© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

KORRUPTIO OSA 1. Ylellistä elämää firman piikkin, miljardien kiinteistöjunailua, kansallisomaisuuden kaappaus...

October 31, 2017

 

 

 

SUOMALAISEN

KORRUPTION

RUMA KUVA

SUOMI on Transparency Internationalin mukaan maailman vähiten

korruptoitunut maa.

Se on mahdollista kun ei näe miten isoista asioista on kyse.

Ja kun röyhkeys on riittävän suurta ei kukaan pidä sitä edes mahdollisena, usko mitä näkee.


 

 


 

Syntilistalla oli pohjoisessa siirtomaa Suomen ryhtyminen kaivosyhtiöiden kaffereiksi ja bantustaniksi.

Viekää malmitkin pesästä.
 

Ei riittänyt, että ministeri Jyri Häkämies antoi jo 2007 myydä puoluetoverille fosforikaivokset hetkellä, jolloin raaka-aineen hinta hyppäsi rakettinousuun. Piti vielä antaa valtausluvat, omasta vapaasta tahdosta, ilman ympäristöturvaa Paula Lehtomäen suosikeille Talvivaaralla ja Raahen myrkyttäjille. Siitä seurasi kaikkien aikojen kaivossotku, jonka lasku putosi lopulta valtion syliin.

 

Outokummulta Talvivaaran kolikoilla ostanut liikemies tienasi mojovan miljoonapotin ja jätti jälkeensä ei vain jäte- vaan myös velkavuoren.

 

Sama bantustania yritetään kiivaasti aikaansaada myös eri puolille Lappia, jossa muutaman vuosikymmenen pätkätyön vuoksi oltiin uhraamassa matkailuelinkeino, maine, luonto - ja lahjoittaa luonnonvarat – jopa Joulupukin maa. Norjalaiset vetivät kuitenkin takaisin vaikka valtio oli luvannut 300 miljoonaa myötäjäisiä Savukosken Sokliin.

 

Siirtomaana Suomi ei ole edes niin hyvä kuin riistetyn Afrikan maat: ne ovat edes vähemmistöosakkaina kaivosyhtiöissä. Häkämiehen- Vapaavuoren linjalla tämä ei käynyt ennen kuin tulikin pakko – kohtalon ivaa karmeimmillaan.
 

Pian oli Suomen kivijalkoja kaupan lisää. Valtion rahoilla perustettu ja kansan perusinfrastuktuurista huolehtiva Fortum, entinen Imatran Voima, myi sähköverkkonsa. Se kun tuotti vain kahdeksan prosenttia, varmaa ja tasaista voittoa vuosittain.

Piti tehdä mittavia investointeja ja kaivaa kaapelit maan sisään.

Ei kiinnosta, paremmat bonukset kilahtavat johdon tilille kun myydään koko höskä; Etelä- ja Länsi-Suomen kansallisen teollisen ytimen sähkönjakelu eniten tarjoavalle. Venäjällä oli sensijaan varaa riskeihin, joita taattiin fennovoimalla.

 

Ministeri Heidi Hautala halusi keväällä 2013 myydä valtion viinayhtiön Altian ja Finnairin osakkeita. Hän olisi mielellään jatkanut ”nykyään on tapana” typeryyspolitiikkaa, joka on jatkunut jo 20 vuotta; kansallisen omaisuuden pilkkahinnoittelua yksityisille edunsaajille ja luovuttamista korruptioon ahneille johtajille.

Finnair olisi mennyt halvalla jos muukin poliittinen johto olisi mennyt halpaan. Sen tiedämme nyt kun valtion omistajaohjausyksiön epäsuosioon joutunut johtaja, tämä Heliövaara virittää läksiäisiksi kolmen valtion yhtiön pörssittämistä.

 

Nyt nähdään, että tulos olisi ollut parempi jos aiemmin listattujen yhtiöiden osakkeet olisi pidetty ja ei olisi luovuttu omasta kansallisesta teollisuuspolitiikasta.

 

Sipilän halllituksen tavoite on oikeauskoisen oppi: markkinaistaa koko kuljetusala rautatie- ja liikenneverkosta VR:n tuhoamiseen arvonmenetyksen ja kaluston luovutttamisen kautta

 

Korruptio ja pilkkahinta, vahvasti sanottu?

 

Tosiasiat: Soneran johtajia oli syytteessä korruptiosta Azerbaidzanin kauppojen vuoksi, suomalainen johtaja sai mennä. Sonera kirjasi vuonna jo 2002 valtavan 3, 863 miljardin euron tappiot Saksan Group 3G:hen satsatusta toiminnasta, sen kolme ryvettynyttä toimitusjohtajaa on erotettu vuosien varrella. Lopulta Telia-Sonera joutui lähtemään koko alueelta.

Patrian johtajia syytettiin lahjonnasta. He vapautuivat.

Olympiakomitea määrättiin palauttamaan saamiaan tukia koska niitä oli käytetty väärin. Huippu-urheiluyksiön huikeat lahjat ja palkkiot.

Kartellitapaukset; metsäteollisuus, asvalttiala...

Muistattehan Finnairin asuntokaupat, siirtopalkkiot, stay bonukset. ja uuden johdon suuret eläkediilit.

Destian.

Sitten Fortumin optiot 2000-luvulla: johto oli vuoteen 2010 mennessä vaihtanut optioita noin viisi prosenttia Fortumin osakkeista, joka oli silloiselta pörssiarvoltaan noin 900 miljoonaa euroa.

Helsingin opetusviraston sumeilematon korruptio.
 

Muistetaan myös muut valtion omistamien yhtiöiden palkkaskandaalit koko 2000 luvun...

Pilkkahinta: Partekin myynti, Kemiran pilkkominen ja myynnit, Soneran, Fortumin, Nesteen ja Enson myynti olivat kaikki pikavoittoja, mutta pitkän juoksun suuria menetyksiä. Soklin, Talvivaaran muiden kaivosoikeuksien, asiallisesti ottaen, lahjoitus, oli tuota typeryyttä. Lopputulos ahneet saneeraukset, ihmisten erottaminen ja toiminnan siirtyminen ulkomaille, ympäristökriisit ja pannukakkuja, luopumisia. Hölmölän taloa on rakennettu viemällä väärän opin valoa ikkunattomaan taloon säkillä.
 

Sitten on vielä maksettu huippuhintoja kuten Olkiluodon Iisakin kirkkoa – 9 vuotta myöhässä oleva ydinvoimalaa odoteltaessa. Se ei riittänyt toinen kierros käynnistettiin venäläisellä fennovoimalla. Se on jo - kahden vuoden jälkeen - vuoden myöhässä.

 

Valtion omistuksen tehonyrkiksi Jyri Häkämiehen perustuttama Solidium on epäonnistunut.

Tästä eri pidä kiitosta jakaa, pikemmin oikeutta.


Rakentamisen ja yleishyödyllisen asuntotuotannon rakenteellinen korruptio

Asuntorintamalla on menossa miljardien eurojen kaappaus jossa asukkailta viedään kodit ilman kelpo vastiketta. Kaappaus tapahtuu tosiasiassa myös veronmaksajilta ja valtiolta sijoittajille. Aravajärjestelmä muuttuikin miljardipotiksi.

 

”Yleishyödylliset” rakentajat; Ruotsiin myyty Sato ja työväen VVO ovat muuttuneet kovan rahan gryndereiksi, sijoittajiksi, jotka keräävät jättimäisiä voittoja. Keskustaa lähellä olevat säätiöt ja ammattiyhdistysliiike ovat operoimassa myös. Niiden lähipiirin perustamat sosiaaliset asuntotuottajat onvat luisuneet pienelle piirille miljardieduksi.

 

Edut ovat niin suuret ettei kukaan uskalla siihen puuttua,

jopa media on vaiti.

 

Ministeri Kimmo Tiilikainen ajoi 40 000 asumisoikeusasukasperheen elämänikäiseen asumisoikeuteen sellaista rajausta, joka mahdollistaisi kotien markkinaistamisen kesken asumisen oikeuden eli ASO-asukkaat voivat joutua osamaksamistaan asunnoista myynti- tai ostopakkotilanteeseen ilman sanan valtaa asiaan.     .

Tämä on korruptiivinen lisäkaappaus yhteisesti maksetulla asunto-omaisuudella.
 

Pahinta tuhoa, kansallisomaisuuden luovutustappiota on saatu aikaan metsässä. Vanhin valtioyhtiömme Enso-Gutzeit Oy osti Varkauden metsäteollisuuden A. Ahlström Osakeyhtiöltä vuonna 1987. Enso-Gutzeit Oy:n ja Veitsiluoto Oy:n fuusiolla vuonna 1996 luotiin Euroopan suurimpiin kuuluva, integroitunut metsäyhtiö Enso Oy. Sitten vuonna 1998 Enso Oy ja ruotsalainen Stora Ab fuusioitiin ja syntyi paperiteollisuusyhtiö Stora–Enso Oyj.
 

Se osti Kansallisosakepankista tulleen Jukka Härmälän johdolla yhdysvaltalaisen Consolidated Papersin 4,9 miljardilla eurolla vuonna 2000. Stora-Enson maksama hinta osoittautui ylimitoitetuksi. Vetäytyessään Pohjois-Amerikan markkinoilta Stora-Enso myi USA:n liiketoiminnot syyskuussa 2007 1,8 miljardilla eurolla. Tappiota siis yli 3 000 000 000 euroa. Nyt yhtiö on ruotsalaisten komennossa.

Härmälä sai potkut maaliskuussa 20007 vain 61-vuotiaana– ja makeat korvaukset - naurettavuuteen saakka. Härmälän ansiotulot olivat vuodessa reilut 800 000 euroa, hän sai 66 prosenttia loppupalkastaan eläkkeenä - 60 vuoden iästä lähtien. Dagens Industri laski, että Härmälä sai vuosien 1998–2007 aikana kuitenkin palkkaa ja palkanluonteisia etuja yhteensä 125 miljoonaa euroa.

Samaan aikaan yhtiön kurssi laski noin 10 prosenttia.

Vielä potkuvuonna yhtiö maksoi Härmälälle palkkaa ja palkkioita lähes 1,7 miljoona euroa, vaikka Härmälä jäi eläkkeelle maaliskuun lopussa.

Samana vuonna Stora Enso sulki Ruotsista Norrsundetin ja Suomesta Kemijärven sellutehtaan ja Summan paperitehtaan. Työttömäksi näistä jäi lähes 1000 työntekijää.

 

Harjoitettu valtion omistajapolitiikan malli perustuu ultraliberaaliin ajatteluun, sen päämäärä on valtion ja yhteiskunnan roolin kutistaminen mahdollisimman pieneksi. On tapahtunut valtion omistamien yhtiöiden luovuttaminen kansallisten ja kansainvälisten omistajien hallintaan puoli-ilmaiseksi, sen jälkeen valtiot siirtyivät taka-alalle ”vaiteliaina omistajina.”
 

 Juoneen kuuluu, että sitten niiden valtion yhtiöiden johtajien palkitsemisessa ei ole ollut mitään pidäkkeitä. Entisten valtion yhtiöiden yksityiset jatkajat ovat maksaneet käsittämättömän suuria palkkioita johtajilleen valtioiden nynnyillessä.

Malli on kuin 1990-luvun Venäjältä, jossa entiset virkamiehet ja pomot, oligarkit kaappasivat valtion omaisuuden ja miljardit itselleen.

Tässä on ollut kyse hitaan hivuttamisen ideologiasta, joka ulottuu valtion omistuksista kunnallisiin ja terveyspalveluihin saakka. Skandaaleja tulee julki vuosi toisensa jälkeen, sitten ne painetaan villaisella kun on lintilöity irtopisteet.
 

Suomalainen korruptio ja kyseenalaisten etujen käyttö on laaja ja yleinen ilmiö, josta ei puhuta avoimesti koska moraalimme ei enää näe firman rahojen mälläämisessä mitään väärää. Mälläämiseen ei osallistu vain johto erilainen sensitivity training koskee kylpylälomailevaa työntekijää myös.

 

Onhan kuitenkin perin omituista, että tässä maassa on kokonaisia lomakyliä pullollaan yritysten loistomajoja. Niitä täydentävät puolueiden kylpylät ja parantolat ja ammattiyhdistysten loma- ja kokouskeitaat.

 

Vieraanvaraisuudella halutaan vaikuttaa toiseen osapuoleen, joskus se on vain kutsu jääkiekko-otteluun, jossa ei sinänsä ole mitään outoa. Mutta jos se jatkuu ylettöminä illallisina ja tarjottuina maksullisina naisina, ollaan ylitetty sopivaisuuden raja.
 

Isännän pyrkimys on vaikuttaa toiseen osapuoleen oman etunsa vuoksi. Kun oppii tuntemaan toisen ihmisen syntyy sidos, joka johtaa mahdollisuuteen vaikuttaa. Tutun kanssa on helpompi asioida. Tämä on luonnollista elämässä. Kaupankäynti edellyttää kohtaamista ja toiseen vaikuttamista. Rajan vetäminen siihen mikä on soveliasta on ensisijaisesti moraalinen arvio, jonka jokainen joutuu tekemään kohdallaan.
 

Sopivaisuuden katse kohdistuu yleensä vain julkiseen valtaan. Nykymaailmassa voisi olla jo paikallaan keskustella myös siitä, mikä tarkoitus on yksityisen sektorin ylimmän johdon mielettömillä eduntavoitteluilla ja mahdollisuudella elää edustamiensa yhtiöiden varoilla kuin kuninkaat.

 

Nähtiin kerta toisensa jälkeen, ettei pyhissä pankeissakaan ollut moraalia lainkaan. Silti nämä samat moraalikatolaiset olivat amerikkalaisilla teekutsuilla moralisoimassa aborteista, homoista, kasvatuksesta ja uskosta. Kun he tuottavat pornoa ja väkivaltaa koko maailmalle, on listalla myös ehkäisyn vastustaminen aids-maissa ja eettinen ylemmyys käsi toisen taskussa. Rahansa teekutsuliikkeet saavat Wall Streetiltä ja ökyrikkailta, muun muuassa.
 

Merkittävässä selvityksessä Yhdysvalloissa havaittiin, että johdon optioiden merkintäpäivä ajoittui poikkeuksellisen usein muutamaa päivää ennen yhtiön kurssia nostavien tulostie­dotteiden ja muiden positiivisten uutisten julkistamista. Näin hyvät uutiset hyödyttivät johtoa myös henkilökohtaisesti. (Yermack 1997.)

 

Olisi typerää ajatella, ettei tulosvedätyksiä tehtäisi kun johdon edut ovat niin suuret. Myös Suomessa.

Tietysti sitä tapahtuu.
 

Vaalirahoituksen räikeimmät tapaukset eivät ole kansanedustajien tukeminen, vaan moraaliltaan kyseenalainen vaikuttaminen kunnallistasolla. Kunnat ja niiden viime vuosina yhä enemmän suosimat omat ”yritykset”, jotka ovat julkisen kontrollien ulkopuolella, ovat jatkuvan vaikuttamisen kohteena. Asemakaavoituksen, hankintojen ja palvelujen ostojen kautta vaikutetaan merkittäviin taloudellisiin etuihin.


​​

  Poliittinen korruptio ei ole mikään uusi juttu. Teimme Raino Seppälän kanssa

3-osaisen jutun asiasta Suomen Kuvalehteen vuonna 1976.


 

Puolueiden kunnallisjärjestöt ja joissain tapauksissa erikseen tätä tarkoitusta varten perustetut säätiöt, kannatusyhdistykset ja muut piilo-organisaatiot keräävät ja saavat yrityksiltä tukea, jonka tarkoituksena on vaikuttaa hankinta- ja kaavoituspäätöksiin. Näin on ollut vuosikymmenten ajan ja on edelleen, keinot ja muodot ovat vain jalostuneet.

 

Helsingissä puolueet saivat metro- ja liikennevalorahaa, kaiken huipuksi kaupungeilta tontin puoluetaloja varten jo 1970-luvulla; ei niillä näitä taloja juuri ole, mutta muuta rakennusoikeusvoittoa sitä enemmän. Espoossa grynderit maksoivat promillen per valtuutettu rakennettua kerrosneliömetriä kohden samalla vuosikymmnellä.
 

Keskittyminen, yhtiö-, mutta myös yhdyskuntatasolla on valtaa joissa poliittinen valta palvelee talousvaltaa. Markkinataloudessa kilpailu on vääristynyt finanssikonsernien muututtua rahan yhteenliittymiksi ja luisuttua harvojen käsiin. Yhteiskuntasuunnittelussa on aina määrännyt kaavoituksen tason tonttimaan ansioton arvon nousu ja siihen liittyvä lahjonta.
 

Suomessa trendiksi tuli että ihmiset asutettiin keskustan kalliisiin asuntoihin ja kauppiaat ja tehtaat vietiin - ja kuluttajat juoksutetaan - kaupungin ulkopuolisille pelloille myymään mööpeleitä ja painavia ruokakasseja.

Näin kävi koska itsepalveluvarastokaupalla ei ollut enää tilaa toimia ja varaa vuokriin, joita kaupungin keskustassa perittiin maan ansiottoman arvonnousun jälkeen.

Tämä keskittämisen luonnonlaki johti siis toisiin luonnottomuuksiin: Helsingin metropoolissa; syntyi krooninen asuntopula ja rakennusmaan vaje. Se taas johti tonttimaan hinnan nousuun pilviin. Se taas taktisen vajaatuotannon lisäksi asuntojen hintojen ja vuokrien krooniseen rajuun nousuun ja ihmisten elinikäiseen asuntovelkavankeuteen. Nyt oma asunto Helsingissä on pientuloiselle mahdotonta.

 

Tästä kehityksestä hyötyy edunsaajana kalliilla rakentava grynderi ja kiinteistön välittäjä, asuntosijoittaja, -vuokraaja, jopa ”yleishyödyllinen” rakentaja kuten riistäjä-VVO, ennen muita kuitenkin velan haltija – finanssilaitos.

 

Tietenkin kaikki kauppiaat hyötyvät alueella,niin myös etelän levikkialueen media ja lopulta Helsingin kaupunki ja sen hamuama muu lebensraum, Espoo ja Vantaa verotuloina.

 

Suomessa on hallitusten selvittämättömiä kauppoja, merkillisiä optioita ja kadonneita rahoja, joita taloustoimittaja Seppo Konttinen on kuvannut kirjassaan Kansallisomaisuuden ryöstö. Jaakko Kianderin arvioihin vedoten Konttinen katsoi, että hallitusten toiminta oli kymmenessä vuodessa aiheuttanut valtiolle noin 15 miljardin tappion.

 

”Jos yhteistä omaisuutta ei olisi myyty yhteiskunnan osakesalkun arvo ja osinkotuotto olisivat vuonna 2007 olleet jo kaksinkertaisia. Mediassa visusti vaietun tutkimuksen mukaan valtionyhtiöiden yksityistyminen ja myynti ovat aiheuttaneet veronmaksajille noin viidentoista miljardin euron tappion.”

 

Jos äänestäjät olisivat aikoinaan saaneet äänestää valtionyhtiöiden kohtalosta, olisi sijoituksia tehty suomalaisiin pörssiyhtiöihin. Fortum olisi yhä kansan omaisuutta eikä Ensoakaan olisi myyty ruotsalaisille. Sähkön siirto olisi edullista ja työpaikat olisivat säilyneet Kemijärvellä. Maan eliitin takinkääntö valtion omistajapolitiikassa on vääjäämättä tullut veronmaksajille kalliiksi."1.
 

Tutkiva journalismi ei löydä ”yleishyödyllisestä” rakentamisesta jutun aihetta vaikka menossa on jo vuosia ollut aravaperäisen ja siitä juontuvan valtion lainoittaman miljardiomaisuuksien siirtäminen pienelle porukalle.

Ikävältä näyttää, että yleishyödyllisyyttä ammattiyhdistysliikkeessäkin tulkitaan vain sijoitustoimintana, kuten VVO:n tapauksessa.

 

Jopa niin pitkälle, että rakennusliiton puheenjohtaja ryhtyi puolustamaan sen vuokrarakentamisen vähentämistä sillä, että muin keinoin saadaan parempaa sijoitustuottoa. Siis alkuperäinen tehtävä saa mennä, kunhan voittoja vaan saadaan.

 

LUE LISÄÄ AIHEESTA KOLMAS IITSENÄISYYSTAISTELU-EKIRJAN 17 LUVUSTA TÄSTÄ

 

 

JAA TÄMÄ JUTTU LUETTAVAKAI ETEENPÄIN :


 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png