä hallitus lähetti sotilaansa Kataloniaan hakkaamaan ja potkimaan kansalaisiaan näiden osoittaessa itsenäistä mieltään vaaliuurnilla.

Euroopan Unioni ei sanonut muita kuin tyhjiä fraaseja. Se asettui Valtion taakse kansaa kuulematta.

 

Se mikä on ollut mahdollista suomalaisille 100 vuotta sitten, virolaisille ja namibialaisille 1991, kroaateille, tsekeille, slovakeille, kosovolaisille, latvialaiseille, liettualaisille ja valkovenäläisille ei kuulu asiaan Kataloniassa edes äänestyksen vertaa. Koska Unionilla on saavutettu jäsenvaltioetu, tarkasti rajattuna.

 

EU ei näe että eurooppalaisista ei ole tullut eurooppalaisia vaan he pysyvät suomalaisina, ranskalaisina, ruotsalaisina saksalaisina, britteinä, skotteina, katalaaneina ja puolalaisina.

 

Ei ole unionin kansaa, vaan monien kansojen yhteistyötahto, kunkin omaperäisyyttä kunnioittaen.

 

Kun liittovaltion muottimallin rakentajat ymmärtävät tämän filosofian voidaan kansojen yhteistyötä syventää muustakin kuin talouden ja suuryritysten näkökulmasta.

Siinä kansalaisten vapaus, veljeys ja kaupan pyrkimykset eivät aina kohtaa.

EU on asettunut kaupan. laillisuuden ja vallan eikä kansalaisten puolelle.

 

Voisiko se muutoin toimia?

 

 

Sinun muuttunut asemasi

Ihmisten, työvoiman liikkuvuus ja ylijäämä on aina ollut keskeinen tekijä kapitalismin kehityksessä. Se mikä ahdistaa siirtolaisia tänään, saattaa olla huomenna totta jokaisen kohdalla.

 

Euroopan integraatio muokkaa uusiksi käsityksiämme valtiosta, hallinnosta, 

suvereniteetista ja kansalaisuudesta. Politiikkaa, demokratiaa kuin identiteettejäkin tarkastellaan nykyisin ylikansallisissa kehyksissä.

 

Prosessissa hylätään vanha demokratiakäsitys, jossa kansalaiset suuntasivat aloitteita ja toivomuksia hallintoon päin: nyt hallinto näyttää heille paikan olla.

Uudessa opissa hallinnon ei pidä enää muuttua, vaan kansalaisen.

 

Aikamme valtarakenne on keskittynyt. Keskitetyssä ja hierarkkisessa vallankäytössä valta paloitellaan niin, että hierarkiassa alemmalla tasolla olevilla yhteisön jäsenillä on valtaa, mutta heidän yhteen koottukaan, saati yksittäisen toimijan valta, ei riitä edes periaatteessa kumoamaan ylempien tasojen valtaa toimijoiden suuremmasta määrästä huolimatta.

 

EU on liiaksi suuryritysten ja liian vähän kansalaisten projekti.

 

Euroopan unionia on rakennettu 60-vuotiaan Rooman sopimuksen ajoista ylhäältä alaspäin – tarkoituksella. Se tie on loppuun kuljettu – jos unionin halutaan säilyvän. Eliitin projektin on muututtava – hankittava uskottavuus ja kansalaisten luottamus.

Euroopan Unionista ei tule liittovaltiota koska tältä valtiolta puuttuu kansa demos, on vain hallinto, kratia ja hallittavat.

 

Unioni ponnistelee vääriä asioita väärin opein ja elää siksi kriisistä toiseen.

 

Euroopan johtajien fantasiassa ”federalismissa”, kyse on vallan ja kansalaisuuden suhteesta; kuinka eurooppalaisen poliittisen virkakunnan uusi nomenklatuura pyrkii vakiinnuttamaan ja legitisoimaan oman asemansa demokraattisten käytäntöjen asteittaisella sopeuttamisella itse luomaansa hallintokoneistoon.

Siinä kansalaisille jää vain hallittavien osa.

 

"Vapaus" ja "yksilö"

Globaalissa uuden maailman ideologisessa talousjärjestyksessä puhutaan paljon vapauden ja yksityisyyden puolesta. Ihmiset itsekään eivät lännessä halua enää sitoutua vanhoihin aatteisiin. He haluavat elää omaa yksilöllistä elämäänsä, olla nimenomaan ”vapaita”.

 

Seuraus on, että he eivät ole vain yksityistyneet, he ovat myös yksinäistyneet.

 

 

 

Kapitalismin teoreetikko Max Weber on määritellyt valtion väkivallan näkökulmasta: valtiossa on Weberin mukaan olennaista keskitetty väkivaltamonopoli. Se on siksi ollut käyttökelpoinen apuri talouden valloitussodissa ja maailman järjestyksen ylläpidossa ja rahan etujen valvonnassa,

 

Tänään se toimii niin Kataloniassa kuin terrorismin vastaisessa sodassa Syyriassa, Irakissa, Gazassa kuin Krimilläkin. Mutta ei vain etupiiriajatteluna vaan myös taloudellisten etujen, kuten energiariittävyyden, valvonnassa.

 

Moderneille valtioille on ominaista hallinnollinen ja juridinen järjestys, jossa valtio on suvereeni ja laillinen toimija, regulaation avulla toimiva kehittäjä.

Toisaalta kansallisvaltio on käsitetty kulttuuriseksi yhteisöksi vaikka tosiasiassa kansallisuus perustuu usein, myyttisen liturgian avulla, keskittyjien perinteiden kautta valtion kansalaisten mieliin luotuun kuvaan yhteisöstä, valtiosta ja heidän osallisuudestaan siinä.

 

Kansallisvaltion lyhyt historia ja sodan uusi muoto

Kansallisvaltiot eivät ole kovinkaan vanhoja, ei ole kyse edes pitkistä traditioista. Oikeastaan vasta 1800-luvulla syntynyt kansallisuusaate, nationalismi ohjasi Euroopassa perustamaan omia kansallisvaltioita.

Muualla maailmassa koko kansallisuuden käsite on ollut varsin vaatimattomassa käytössä. Islamilaista maailmaa yhdistää uskonto eivät kansalliset tai etniset syyt.

Intia ja Kiina ovat historiallisesti monikansallisia, -kielisiä ja hyvin monikulttuurisia valtakuntia.

 

Eurooppalaista keksintöä: kansallisuusaatetta ne tarvitsivat vasta pyrkiessään eroon eurooppalaisten valloittajiensa vallasta.

 

Moderni kapitalismi neoliberaali markkinatalous on asettunut valtiota vastaan.

Uusliberaalien hyökkäyksessä valtiota vastaan on kyse pyrkimyksestä muuttaa julkiset palvelut markkinoiksi.

 

Valtio ei enää ole Weberin mainitsema väkivaltakoneisto sodan mitalla mitattuna, vaan vallan käyttö on paljon enemmän ihmismieleen vaikuttavampaa; kontrolloivampaa ja ankarampaa. Emme käy enää alueellisia territorialisia sotia, mutta yhtä kaikki valloitussotia samassa mammonallisten etujen syy-yhteydessä.

 

Kilpailu kansakuntien ja suuryritysten välillä on nytkin tuloksiltaan kuitenkin samaa kuin asein tapahtuva kilpailu eli sota. Globalisaation ahne tuho, sen armoton logiikka alistaa ja tasapäistää kaiken kuin kansalaiset Rooman valtakunnan leivän ja sirkushuvin ajassa.

 

 

 

Epäilyn periaate ja vastademokratia

Voidaksemme välttää omassa leirissämme pahimman pitää osata katsoa myös peiliin.

Ranskalainen demokratiatutkija Pierre Rosavallon korostaa epäilyn perinnettä, jossa kansalaiset tarkkailevat edustajiensa tekemisiä. Hän pitää epäluuloa osana vallan oikeutusta, jonka turvin päättäjät toimivat edustuksellisissa demokratioissa.

 

Vaalidemokratian rinnalla kansalaisilla on käytössään "vastademokratia" – erilaisia valvonnan, toiminnan estämisen sekä arvioinnin muotoja ja välineitä, joiden tarkoitus on ”kompensoida heikentynyttä luottamusta organisoidulla epäluottamuksella.”

 

Vastademokratian muodot näkyvät käytännössä vaaleissa siten, että niissä harjoitetaan enemmän menneen arvostelua kuin tulevaisuuden pohdintaa; vaikka äänestäminen on vähentynyt, ovat osallisuus ja asioihin puuttumisen muodot voimistuneet.

 

Kansalaisten epäluulo demokratiaa kohtaan on kytköksissä vallan rakenteisiin kohdistuvaan epäluuloon. Rosanvallonin mukaan tämän epäluulon takia demokratiaan ollaan pettyneitä.

 

Ongelma onkin itseasiassa demokratian muodossa, ei politiikan itsestään heikkenevä kehitys.

 

Vallan käytön halutaan nykyisin olevan mahdollisimman avointa, jotta sen valvonta olisi mahdollista.

Vastademokratian ikävä äärimuoto on populismi. Rosanvallon pitää populismia vastademokratian tautina, vaivana, josta tulee pyrkiä eroon.

 

Toinen kansan valtaa syövä ilmiö ajassamme on lobbari-konsultti järjestelmä joka on korvannut kansalais- ja aatevetoisen esivalmistelun, komitealaitoksen, kolmannen sektorin ja ammattikuntavaikuttamisen.

Tietoyhteiskunnassa valmisteluapparaatti ei käytä edukseen päätöksen valmistelussa tietoa ja tietämystä vaan intressiapparaattia, jolla on eniten lobbausvoimaa ja omia ihmisiä ujutettuna hallintoon, yksityistämässä bisneksiä ja jarruttamassa saavutettujen etujen muuttamista.

Tämä kehitys on jo romuttanut Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän ja leviää kuin rutto Brysselissä.

 

Se on laskenut laajan viruskannan Suomeenkin.

 

LISÄAJATUKSIA KUVAKERTOMUKSENA

 

 

 Samaa teemaa käsiteltiin myös lehdessä.

 

 

 

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png