© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

BJÖRN WAHLROOSIN PERUSTUSLAKI: Pääministerin valtio luisumassa rikkausvallalle, pankkisekaantuminen kasvaa ja lobbarikratia valmistelee...

RIKKAUSVALTA

HALUAA VAHVAN PRESIDENTIN TAKAISIN

Rikkausvalta haluaa vahvan Presidentin takaisin omista syistään.

 

Suomessa valta on vaihtunut EU-aikana ei unionisyistä vaan omien toimiemme vuoksi.

Demokraattisen, komiteapohjaisen valmistelukoneiston syrjäyttää konsulttikratia ja kansan vallan plutarkia eli rikkausvalta. Tasavallan Presidentillä on nykyään vain toiveajattelijan asema koti- ja eurooppapolitiikassa.

 

Talouselämän Paavo Väyrynen; julkisuushakuinen, kaikkien asioiden asiantuntija Björn Wahlroos, esittää verodiasporasta Ruotsista merkittäviä muutoksia perustuslakiin mm. Presidentin vallan lisäystä ja perustuslakituomioistuinta.

Se kertoo mihin Nordean pääkonttorin paluu johtaa taas: pankkivallan haltijain sekaantumiseen politiikkaan kuten 1970-90 luvulla.

 

 Nordean johtomies Björn Wahlroos näyttää mitä tuleman pitää.

Liberalinjainen pankkivalta haluaa nyt

kirjoittaa myös perustulain uudestaaan.

 

Plutokratia on valtiomuoto, jossa valtion vallankäyttö on keskittynyt rikkaimmalle kansanosalle. Plutarkian vallitessa yhteiskuntaa hallitsee pieni eliitti, joka koostuu talouseliitin ja poliittisen eliitin symbioosista.

 

Suurin perustuslaillinen ongelma ei, Björn Wahlroos, ole puuttuvat valtaoikeudet vaan niiden siirtyminen ja julkishallinnon myyntipyrkimykset kokonaan demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle – edustamallenne plutarkiaeliitille.

 

Sille asialle pitäisi tehdä jotain perustuslaillisuuden palauttamiseksi maahan.

 

Wahlroosin kirjoittama perustuslakia koskeva pamfletti ilmestyi EVA:n kustantamana elinkeinoelämän äänenä. Elinkeinoelämällä pitää ja on hyvä olla oikeus ja tehtävä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, muta on syytä tunnistaa, että silloin on kyse myös oman edun valvonnasta, ei asiantuntijuudesta miksi puheenvuorot yritetään mielikuvaistaa.

 

 

WAHLROOSIN UUDET TEESIT

Pamfletissa ”Hiljainen vallankumous” Björn Wahlroos esittää kymmenen ehdotusta ”päätöksenteon ja valtiosäännön kehittämiseksi.”

 

1. Perustuslakivaliokunnan kokoonpanoon huomio

Jäseniksi tulisi pyrkiä valitsemaan enemmän lainopillisen koulutuksen saaneita ja kokeneita kansanedustajia.

2. Perustuslakivaliokunnan työskentelytapa muodollisemmaksi

Työskentelytapa enemmän oikeudenkäyntiä muistuttavaksi. Lakiesityksen tekijälle, yleensä hallitus, oma ”asianajaja” argumentoimaan lakiesityksen perustuslaillisuuden puolesta.

3. Perustuslakivaliokunnan oman valmisteluorganisaation vahvistaminen

Valiokunta vähemmän riippuvaiseksi ulkopuolisista asiantuntijoista.

4. Perustuslaille tuomioistuinperusteinen jälkivalvonta

Tehtävä uskottava joko korkeimmalle oikeudelle tai perustettava sitä varten perustuslakituomioistuin.

5. Perusoikeuksien tulkinnassa palattava sanatarkkaan perinteeseen

6. Taloudellisten, sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien dimensiointiin liittyy poliittisia arvokannanottoja

Kuuluu eduskunnalle ja sen muille valiokunnille.

7. Perusoikeuksien sitovuuden selkeyttäminen

Viisainta olisi todeta, etteivät perustuslain toisen luvun perusoikeudet voi sitoa tai velvoittaa yksityisiä kansalaisia.

8. Eduskuntavaalijärjestelmää tulisi korjata

Paikallisesti edustavammaksi ja vaalit voittaneita suurempia puolueita suosivaksi.

9. Valtion menokaton käyttöönottoa harkittava

10. Tasavallan presidentin valtaoikeuksien vahvistamista harkittava

Erityisesti ulkopolitiikan osalta. (TIIVISTELMÄ: EVA)

 

Wahlroos on itse vallankäyttäjä ja ideologi, jolla on puhtaan kapitalistinen agenda ajettavanaan. Hän rahoittaa kokoomusta ja ruotsalaisten kansanpuoluetta, on uusliberaalin Libera-ajatushautomon todellinen aivo ja voima Gustav von Hertzenin kuoleman jälkeen.

Liberan perustaja von Hertzen teki lähes 40-vuotta kestäneen uran Cultorissa,entinen Suomen Sokeri, ensin käyttöinsinöörinä ja edeten toimitusjohtajaksi ja myöhemmin hallituksen puheenjohtajaksi. Hän oli luomassa Hartwallin ja Baltic Beverage Group:n menestystarinaa Baltiassa ja Venäjällä yritysten hallituksissa sekä puheenjohtajana vuosina 1982-2004. 

Libera ajaa ammattiyhdistysliikettä heikommaksi ja haluaa heikentää valtiota yksityistämällä sen toimintoja new public management oppien mukaan. Sipilän hallituksessa liberalaisia on mm. entinen puheenjohtaja liikenneministeri Anne Berner ja kokoomuksen eduskuntarymässä mm. Elina Lepomäki, Wille Rydman ja Susanna Koski.

 

Entäpä itse pääkohuin aihe Tasavallan Presidentti ja hänen valtansa, puolueet, edustavuus ja vallankäyttö.

Vallan lähde muuttuu siinäkin. Muotiin on tullut järjestää vanhojen järjestelmien ulkopuolella sosiaalista mediaa hyödyntävää ja kansalaisten pelokasta muutoshalua hyväksi käyttävää ”kansanliike”-konseptia yksittäisen valtaan pyrkijän eduksi.

 

Donald Trump, Emmanuel Macron ja tämä Itävallan nuorukainen ovat esimerkkejä vanhan establishmentin sisällä syntyneestä halusta kaapata valta mielikuvamarkkinoinnin avulla vedoten suoraan kansalaisiin.

 

Suomessakin Tasavallan Presidentti on varman valinnan kansanliike, kokoomuksen järjestöjyrien organisoimassa hyvin mielikuvaillun, mutta vähemmän spontaanin liikkeen kautta suosiossa lyömätön.

Paavo Väyrysen liike yrittää samaa, muuthan ovat pääasiassa tekemässä EU-vaalikampanjaa tai 2024 vaaleja.

 

Ei ole muutokseen kuuluvaa epäilyä, jossa kansalaiset tarkkailevat edustajiensa tekemisiä. Nyt heidät innostetaan sirkushuviin luulemaan osallistumista ja hurraamaan pomolle.

 

VALTA SUOMESSA

1. Suomessa valta on vaihtunut EU-aikana ei unionisyistä vaan omien toimiemme vuoksi.

2. Tasavallan Presidentti on vallaton voima.

3. Valmistelukoneiston syrjäyttää konsulttikratia

4. ja kansan vallan plutarkia eli rikkausvalta.

 

Lukekaapa todisteet:

 

Tasavallan Presidentillä on nykyään vain toiveajattelijan asema koti- ja eurooppapolitiikassa. ”Tekemättä ei voi olla,” hän toivoi itsenäisyyden juhlia miettiessään.

 

Pääministerien linjaksi on muodostunut: puhumatta paras.

 

Vallan uusi muoto on kuitenkin ihan muuta kuin poliittinen todellisuus. Siksi esittelen uuden maailman vanhan korvanneen valtiomuodon Plutarkian plutokratiassa, termeihin kannattaa perehtyä koska niistä selviää todellinen yhteiskuntamuotomme.

 

 Urho Kekkosen aikana maassa käytti valtaa Tasavallan Presidentti

- niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Kekkonen oli myös vuorineuvosten kaveri, merkittävä taloudellinen toimija ja teollisuuden edunajaja, idäönkaupan avainhahmo ja edellystysten luoja.

Ei siis ihme, että Wahlroos kaipaa sellaista Presidenttiä.

 Nyt Sauli Niinistö johtaa vain  ulkopolitiikkaa yhdessä hallituksen kanssa -paitsi EU:ssa.

 

 

PÄÄMINISTERIT PÄÄMIEHINÄ

 

Maan mahtavin vaikuttaja on talouselämän jälkeen Pääministeri. jonka Eduskunta valitsee "suurimman puolueen" epävirallisen etuoikeuden pohjalta - toistaiseksi poikkeuksetta.

Tasavallan Presidentin sen sijaan saa valita "leipää ja sirkusuhuveja" hengessä Suomen kansa nyt kun hänellä ei ole entisiä valtaoikeuksia. Samalla Presidentille on syntynyt kansan tukivalta, jolla on symbolista vetoamisvaikutusvaltaa poliitikkojen "pelottelumielessä." Tämän vuoksi Niinistö pelaa itselleen parempia kortteja viimeiselle kaudelleen.

 

Suomi on siis siirtynyt parlamentarismiin, kuitenkin niin, että enemmistöhallitus määrää miten eduskunnan enemmistö äänestää, työmarkkinajärjestöt kertovat sosiaalisen asialistan lobbarien ohjatessa asiasisällön ja viestintätoimistojen selittäessa asian laidan.

 

Mooses Lipponen otti vallan ja käytti sitä.

 

Paavo Lipponen ei suvainnut eikä suvaitse toista mielipidettä. Hänen kaudellaan oli vain yksi totuus ja valinta. Se meni läpi koska maa oli rähmällään laman jälkeen ja Lipposella oli kanttia jopa päämäärä. Tosiasiassa eniten apua oli devalvaatiosta ja Nokiasta.

 

Matti Vanhanen pani Lipposta paremmaksi. Hänen mielestään asiat sujuivat parhaiten kun niistä ei puhuta – ainakaan etukäteen. Kun niitä ei käsitellä etukäteen ei niihin voi jälkikäteen puuttua, koska enemmistöhallituksen pieni piiri on esityksen jo tehnyt ja puoluekurissa päätetään mitä hallitus sanoo. Kun näin on ei muilla ole merkitystä ja kannattaakin tukea vain niitä, jotka ovat vallan keskiössä.


Jyrki Katainen vältti asian puhumalla enkelten kieltä superadjektiiveja vilisevää sen hetken tunnelmakieltä, isänmaallisia toisen tarkoituksen sanoja; voittaen taisteluja hävitessään asiassa. Hänelläkään ei ollut koskaan kuin yksi vaihtoehto. Hän ei sanonut mikä se on, mutta vetoaa hyvin sen puolesta. Kaikki on kivaa ja fantastista jos vain kaikilla on tolkku ja vastuuta. Muuten menee herkkyys.

Katainen ja Stubb olivat heikkoja esityksiä

Pääministerinä kykypuolueesta.

 

Alexander Stubb, uusliberaali pätkäpääministeri hylkäsi konsensuksen, haluaa TTIP-sopimuksen, Natoon ja niin pitkälle länteen, että Urho Kekkosen opettamaa keskustakansaa kauhistutti: seuraus Stubbin salamaromahdus, kokoomuksen vaalitappio.


 

Juha Sipilä peri lamaantuneen maan ja sai tietysti vihat niskoilleen pannessaan asiota uudelle tolalle. Siinä meni omakin usko.

 

Juha Sipilä hyväksyi karmeat tosiasiat ja yritti reformia kauhukokoomuksella, liberat ja persut kumppaneina hallituksessa. Sipilä ajoi strategista muutosta maan menoon. Peruslinja oli leikkauslinja ja modernisointi, joka näytti siltä, että varatessaan itselleen elikeinoministeriöt, desentralisaation ja sotereformin avaimet, keskusta luovutti samalla talouspolitiikan vanhat nuotit neoliberaalien valtaamalle kokoomukselle ja valtakunnan ulkosuhteet sinisiksi muuttuville perussoinilaisille.

Sitten suosittu Sipilä alkoi sekoilla sanoissaan meileissään Yleisradiolle siinä määrin, että onnistui saamaan koko median talkoisiin itseään vastaan.

Nyt hänkin tietää, että puhumatta paras.

 

Jos hyväksytään vain yksi vaihtoehto ainoaksi totuudeksi katoaa politiikka politiikasta, poliitikoista tulee lopullisesti lobbarivahaa tai virkakoneiston jatke ja kaikki puolueet ovat asianhoitajapuolueita ja hallitukset ammattipoliitikkojen ja mielikuvakataisten ja stubbien virkamieshallituksia.

 

Se on hankalaa juuri silloin kun pitää muuttua.

 

EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN

JA KANSAN VALLAN IDEA

Asioista pitää puhua, maailmaa ei voi enää jättää muille hoitoon. Se on nyt, ilman ansiota, pantu kuin kultalautasella poliitikkojen eteen, nyt voisi tehdä, muuttaa ja korjata, innovoida, mutta harvassa on hän joka osaa sanoa: mitä tehdään. Budjettia tehdessä valtiovarainministerillä on vain yksi asia, "ei ole".

Paitsi veronalennusvaraa varakkaille ja tukiaisia vanhalle rahalle.

 

Demokratian perimmäinen sisältö on, että mahdollisimman monet voivat vaikuttaa.

Kun desentralisaatio onkin keskittämistä, maakunnat otetaan valtion holhoukseen, kunnat liitetään ja riisutaan itsehallinnosta, maaseutu tyhjennetään ja väki kootaan kasvukeskuksiin, infrastruktuuri luovutetaan markkinoille; yhä harvemmat vaikuttavat ja useammat saavat häärätä ilman vaikutusvaltaa.

Puhua saa korkeintaan kyläyhdistyksissä, joiden ääni ei kasvukaupunkikeskukseen enää kanna.

 

Rakenteiden uudistamisessa keskusteluun eivät kuulu mitkä ovat asiat ja kutka siihen osallistuvat, kehen uusi rakenne vaikuttaa, miten yhteisön rakenne järkkyy uudessa tilanteessa. Silti ollaan kuin toiminnallisia ja järkeistäviä perusmuutoksia ylinormitettuun ja -mitoitettuun järjestelmään ei tarvita – vaan vain järjestelmän pikku korjaus.

 

Kaikki uudistaminen on hallintoalueiden rukkaamista vuodesta toiseen, laatikkoleikissä ei päästä millään katsomaan mitä siellä laatikossa pitäisi olla sisältönä.

Ilma kuitenkin pilaantuu ja pakolaiskriisit ovat tulollaan kun leipä loppuu sadoilta miljoonilta. Siihen ei tarvita ekonomistia arvaamaan että milloin, niin käy.

Kuinka hirveitä vitsauksia ja katastrofeja tarvitaan ennen kuin maltti astuu ahneuden edelle?

Miten on mahdollista, että nuoriso, joka maksaa laskun ei nouse kapinaan vaan tyytyy natsien vihaan tai huviin ja huppeliin?

 

Onko ihmisten vieraannuttaminen ja turruttaminen päämäärä, johon pyritäänkin, jotta yhä harvemmat saavat yhä enemmän?

 

Miksi asioiden merkityksiä muutetaan ja luonnetta vääristetään sanahelinällä ja mainostoimistokielellä?

Monet ovat kyllästyneenä kääntämässä selän kaikelle ”koska siitä ei ole mitään hyötyä, mikään ei muutu”. Sillä asenteella silotetaan kuitenkin vain omaa tietä helvettiin. Välinpitämättömyyshän vain vahvistaa niitä, joilla valta jo on, vanha rakenne ei uudistu ilman uudistajia.

 

Tekemättä ei todella voi olla. Vallan uusi muoto on kuitenkin ihan muuta kuin polittinen todellisuus.

 

Huomaamaton vallan kumous tapahtui rikkausvallan eduksi


”Taloudellinen eliitti alkaa olla samassa asemassa kuin 1600-luvun aateliset: veroja ei makseta, vaan rasitukset jätetään kansan kannettavaksi. Kansalaisten ainoaksi vaihtoehdoksi jää vaatia radikaalia uudistusta,” arvioi professori Jukka Kekkonen syyskuussa 2015.

 

”Pitäisi analysoida ajan trendit ja katsoa, missä on menty vikasuuntaan. Eriarvoistumiseen pitää voida oikeasti puuttua.” Kekkonen kehotti suomalaisia pysymään valppaana.

”Kansanvaltainen oikeus- ja hyvinvointivaltio ei ole itsestäänselvyys, vaan se voi murentua salakavalasti. Jopa niin, että emme aluksi sitä edes huomaa.”

 

Tosiasia on, että me olemme ajautuneet lähelle kokonaan uutta yhteiskuntamallia huomaamattamme.

 

Otetaanpa avuksi pari teoreettista käsitettä, jotta ymmärrämme mistä on kyse.

 

Plutokratia on valtiomuoto, jossa valtion vallankäyttö on keskittynyt rikkaimmalle kansanosalle. Tuloerot ovat yleensä isoja tulonsiirtojen jäädessä pieniksi.

Plutarkia on alunperin amerikkalaisesta poliittisesta retoriikasta syntynyt termi. Sen vallitessa yhteiskuntaa hallitsee pieni eliitti, joka koostuu talouseliitin ja poliittisen eliitin symbioosista.


Eli päästäkseen valtaan ihmisen täytyy olla joko rikas tai hänellä tulee olla kytköksiä talouseliittiin, ja toisaalta poliittinen eliitti on täysin talouseliitin talutusnuorassa.

 

Plutarkiassa hallintoeliitti käyttää valtaa ensisijaisesti talouselämän intressien hyväksi ja hallintoalamaiset ovat pelkkä, vaikkakin välttämätön veronmaksajariesa.


Plutarkian tunnusmerkkejä on hallintoalamaisten kova kohtelu ja valvontakaappaukset, eli yritykset kaappaavat niitä valvomaan asetetut elimet omaksi intressiryhmittymäkseen ja johtajat kaappaavat yhteisiä rahoja omaksi hyväkseen. Valvontakaappaukset ovat näkyneet räikeimmillään amerikkalaisissa luottoluokitus- ja tilintarkastusyhteisöissä.

 

Loikat ja roolien sekoittuminen ovat arkea lobbaamisen perimmäisessä päämäärässä, osa konsulttitoiminnan ydintä ja räikeimmillään siirtojohtajuudessa rahoituslaitosten ja yritysten johtajien ja julkisen sektorin välillä tutkimuksesta puhumatta.

 

Tämä roolien sekoittuminen näkyy ennen muita Yhdysvalloissa, jossa koko valtion turvallisuuden valvominen on siirretty salaisille elimille kuten NSA:lle, joka on ulkoistanut sen yksityisille yrityksille.

 

Ilmiö laajeni myös Suomessa poliitikkojen kuten pyöröoven läpi Elinkeinoelämän keskusliittoon lähteneeseen Jyri Häkämieheen, ministeripakona Brysseliin ja terveydenhoitoyirtyksiin, avustajien exoduksena konsultiksi, etujärjestöihin ja jopa lobbausfirman hallitukseen, kuten RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund heti puolustusministerin tehtävät jätettyään katsoi eduskunnan jäsenenä voivansa tehdä. Hän siirtyi pian myös kiinalaisen yrityksen johtoportaaseen.

 

Plutarkiassa suuryritykset saavat toimia omin säännöin, mutta pienyrityksiä rangaistaan mitä pikkumaisimmalla sääntöviidakolla. Tämä on tuttua Suomessakin. Pahin esimerkki on paratiisikytkökset ja siirtohinnat.

 

Plutokratiat ja plutarkiat, joiden yhteisaikaa elämme, ovat korruptoituneita. Korruptio on sitä syvempää, mitä ylemmäs yhteiskunnassa mennään. Korruptio on yritysten varojen sumeilematonta käyttöä omaksi loistoksi ei vain lahjoman kaltaisia etuja.
Yhdysvallat on viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan muuttunut koko ajan enemmän ja enemmän plutarkiaksi. Plutarkiaa ilmenee nykyään myös Euroopassa ja Suomessa.

Käänteinen totalitarismi on toinen käsite joka on hyvä tuntea arvioidessamme aikaamme. Sheldon S. Wolin, professori Berkeleyssä ja Princetonissa sanoo, että Yhdysvaltain poliittista systeemiä voidaan kuvailla termillä käänteinen totalitarismi. Wolinin argumentti sopii myös Eurooppaan.

Käänteinen totalitarismi on fasismin tai stalinismin kaltainen mutta niistä siinä eroava totalitarismin malli ettei se tarvitse poliittista ideologiaa tai yhden henkilön kulttia. Käänteinen totalitarismi syntyy vaivihkaa, kun poliittisen teatterin ikävystyttämät kansalaiset ohjataan vaipumaan panem et circenses – sirkushuvien apatiaan nauttimaan vain nonsense-viihteestä ja kuluttamisesta.

 

Käänteinen totalitarismi on kätevä ilmaisu fasistisia piirteitä saaneelle uusliberalistiselle yhteiskuntamuodolle, jossa rahavalta sanelee pankkiirien ohjaamien valtioiden politiikkaa. Käänteisen totalitarismin retoriikka julistaa sanallisesti demokratian ja perustuslain puolesta, mutta tosiasiassa manipuloi ja heikentää niitä.

 

Vaaleista tulee kustannettuja ja ohjattuja mediatapahtumia, jossa aatteet ja muutokset jäävät epäselviksi. Käänteinen totalitarismi pitää kansalaiset monimutkaisuuskielellä ja päälaellistamisella ja metapolitiikalla poliittisesti passiivisina, mutta kansalaisten mielenilmauksiin järjestelmää vastaan puututaan kovalla kädellä.

 

Tähän mallinnokseen kuuluu metapolitiikan uusmediallinen muoto, jota ääriryhmät käyttävät sotekampanjoissaan harkitusti ja tyhmimmätkin pian mukaan opettaen.

 

Siihen kuuluu myös johdatella vaalilampaita spontaaniin intoon. Milloin minkkin valtapyrkimyksen vuoksi. 

 

Nyt ajetaan rikkausvallan plutokratiaa ja perustuslakia uusiksi.

 

 

 


 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png