© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

Historian oppitunti: Kun ahneus meni liian pitkälle OTETTIIN RIKKAILTA RAHAT POIS

August 3, 2017

 

 

 

 

Jos raharikkailta otetaan, jos heitä verotetaan enemmän mitä sanoo markkinavoima?

Markkinavoima sanoo ei, että se on mahdotonta ja johtaa turmioon.

Historia todistaa kuitenkin ihan muuta.

 

Katsotaanpa muutama esimerkki omasta historiastamme.


 

RÄLSSILTÄ BONUKSET POIS REDUKTIOLLA

Ensimmäisessä esimerkissä taistelu kesti vuosikymmeniä: nokikkain oli aateli ja kruunu.

Vaasa-suvun valtataistelu 1500-luvun lopulla ja Ruotsin suurvallan luominen edistiv't aateliston aseman vahvistumista. Pikkuhiljaa syntyi rälssi. Rikkaiden etuoikeusparatiisi.

Rälssi on syntyperä ja asemabonus, vapaus, jonka Ruotsin kirkko ja maallinen ylimystö aikoinaan hankkivat itselleen, siis verovapaus.

 

Kukin Ruotsin sotiva kuningas oli maksanut aateliston sotapalveluksista tai vipeistä takaisin läänittämällä heille maata ja mantuja myös Itämaasta Ruotsin valtakunnan osasta, jota nykyään kutsutaan nimellä Suomi. Yläluokka sai laajat maabonukset, erioikeudet torpparioptioina, verovälttelyvapauksina ja lahjoitusmaina.

 

Kaarle IX:n aikana Kruunu luovutti joko lahjana tai myymällä aatelisille oikeuden kantaa talojen verot. Kreivi- ja vapaaherrakunnissa aateli sai myös hallinto- ja toimivaltaa. Pian vakiintui käsitys, että luovutetut oikeudet olivat osa tilan omistusoikeutta. Talonpojalle jäi näihin perintötiloihinsa vain sukuoikeus. Sillä tarkoitettiin perinnöllistä oikeutta asua ja viljellä tilaa veroa vastaan, joka oli käytännössä yhtä suuri kuin maasta vaadittu vuokra. Verojen sijasta alettiin talonpojille teettää päivätöitä, jolloin lähestyttiin feodaalisen mallin maaorjuutta erityisesti Etelä-Suomessa.

 

 Tämä mies toteutti Ison Reduktion,

otti aatelisten etuoikeudet pois. Kaarle XI

 

1600-luvun puolivälissä

jo noin kaksi kolmannesta

Suomesta oli läänitetty aatelisille.

 

Kaarle X Kustaa (1654–1660) aloitti läänitysten peruuttamisen. Hän sai 1654 säädyt suostumaan siihen, että neljännes lahjoitusmaista oli luovutettava kruunulle. Hanke jäi kuninkaan kuoleman takia kuitenkin pääosin toimeenpanematta.

 

Iso reduktio toteutettiin vasta Kaarle XI:n määräyksestä. Se tarkoitti rälssin: aatelistolle ja papistolle läänittämällä eli erioikeuksin luotujen tilojen ja verojen palauttamista kruunulle eli kuninkaan johtamalle valtiolle.

 

Aatelisto tarkoitti tosiasiassa virka- ja sotilassäätyä. Vuoden 1680 valtiopäivillä säädetyssä isossa reduktiossa ylimmät säädyt hävisivät, ne luopuivat samalla valtaoikeuksistaan kuninkaan hyödyksi. Laissa 600 taalarin vuotuiset verotulot määrättiin rajaksi, minkä yli kaikkien lahjatilojen aatelisten saajien oli luovutettava lahjoitustilansa.

 

Suomessakin peruutettiin kaikki kreivi- ja vapaaherrakunnat ja muut suuremmat läänitykset.

 

Kruunun verotulot kasvoivat, vuoteen 1687 mennessä oli palautettu valtiolle 1 600 000 taalarin verot ja vuoteen 1697 vielä puoli miljoonaa lisää.

 

TALONPOIKA SAI OIKEUTTA HITAASTI

Kyse oli siis Kruunun hankkimasta edusta aatelis- ja hengelliseltä säädyltä. Talonpoikien asema oli edelleen huono, vasta vuonna 1789 annetulla asetuksella myönnettiin verotalonpojille yhtä täydellinen omistusoikeus ja käyttövapaus tiluksiinsa kuin aatelisilla oli rälssimaihinsa.

 

Syntyi torpparilaitos täyttämään kartanoiden työvoimatarvetta.

 Torpareita 1900-luvun alussa.

 

Venäjän alaisuudessa vuonna 1892 perustettiin tilattoman väestön lainarahasto, josta annettiin kuntien välityksellä lainoja maanhankintaa varten. Rahaston 150000 markan alkupääomaan lisättiin myöhemmin keisarin kruunajaislahjana 400 000 markkaa. Kenraalikuvernööri Bobrikov kehui, kuinka keisari huolehti Suomen köyhimmistä kansanluokista, joista maan omat valtiopäivät eivät välittäneet

.

TORPPARIMAAREFORMI

Lainojen avulla perustettiin koko maassa vuoden 1917 loppuun mennessä kaikkiaan 7500 viljelys- ja asuntotilaa, joiden yhteinen pinta-ala oli n. 147 000 hehtaaria. Pian syntyi ajatus torppien itsenäistämisestä valtion välityksellä ja kuoletusmaksujen avulla. Näin tapahtuikin torpparienlujan etutaistelun jälkeen.

Vuoden 1918 torpparilaki itsenäisyyden alussa merkitsi, että torpparit ja vuokramiehet saivat lunastaa vuokratilansa itselleen. Heidän asemansa parani sillä vielä 1900-luvun alussa torpparin työpäivä oli käsittänyt 14 työ- ja kaksi ruokatuntia kestäen klo aamuviidestä iltayhdeksään. 1,

Torpparilaki oli valtava maareformi ja tulonsiirto vähävaraisille. Kaiken kaikkiaan eri asutusmuotojen avulla perustettiin vuosina 1892-1917 yhteensä 10.400 itsenäistä viljelys- ja asuntotilaa.

 Karjalan siirtoväen kohtalo oli karu ja evakkomatkat julmia kokemuksia.

 

KARJALAISILLE MAATA JA ASUNTOJA LAKIMÄÄRÄISESTI

Toisen maailmansodan jälkeisessä siirtoväkijärjestelyissä muut suomalaiset luovuttivat osan omaisuudestaan siirtoväen asuttamista varten. Karjalasta ja rintamilta palanneet sotilaat tai kaatuneiden omaiset oikeutettiin saamaan valtiolta, yhteisöiltä tai maanomistajilta maata, peltoa ja metsää.

Kaikki siirtolaiset saivat korvauksia.

Vuoden 1945, maanhankintalaki oli voimassa vuoteen 1958.

 

Karjalan evakkoja oli 410 000 ihmistä, joista 220 000 oli viljelijöitä.

 

 

He saivat menetystensä tilalle noin 140 000 maatilaa, keskikooltaan 15 hehtaaria peltoa ja 30 hehtaaria metsää. Yhteensä 2,7 miljoonaa hehtaaria maata vaihtoi omistajaa.

Muodostettiin kaikkiaan yli 100 000 viljelys-, asuntoviljelys- ja asuntotilaa sekä rintamiestontteja asutuskeskuksiin. Lähes 40 prosenttia maasta saatiin valtion maista, loput pakkolunastamalla kuntien, seurakuntien, yhtiöiden ja yksityisten maaomaisuutta.

Vuonna 1949 säädetyn lain mukaan maansaantiin oikeutettu saattoi halutessaan saada omakotitontin asemesta kerrostaloasunnon, syntyi aravajärjestelmä.

Asuttamiseen liittyvät toimet 3,7 miljoonan asukkaan maassa koskettivat liki 700 000 suomalaista.

 

SETELIEN LEIKKAAMINEN 1946 OLI PAKKOLAINA

 Sodan jälkeisissä vaikeissa oloissa Suomessa toteutettiin myös setelinvaihto, yllättävä rahan arvon puolittaminen. Tämä pakkolaina valtiolle vuoden tapahtui vuoden 1946 alussa.

Setelinleikkaukseksi kutsuttu, valtion toteuttama toimenpide, tarkoitti liikkeellä olevan setelistön määrän vähentämistä ja valtiolle otettua pakkolainaa. Setelit määrättiin leikattavaksi kahtia: setelin vasen puolisko toimi maksuvälineenä vastaten arvoltaan puolta alkuperäisen setelin nimellisarvosta. Setelin oikea puolisko oli luovutettava lainaksi valtiolle.

 

 

Pakkolaina maksettiin takaisin kansalaisille vuonna 1949, siitä maksettiin korko - paljon pienempi kuin tuolloin vallinnut inflaatio.

 

Samanaikaisesti toteutettiin myös muun varallisuuden perusteellinen luetteloiminen, esimerkiksi. kaikkien arvopaperien leimaus.

 

Tässä historian oppitunti, jotta huomaamme, että tehdä voi ja on tehty. Konsteja tulon jakamiseen on siis muuallakin kuin saavutettuja etuja puolustavassa kolmikannassa.

 


 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png