© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

LOPPUIKO TALOUSKRIISI. Kadotetun vuosikymmenen seuraukset

August 30, 2017

 

 

 

 Voiko tämän nyt unohtaa?

 

Finanssikriisin alkamisesta on kulunut kymmenen vuotta - siis yksi vuosikymmen.

Suomessa juhlitaan nyt muutaman kasvukuukauden jälkeen helpotuksen huokauksien tuullessa jo puhurin lailla.

 

Onko finanssikriisi nyt lopullisesti ohi  vaikka dollari devalvoitunut suhteessa euroon toistakymmentä prosenttia?

 

Suomen talous on mennyt selvästi parempaan suuntaan alkuvuonna. On syytä kuitenkin ymmärtää että elpyminen kymmenen vuoden mutapainin jälkeen kestää pidempään kuin vaikkapa 1990-luvun lamasta toipuminen.

 

Bruttokansantuote ylittää Suomen Pankin ennusteen perusteella vuoden 2008 tason vasta vuonna 2019.

Välistä jää kymmenen vuoden menetetty kasvu ja Suomen askelta painaa hankittu suuri velkamäärä kaikilla tasoilla. Kun tämä, velka ja kasvun puuttuminen, yhdistetään vielä euroalueen talouspoliittisiin virheisiin Euroopan keskuspankin vuoden 2011 ohjauskoron nostamisesta liian voimakkaaseen finanssipoliittiseen kiristykseen, pitää ymmärtää ettei juhlia Kapernaumissa kannata aloittaa ainakaan toisten rahalla.

 

Ei vaikka Suomi ja suomalaisetkin saavat lainaa markkinoilta edullisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Elvyttämisen aika olisi nyt huono. Pelivaraa olisi silti budjetin sisällä kehitystoimintaan tukiaisten sijasta.

  Maailman velka kasvaa, kasvaa kasvaa.

 

 Maailman lämpötila nousee, nousee, nousee. Tältä näyttää vuonna 2100 NASAn mukaan. Suomessa 25 astetta, Afrikassa ja Arabiassa yli 40 astetta...

 

MAAILMAN KUVA ELOKUU 2017

Maailmantaloudessa ovat olemassa samat vaaratekijät kuin 10 vuotta sitten olivat kriisin takana. Väestöräjähdys ja ilmasto ei liikuta kuluttajaa.

 

Maailman finanssijärjetelmä on ollut pitkän saattohoidon kohteena, pankit voivat osin kasinollaan hyvin, mutta niiden joukossa on taas uhkapelurieta ja onnettomia tunareita – kuten Urho Kekkonen sanoisi.

 

Pankit on pelastettu suurilla keskuspankkien raharuiskeilla Yhdysvalloissa ensin auttamalla asiaa ”devalvaatiolla” ja valtion varoilla. Sitten olivat valuutta-arvinmuutosvuorossa Japani ja vasta 2014 Eurooppa.

 

Tosiasiassa keskuspankkien setelipainajainen voi olla laukaisin seuraavalle kriisille koska se toimii kuin valepuku pankkien yllä.

Velka maailmalla ei ole hävinnyt mihinkään vaan entisestään vain kasvanut koska raharuisku on mittakaavaltaan ennen kokematon, useiden tuhansien miljardien eurojen, dollarien ja jenien mittakaavassa.

 

Hyöty raharuikutuksesta keskuspankeista on valunut arvopaperimarkkinoille kurssien ollessa nyt tapissaan. On pelattu siis vain aikaa. Finanssijärjestelmä seisoo edelleen savijaloilla.

 

Korkojuhlat, joissa pankit saavat ilmaista rahaa keskuspankeilta alkavat olla lopuillaan. Aiemmissa finanssikriiseissähän liian pitkään alhaalla pidetyt korot ovat johtaneet väärinarvioihin rahan kasvamisesta puissa mikä on johtanut pelin rahapolitiikkaan reaalituotantoon sijoittamisen sijaan.

 

FINANSSILAITOSRISKI

Talouskriisi sai alkunsa finanssilaitoksiksi muuttuneiden pankkien holtittomasta varainkäytöstä.

Se puolestaan johtui siitä, että niille syntyi pelin paikka amerikkalaisten keskuspankkiirien luomasta mielikuvasta, että mitään riskiä ei pankkitoiminnassa ole, vaan lopulta yhteiskunnat huolehtisivat pankkien tappioista.

-Mistään ei joudu vastuuseen van kaikesta selviää toisen rahalla.


Pankkitoimintaan syntyi isoja, monimutkaisia ja laajasti rahoitusmarkkinoilla toisiinsa kytkeytyneitä pankkeja, joita ei uskalleta päästää nurin vaikka pankki olisikin maksukyvytön, koska sen omat pääomat eivät riitä tappioiden kattamiseen. Suuret pankit, finanssijätit siis nauttivat tosiasiassa epäsuorasta valtiontakauksesta, koska niitä ei uskalleta päästää nurin.


Tämä ryhmä käyttää tilannetta hyväkseen häikäilemättömästi, vailla omaatuntoa.


Tämä on todettu finanssikriisin jälkeen kun pankit joutuivat maksamaan vuodesta 2009 lähtien, vuoteen 2015 mennessä, kaikkiaan 128 miljardia dollaria eli lähes 100 miljardia euroa korvauksia takaisin holtittoman velanoton, riskipelin ja asuntovelallisten huijaamisen vuoksi.


Raskaita rapsuja on tullut amerikkalaispankkien asuntolainatuotteiden vedättämisestä Euroopassa myös rahanpesusta ja korkomanipulaatiosta ns. liborkorkojen yhteydessä. Sakkojen summa on lähes kaksi kertaa Suomen valtion budjetti.

Se on kuitenkin pikkurahaa pankeille, sillä niiden voitto samaan aikaan olit huikeat 503 miljardia dollaria.


Kuvaavaa rangaistuksille on ollut, että korvaukset on sovittu sulassa sovussa viranomaisten kanssa välttäen oikeuskäsittelyä. Ainuttakaan pankin johtajaa ei ole pantu vastuuseen rikkeistään. Näin järjestelmä on alkanut mädäntyä yhä entisestäänkin.

 

Rikokset on siis sovittu rikollisten kanssa rahalla.

 

Jo vuosia jatkuneet sakkokorvaukset alkavat olla finanssiliiketoimintaan ”kuuluva” riski,

business as usual, joka kuuluu osana ”riskiportfoliota”.

Se on johtanut taas valtavien riskien ottoihin kun samat bonusnälkäiset ihmiset saavat jatkaa toisten rahoilla peliään ilman henkilökohtaisia seurauksia.

 

 

SUOMEN TILANNE ELOKUU 2017

Suomella on muutamia fundamentaalisia ongelmia, joista keskeinen on saamattomuus.

Suomessa on panostettu, investoitu koko vuosituhat liian vähän.

 

Tämän myönsi teknologiateoillisuuskin uudessa katsauksessaan. Siitä seuraa kaksi asiaa: konekanta ja systeemi on Suomen tuotantolaitoksissa vanhentunutta eikä henkilökuntaa ole saatavilla koska taidot kilometritehtaalla ovat ruostuneet. Koska on myös innovoitu liian vähän emme saa irti kaikkea minkä kasvuloikka antaa metsäteollisuutta lukuunottamatta, joka kalkkiviivoilla aloitti investoinnit.

 

YLEn ex-toimitusjohataja, SDP:n entinen kansanedustaja ja puoluesihteeri, nykyään ruotsalaisomisteisen, globaalin viestintätoimisto Kreabin Suomen toimitusjohtaja Mikael Jungner sanoi Uudessa Suomessa julki julman faktan, suomalaiset yritykset köllöttelevät paikallaan vähän tyytyväisenä, kasvun meininkiä ei ole.

 

Suomen 300 000 yrityksestä kasvaa alle tuhat!

 

”Suomessa yritys vain on, kehittymättä ja menemättä eteenpäin. Suunnatonta tuhlausta. Suomessa tämä on todellinen ongelma. Meiltä löytyy reilut 300 000 yritystä, maatilat mukaan lukien. Noista OECDn mittareilla kasvuyrityksiä on vajaa tuhat. Pelottavan pieni luku,” Jungner toteaa. ”Riskiä kaihtava yritys markkinataloudessa on vähän kuin kuiskaava oopperalaulaja. Ei toimi .”

 

On hyvä huomata tämäkin kehityspiirre; vuonna 1980 työvoimasta kategoriaan ”yrittäjät” kuului 17,1 prosenttia työvoimasta, vuonna 2005 enää 12,9, prosenttia.

Vasta työn murros pätkätyöyrittäjien suosiminen muutti tilanteen. Vuonna 2014 Suomessa oli 15–74-vuotiaita määräaikaisia palkansaajia keskimäärin 329 000 henkeä, vastentahtoisesti määräaikaisia palkansaajia oli keskimäärin 221 000 henkeä, joista naisia oli 138 000 ja miehiä 82 000.

Palkansaajien työsuhteista reilu puolet eli 54 prosenttia oli määräaikaisia vuonna 2014. Naisten uusista työsuhteista 61 prosenttia oli määräaikaisia, miesten uusista työsuhteista 47 prosenttia. Pysyvän työn puute oli syy määräaikaisessa työsuhteessa työskentelyyn 69 prosentille.

Suomessa oli 2014 yhteensä 343 000 yrittäjää tai yrittäjäperheenjäsentä, mikä oli 12 000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Maahanmuutto on vaikuttanut.

Yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten osuus 15–74-vuotiaista työllisistä oli 14 prosenttia vuonna 2014.

 

Missä on pihvi? Todellinen tulo?

 

 IKÄVÄ TIETO

 Ari Ojapelto

 

VALTION OMAISUUDEN LUOVUTUS

Tämä lamaantuminen näkyy myös yhteiskunnassa laajemmin aina valtion omien yhtiöiden toiminnassa josta olen kirjoittanut paljon luetun jutun aiemmin kesällä.

 

Valtio myy ja yhtiöittää omaisuuttaan eikä kehitä sitä, valtio leikkaa tutkimus- tuotekehitys- ja akatemian; korkeimman opetuksen ja tutkimuksen panoksista kun sen kaiken todistuaineiston ja talousopin mukaan pitäisi panna sinne hirmuisesti paukkuja kuten Lipposen hallitus teki edellisen laman jälkihoidossa.

 

Juha Sipilä lupasi oppositiojohtajana 2012-2015 valtio-omistajana panna ”taseen töihin”. Omaisuuden tuottamaan paremmin sijoittamalla enemmän kasvuun ja kehitykseen.

 

Mitä tapahtui?

 

Sipilä luopui itse itselleen määräämästään omistaohjaussalkusta ja siirsi sen untuvikkominmisteri Mika Lintilälle.

Neste aiotaan myydä mikä on typerä teko.

VR jaetaan, kalusto annetaan kilpailtavaksi kaikkien käyttöön. Kun radat saa jaa ilman investointikulua on seuraus satavarmasti bisneksen siirtäminen monikansallsille.

Typerää leikkiä perusinfralla, ajatelkaapa sota-aikaa, huoltovarmuutta, muuta kriisitilannetta, syrjäseutuja.

Valtio tunnustaa ettei se osaa ja alistuu neoliberaali Anne Bernerin suunnitelmalle. Asiaa myydään etrtä näin tehdään muuallakin. Sitä ei kerrota miten pieleen muualla on mennyt.

Valtio menettää tulojaan. Valtion taloutta on Kataisen, Stubbin ja Sipilän hallitusten aikana hoidettu kuin hölmöläisten tilkkutäkkiä: panemalla yläpäästä tilkku alapäähän eli leikattu on, mutta vaje on aina vaan lähes sama koska samaan aikaan kansalaisiin suunnatut leikkaukset on kompensoitu - yrityksille - veroalennuksina ja kasvavina tukina.

 

Kaikki osapuolet sanovat, että tämä on tehotonta. Kaikki jatkuu tukaispuolueiden = kokoomus ja kepu toimesta.

 

Aika vaatisi kuitenkin ekologisista ja yhteiskuntarauhan syistä uusia keinoja ja uutta talouspoliittista otetta.  Digitalisaation ja hitaan kasvun aiheuttama muutos kaataa yhteiskuntia ellei uusia keinoja digitalisaation hyödyjen jakamisesta oteta käyttöön.

Verotuksella pitäisi synnyttää uusia tulolähteitä ja oikeudenmukaisuutta. Se tarkoittaa, että tuotannon ja tuottavuuden tuloksia pitää verottaa riippumatta siitä tekeekö työn ihminen, kone tai robotti.
Vallalla on myös kehittämisen leikkauslinja kun tarvittaisiin panostusta uuteen. Tuloksena tilanne, jossa yksi sukupolvi ryöstää paremman huomisen ensi kertaa historiassa lapsiltaan.

Maapalloisesti olemme ajautuneet surkuhupaisan paradoksaaliseen tilanteeseen, valtion verotulot laskevat veronalennuksien vuoksi, mutta valtiot verokilpailevat keskenään siitä mikä yhteiskunta hyötyy vähiten teollisen tuotannon ja yritystoiminnan tuloksista!

 

Tase ei ole töissä usea valtion yrityskin ”vain on, kehittymättä ja menemättä eteenpäin.”

 

MILJOONIEN MAINEENMENETYKSET

Toinen ongelma on ”ylemmän yhteiskuntaluokan” moraalikato maassa.

 

Johtajat eivät vastanneet mitään Tasavallan Presidentin ja Elinkeinoelämän keskusliiton silloisen puheenjohtajan Matti Alahuhdan vetoomukseen – muistatteko - ja omaan esimerkkiin pidättäytyä ylettömistä eduista ja niiden korotuksista.

Vuosipalkkiot nousivat koko ajan ja nyt heti kun valo pilkahtaa alkaa pidäkkeetön ahneus tulla taas esiin malliesimerkkinä Finnair jonka ahneus tuli Fortumin ohella esiin tavalla, joka sai presidentti Niinistön ja Alahuhdan kohtuuden asialle.

 

Vetoomukseen tarttuivat kolme maan johtavaa talousmiestä Koneen ja Sanomien suuromistaja Antti Herlin, Osuuspankin Reijo Karhinen ja Alahuhta itse,

 

 Reilu-Reijo Karhinen sai maineeseensa pahan kolhun.

 

Nyt kävi ilmi että Karhinen joka oli sitoutunut viiden prosentin palkan luovutukseen ei ollutkaan niin tehnyt koska lupaus oli sidottu yhteiskuntasopimukseen  eikä syntynyt kiky ollut Karhisen mukaan riittävän hyvä diili. Karhinen lahjoitti vuoden palkastaan viisi prosenttia Helsinki Missiolle heti kun käry Taloussanomissa kävi. Hyvä niin, mutta OP:n huolella rakentama Reilun-Reijon mielikuva oli mennyt wahlroossarjaan miljoonien eurojen maineenmenetyksenä.

Melkoinen munaus.

 

Toinen maineenpilaaja, nyt ties monettako kertaa, on taas Finnair, jonka johtopiiri elää omaa yksityistä elämäänsä porukasta riippumatta, ymmärtämättä hyvistä tavoista ja kohtuudesta mitään lentäessään erinomaisuuden ensimmäisessä luokassa pilvessä toisiaan palkiten.

 

Finnairin johto jaksoi muistaa vuonna 2012 syntyneen kohun bonuksista, allekirjoituspalkkioista ja asuntokaupoista vain viisi vuotta, Jättilisäeläke, 130 000 euroa toimitusjohtajalle kertoi omistajan tahdon kunnioittamisesta, röyhkeydestä julkilausuttua kohtaan; valtio-omistajan tahtoa, jonka mukaan lisäeläkkeitä ei enää käytetä palkitsemiseen.

 

Hallituksen puheenjohtaja, Stora-Enson ex-kilometritehtailija Jouko Karvinen sanoo, että näin pitää tehdä koska muuallakin tehdään Ja alkoi taas selittely kuinka Suomen johtajat menetetään kovassa kilpailussa ulkomaille.

 

Kansanedustaja liikemies Harry Harkimo huomautti tähän suoraan ettei ylipäätään tiedä suomalaisia johtajia huipputehtävissä ulkomailla. Samaa vakuutan itsekin 50 vuoden seurantakokemukselle, ei heitä käsistä ole vedetty, Nokiastakin vain Jorma Ollila pääsi Shellille.

 

Tämä meno on mahdollista kun yritysjohtajat ovat muodostaneet oman säädyn, jossa aateli säätää itse toistensa keskinäisistä omaeduista.

Pienessä Suomessa tämä tarkoittaa, että yritysten hallituksissa usein istuu toinen toistensa hyviä tuttuja, suurten yhtiöiden toimitusjohtajat istuvat ristiin toistensa hallituksissa.

 

Ystävien keskinäinen ja ristikkäinen valvontavastuu ei tietenkään tee kenestäkään sen epärehellisempää kuin johtajaoptioidenkaan vastaanottaminen sinänsä.

On kuitenkin kovin inhimillistä, että valvojien ja valvottavien turhan läheiset suhteet pehmentävät valvonnan tehoa.

Kaiken kruunaa sitten etukonsultti, joka on yhden ja saman yrjökopran firma, se hallitsee markkinoita konsultoiden sopimusetuja, optioita ja bonuksia myös julkishallinnossa oleville hyville veljille.

 

Kukaan ei näe tässäkään monopolissa mitään moraalista ongelmaa.


Harjoitettu valtion omistajapolitiikan malli perustuu ultraliberaaliin ajatteluun, sen päämäärä on valtion ja yhteiskunnan roolin kutistaminen mahdollisimman pieneksi.

Oppiin kuuluu, että yhtiöiden johtajien ruhtinaallinen palkitseminen ja heidän ottamansa riskit. Malli on kuin 1990-luvun Venäjältä, jossa entiset virkamiehet ja pomot, oligarkit kaappasivat valtion omaisuuden ja miljardit itselleen.

 

 

 


 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png