© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

VALTION YHTIÖIDEN MYYNTI: sarja erehdyksiä

October 3, 2017

 

 

 

 

 



Pikavoittoja; pitkän ajan tappioita


1. FORTUM myi yhdessä maksetun sähköverkon ulkomaille ja vältti isot investoinnit. Se teki miljarditilin. Ostaja puolestaan korotti hintoja rajusti keräten rahat suomalaisilta monopliaseman turvin.

 

Nyt Fortum ostaa saastuttavaa fossiilista energiaa tuottavat energiayhtiön Saksasta ja sitoo Suomen entistä enemmän Venäjän energiaan riippuvaiseksi maaksi. Fennovoiman venäläisydinvoimala ei riitä, tarvitaan vastuulle myös kaasuputki.

 

Fortumilla kun on itsellään valtavat Venäjän hankkeet, jotka eivät ole sujuneet kuin suvi Strömsössä.100 vuotiasta, huoltovarmuutensa myynyttä Suomea voi idästä uhata kriisissä energiaruuvin kiristys uhkaus ja lauonta, jonka jälkeen me tyhmät tsushnat saamme olla kiitollisia jos saamme takaisin edes autonomian ajan olot Venäjän valtakunnassa.

 

2: VR BERNERIN KAUPPATAVARAKSI. Valtio aikoo luovuttaa rautatiet ja VR:n keräämän omaisuuden markkinoille.

Se on yksi typeryys lisää onnettomassa yksityistämispolitiikassa,

 

3. NESTE MYYDÄÄN. Valtio aikoo myydä enemmistöosuutensa moniala öljy-yhtiö Nesteestä.

Se on yksi typeryys lisää onnettomassa yksityistämispolitiikassa, josta tuli uskonto sen jälkeen kun kokoomus tuli hallitukseen 1987.

 

4. FINNAIR MYYNTIIN. Finnair tuottaa nyt kuin ei milloinkaan, senkin osakkeet halutaan myydä muille lentoyhtiöille ja siirtää se liberaryhmän oppien vuoksi myyntilistalle.

Pikavoitot kansallisomaisuudella ovat pitkän linjan häviöitä veron maksajalle. Suomea halutaan rakentaa yhden talous- ja hallinto-opin varassa. Se muistuttaa kapitalistista mutta entisen Neuvostoliiton mallia, lopputuloskin tulee pahimmillaan olemaan sama.

 

Kaikkein merkittävin yksityistämishanke, sosiali- ja terveyshuollon uudistus on meneillä kokoomuksen ajaessa voimalla toiminnan yksityistämistä. Tämä historian suurin yksityistämishanke piilotetaan ”valinnanvapauden” sanahelinään, mutta päämäärä on selvä.

 

Pitkän linjan perustuslakiasiantuntija, yleisen oikeustieteen professori Kaarlo Tuorin mukaan Sipilän hallituksen suurin sote-tavoite on ollut julkisten perustason sotepalvelujen yksityistäminen.

– Yhtiöittämisvelvollisuuden kohdalla esitettiin jopa harhaanjohtavaa tietoa, Tuori sanoi YLE:lle.

Tuori on huolissaan kuinka suuren vaikutusvallan erilaiset ulkopuoliset vaikuttajat, lobbarit ovat saaneet.

– Meille on rantautunut joustava siirtyminen julkiselta puolelta yksityiselle puolelle. Viestintätoimistoihin on siirtynyt vaikkapa ministerien poliittisia sihteereitä. Muualla maailmassa tätä käsitellään potentiaalisena poliittisena korruptiona. Poliittinen pyöröovi käy tiuhaan.

Sote-keskustelussa pohdittiin erityisesti perustuslain 124 pykälän sisältöä ja sen asettamia rajoja hallintotehtävien yksityistämiselle.

– Ensimmäisen kertaa käsiteltiin näin laajaa yksityistämishanketta. Aiemmin kyse on ollut julkista valtaa tukevasta toiminnasta, ei julkisen vallan syrjäyttämisestä, arvioi professori Veli-Pekka Viljanen YLE:n jutussa.

 

Sähkölaskusi kertoo mihin joudutaan

 

Sähkön siirtohintojen yli jopa neljänneksen korotukset ovat suututtaneet kuluttajat.
Päättäjät tiesivät vuonna 2013 Jyrki Kataisen mukaan, että Fortumin siirtoverkon myynti johtaa hinnan korotuksiin. Hallitusta varoitettiin myynnin johtavan myös veromenetyksiin. Molemmat skenaariot ovat toteutuneet.
Silti 12. joulukuuta 2013 kokoomuksen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori lupaili: ”verkkoyhtiöille on määrätty tuoton yläraja, joten mitään hintapiikkiä ei pystytä edes rakentamaan.”


Sähköverkosta maksettiin lähes 30-kertaisesti vuosiliikevoiton verran ja liikevaihdonkin osalta kauppahinta ylitti 8-kertaisesti koko vuoden liikevaihdon, maksettu ylihinta toteutettiin todennäköisesti velkarahalla - yhtiöön pumpattiin lähes miljardin edestä velkaeuroja. Nyt se vivutaan takaisin korkealla korolla ja nollaverolla Suomesta Alankomaihin. Caruna maksaa tuskin lainkaan veroja Suomeen se kuultiin juuri.
 

 

Heidi Hautalaa vietiin omistajaohjausministerinä
kuin leppäkeihästä, hän olisi
myynyt Finnairinkin. Sen järjen valo näkyy nyt kun Finnair tekee

kaikkien aikojen tulosta.

 

Ei talous vaan ideologia
Monet puolustavat, että julkista omaisuutta kannattaa myydä, koska markkinatalous toimii siten paremmin.
 
”Laissez-faire” – antakaa tehdä - kapitalismi perustuu ajatukseen, että yrittäjän pitää saada vapaasti toimia ilman, että hallitus siihen mitenkään puuttuu. Todellisuudessa teollinen elinkeinoelämä Suomessa pyytää tukia (3.8 mrd €) kuin maatalous tai palkansaajien ammattiyhdistysliike.

Harjoitettu valtion omistajapolitiikan malli perustuu ultraliberaaliin ajatteluun, sen päämäärä on valtion ja yhteiskunnan roolin kutistaminen mahdollisimman pieneksi.Oppiin kuuluu, että yhtiöiden johtajien ruhtinaallinen palkitseminen ja heidän ottamansa riskit. Malli on kuin 1990-luvun Venäjältä, jossa entiset virkamiehet ja pomot, oligarkit kaappasivat valtion omaisuuden ja miljardit itselleen.

 

Tämä outo kehitys jatkunut on jo vuodesta 1987 saakka, jolloin kokoomus tuli hallitukseen. Valtion omistajapolitiikasta kirjoittanut teollisuusneuvos Risto Ranki kertoo käännekohdan olleen viime laman aikana - vuonna 1991. Esko Ahon hallituksen linjaukset käänsivät omistuspolitiikan suunnan.

 

Sen jälkeen kansallisomaisuutta, valtionyhtiöitä, kuntapalveluja, innovaatioita on pantu kaupan, keskeinen osa huoltovarmuutta on menetetty ja kuntapalveluja on myyty suurille kansainvälisille yrityksille. Entiset kansalliset ryhmät, jotka ovat hylänneet kansallisen edun integraatiolle ja globaalitaloudelle väittävät, että mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

 

Tämä on kriisin tullessa vakava huoltovarmuuskysymys.

  1. Suomi on menettänyt pääomahuoltonsa ulkomaille.Pankit ovat OP-ryhmää lukuunottamatta sivuliikkeitä.

  2. Kauppalaivasto on siirtynyt ulkomaille. Telakat ovat venäläisten ja saksalaisten hoteissa.

  3. Telelaitos myytiin Ruotsiin ymmärtämättä, että siitä seuraisi hirveä riski.

  4. Rakennusliikkeitä on mennyt Ruotsiin, monet teollisuuden alat ovat kadonneet kokonaan ulkomaille.

  5. Kemiran strategiset viljelyn turvaavat lannoiteosat myytiin pilkkahintaan.

  6. Monet muutkin strategiset alat, kuten energia, on pörssitetty ja niiden, kuten optiosaalistusjohtoisen Fortumin, päähuomio on Ruotsissa ja Venäjällä eikä oman maan sähköhuollon turvaamisessa, kuten olemme nähneet.

  7. Malmit ovat menossa ulkomaisille kaivosyhtiöille,.

  8. Metsäteollisuus ja teknologiateollisuus siirtyivät vuosia vain pois maasta vasta 2015 saatiin uusi metsäteollinen jätti-investointi Äänekoskelle.

  9. Aivot ja osaaminen pannaan kortistoon tai myydään maasta pois. Tutkijat siirtyvät ulkomaille koska Suomessa leikataan tutkimuksesta.

  10. Ruoka. Juomateollisuus on mennyt, sokeri Tanskaan, jäätelökin on sveitsiläisillä ja ruotsalaisilla, sinappi tehdään Puolassa, Sisu pastillit Italiassa, vaatteet Virossa ja Kauko-idässä, lelut Kiinassa...

Yhden sukupolven aikana luovutetaan pois satojen vuosien työn tulokset.

Pääomaköyhän Suomen valtio ei investoi uuteen teolliseen toimintaan enää. Se ottaa osakesijoittajana mieluummin pikavoittoja kuin investoi tulevaisuuteen kuten ennen. Pikavoittaminen tulee nyt syliin irtisanomisvirtana ja tuotantoalojen loppumisina.

Aivan pöhköä toiminta on näissä tapauksissa, jossa myydään monopolina toimivia yhteiskunnan avainalueita pois. Caruna ei edistä markkinataloutta millään muotoa koske se toimii monopolina toisten alueellisten monopolien kanssa voiden näin helposti muodostaa hinnat sanelevat kartellirakenteet - ja mikä vastenmielisintä, siirtää voittonsa verotempuin ulkomaille. Tämä jättää suomalaiset veronmaksajat nuolemaan verotulonäppejään ja maksamaan kuluttajina toiseen kertaan Carunalle sen minkä bonus Fortum, Venäjällä seikkaileva yhtiö, oli kerran kerännyt.

Nyt huoltovarmuuden kannalta olennainen yhtiö Neste päästetään lopullisesti markkinoille, entäpä jos suureksi omistajaksi tulee venäläinen öljy-yhtiö?

Aiemmin vastaavia munauksia tehtiin kun Yleisradion lähetysverkko myytiin ranskalaisille, jotka myivät, 100 miljoonan voitolla, Digitan eteenpäin australialaiselle rahoitusyhtiölle. Digita hinnoitteli monopolissa niin hyvin, että kääri 25-47 prosentin vuosivoitoilla 2007-2013 180 miljoonan voitot – ja maksoi niistä veroa Suomeen vaivaiset kuusi prosenttia.

On hyvä huomata, että Carunan toinen pääomistaja First State Investments on sama kuin alihintaan edellä mainitun lähetysverkkoyhtiö Digitan ranskalaisilta ostanut ja omistajana omaisuuksia toisessa suomalaisessa verkkomonopolissa saanut rahasto.

 

Suomalaisia on helppo vedettää kerran, jopa kahteen kertaan. Seurauksena Digitassa oli hintamääräysvalta, jonka YLE, MTV ja Sanomat ovat saaneet lompakoissan tuta ja jota nyt syötetään sähkönkuluttajille, Vika ei ole ostajan van hölmön myyjän. Mediatalojen mielestä niiltä on peritty kohttuuttomia maksuja.

Entäpä jossa aussi myy Digitan lähetysverkon ja Carunan sähköverkon venäläisille?


Paavo-Lipposen-Sauli Niinistön hallitus, 1995-2003, myi myös Soneran Ruotsiin. Sitten huomattiin 2008, että Ruotsi kuuntelee Soneran linjoilla ja islantilaiset nurkkaavat Elisan. Piti turvata Elisan avulla omat verkot edes kotimaassa, hinta lähes 200 miljoonaa.

 

 Nesteellä kerrotaan mielellään tarinaa yhtiön suuresta mihestä, Herra Hirmuisuudesta, pitkäaikaisesta pääjohtajasta Uolevi Raadesta.

Raade oli talvisodan aikaan katsellut rannalla Helsinkiä lähestyvää öljytankkeria.

Hän tiesi, miten kipeästi sodan runtelema maa tarvitsi polttoainetta. Hänen järkytyksensä oli suuri, kun pelastavaa lastia tuova laiva kääntyi Kruunuvuorenselällä hitaasti ympäri. Tankkeri lähti viemään elintärkeää lastia muualle. Se lähti jonnekin, jossa öljystä maksettaisiin parempi hinta kuin mihin köyhä Suomi kykeni.

Juuri tuolla hetkellä Uolevi Raade ymmärsi päämääränsä. Huoltovarmuus on turvattava ja missionsa oli, että juuri hänen tuli taata se, ettei Suomi enää koskaan kärsisi öljyn puutteesta.

 

Neste Oy perustettiin vuonna 1948. Sen tarkoituksena oli turvata Suomen öljynhuolto ja se oli alusta asti valtion omistama. Raade oli Urho Kekkosen suosiossa ja vaikutti Nesten nousuun aikanaan Suomen suurimmaksi yritykseksi.

 

 Huonoa bisnestä
Valtio on saanut kaupoistaan vuoden 1991 jälkeen 16 miljardia euroa myyntituloa vuoteen 2014 saakka ja vuotuista osinkotuloa 1300-1600 miljoonaa.

Mitä se olisikaan saanut säilyttämällä omistuksensa? 

Ekonomisti Jaakko Kianderin arvioihin vedoten taloustoimittaja Seppo Konttinen laski kirjassaan "Kansallisomaisuuden ryöstö" (WSOY 2009), että hallitusten toiminta oli kymmenessä vuodessa aiheuttanut valtiolle noin 15 miljardin tappion.

Jos yhteistä omaisuutta ei olisi myyty yhteiskunnan osakesalkun arvo ja osinkotuotto olisivat vuonna 2007 olleet jo kaksinkertaisia. Mediassa visusti vaietun tutkimuksen mukaan valtionyhtiöiden yksityistyminen ja myynti ovat aiheuttaneet veronmaksajille noin viidentoista miljardin euron tappion... Maan eliitin takinkääntö valtion omistajapolitiikassa on vääjäämättä tullut veronmaksajille kalliiksi."

Jos valtio olisi saanut koko ajan myymänsä Fortumin osakkeiden tuottamat osingot itselleen se olisi voittanut jo kolme miljardia euroa – ja sillä olisi edelleen omistuksessaan vuoden 1998 alkuperäisestä neljän miljardin euron osakepotista Fortumin nykyiset,vuoden 2011 lopussa 14,6 miljardin euron arvoiset osakkeet sekä erikseen 2,5 miljardin (2012) arvoiset Neste Oilin osakkeet.

 

Carunalle myyty siirtoverkko tuotti 6-8 prosentin "varmaa" voittoa. Se ei riittänyt Fortumin optiojohtajille joiden kannalta investoiminen Venäjälle on viisaampaa.


 

 

Juha Sipilä lupasi 2015 vaalien alla 1000 miljardin yrityskehitysrahastoa.
Pian näemme saako hän valtion omistus ”taseen tuottamaan.”

 

 

Pilkkahinta kääntyy omaan nilkaan:

Partekin myynti, Kemiran pilkkominen ja myynnit, Soneran, Fortumin, Nesteen ja Enson myynti olivat kaikki pikavoittoja, mutta pitkän juoksun suuria menetyksiä. Soklin, Talvivaaran muiden kaivosoikeuksien, asiallisesti ottaen, lahjoitus, on tuota typeryyttä.

Lopputulos: ahneet saneeraukset, ihmisten erottaminen ja toiminnan siirtyminen ulkomaille, ympäristökriisit ja pannukakkuja, luopumisia.

Hölmölän taloa on rakennettu viemällä väärän opin valoa ikkunattomaan taloon säkillä.

Sitten on vielä maksettu huippuhintoja kuten Olkiluodon Iisakin kirkkoa – 9 vuotta myöhässä oleva ydinvoimalaa odoteltaessa. Se ei riittänyt, toinen kierros käynnistettiin venäläisellä fennovoimalla.

Tästä eri pidä kiitosta jakaa, pikemmin oikeutta

 

Pahinta tuhoa, kansallisomaisuuden luovutustappiota on saatu aikaan metsässä. Vanhin valtioyhtiömme Enso-Gutzeit Oy osti Varkauden metsäteollisuuden A. Ahlström Osakeyhtiöltä vuonna 1987. Enso-Gutzeit Oy:n ja Veitsiluoto Oy:n fuusiolla vuonna 1996 luotiin Euroopan suurimpiin kuuluva, integroitunut metsäyhtiö Enso Oy. Sitten vuonna 1998 Enso Oy ja ruotsalainen Stora Ab fuusioitiin ja syntyi paperiteollisuusyhtiö Stora–Enso Oyj.

Se osti Kansallisosakepankista tulleen Jukka Härmälän johdolla yhdysvaltalaisen Consolidated Papersin 4,9 miljardilla eurolla vuonna 2000. Stora-Enson maksama hinta osoittautui ylimitoitetuksi.

Vetäytyessään Pohjois-Amerikan markkinoilta Stora-Enso myi USA:n liiketoiminnot syyskuussa 2007 1,8 miljardilla eurolla. Tappiota siis yli 3 000 000 000 euroa. Nyt yhtiö on ruotsalaisten komennossa.

Härmälä sai potkut maaliskuussa 2007 vain 61-vuotiaana– ja makeat korvaukset - naurettavuuteen saakka. Härmälän ansiotulot olivat vuodessa reilut 800 000 euroa, hän sai 66 prosenttia loppupalkastaan eläkkeenä - 60 vuoden iästä lähtien. Dagens Industri laski, että Härmälä sai vuosien 1998–2007 aikana kuitenkin palkkaa ja palkanluonteisia etuja yhteensä 125 miljoonaa euroa.

Samaan aikaan yhtiön kurssi laski noin 10 prosenttia. Vielä potkuvuonna yhtiö maksoi Härmälälle palkkaa ja palkkioita lähes 1,7 miljoona euroa, vaikka Härmälä jäi eläkkeelle maaliskuun lopussa. Samana vuonna Stora Enso sulki Ruotsista Norrsundetin ja Suomesta Kemijärven sellutehtaan ja Summan paperitehtaan. Työttömäksi näistä jäi lähes 1000 työntekijää.

 

Korruptio ja kaappaus.

Juoneen siis kuuluu, että sitten niiden johtajien palkitsemisessa ei ole ollut mitään pidäkkeitä. Entisten valtion yhtiöiden yksityiset jatkajat ovat maksaneet käsittämättömän suuria palkkioita johtajilleen valtioiden nynnyillessä. Malli on kuin 1990-luvun Venäjältä, jossa entiset virkamiehet ja pomot, oligarkit kaappasivat valtion omaisuuden ja miljardit itselleen.

 

Tässä on ollut kyse hitaan hivuttamisen ideologiasta, joka ulottuu valtion omistuksista kunnallisiin ja terveyspalveluihin saakka.

 

Suomalainen korruptio ja kyseenalaisten etujen käyttö on laaja ja yleinen ilmiö, josta ei puhuta avoimesti koska moraalimme ei enää näe firman rahojen mälläämisessä mitään väärää.

Onhan kuitenkin perin omituista, että tässä maassa on kokonaisia lomakyliä pullollaan yritysten loistomajoja. Niitä täydentävät puolueiden kylpylät ja parantolat ja ammattiyhdistysten loma- ja kokouskeitaat.

Vieraanvaraisuudella halutaan vaikuttaa toiseen osapuoleen, joskus se on vain kutsu jääkiekko-otteluun, jossa ei sinänsä ole mitään outoa. Mutta jos se jatkuu ylettöminä illallisina ja tarjottuina maksullisina naisina, ollaan ylitetty sopivaisuuden raja.

Isännän ideana on vaikuttaa toiseen osapuoleen oman etunsa vuoksi. Kun oppii tuntemaan toisen ihmisen syntyy sidos, joka johtaa mahdollisuuteen vaikuttaa. Tutun kanssa on helpompi asioida. Tämä on luonnollista elämässä. Kaupankäynti edellyttää kohtaamista ja toiseen vaikuttamista. Rajan vetäminen siihen mikä on soveliasta on ensisijaisesti moraalinen arvio, jonka jokainen joutuu tekemään kohdallaan.

 

Sopivaisuuden katse kohdistuu yleensä vain julkiseen valtaan. Nykymaailmassa voisi olla jo paikallaan keskustella myös siitä, mikä tarkoitus on yksityisen sektorin ylimmän johdon mielettömillä eduntavoitteluilla ja mahdollisuudella elää edustamiensa yhtiöiden varoilla kuin kuninkaat.

 

Valtion myyminen alkoi vuonna 1987 kun kokoomus palasi hallituksiin pitkän syrjinnän jälkeen. Katsokaa pitkää historiaa; myötävaikuttajaksi on aina joutunut sosialidemokraatti.

On siis omaksuttu Matti Vuorian alunperin vuonna 2004 lopullisesti ylöskirjoittama näkemys, että valtion omistajaohjauksen tulee tapahtua yhtiöiden toimielimissä tapahtuvan päätöksenteon kautta ja vain vaikuttamalla toimielinten kokoonpanoihin. Yhtiöihin kohdistuvaa konkreettista omistajaohjausta valtio-omistaja antaa yhtiöille niiden yhtiökokouksessa. ”Valtion omistamien yhtiöiden pörssilistaamisen yhteydessä ja sen seurauksena valtio on sitoutunut eksplisiittisesti ja implisiittisesti toimimaan yhtiöihin nähden samojen periaatteiden mukaan kuin muut omistajat.”

Valtio siis itse pyrki erottamaan valtion teollisuus- ja elinkeinopoliittiset tavoitteet ja yksittäisten yritysten omistuksen toisistaan.

 

”On onnetonta, mikäli yksittäisen, julkisesti noteerattujen yritysten rakennejärjestelyjen liiketaloudellinen tarkoituksenmukaisuus jää eduskunnan ratkaistavaksi. Onnettominta on, jos tällainen harkinta tapahtuu ehdollisiin rakennejärjestelyihin liittyvänä eduskunnan jälkikäteisharkintaan,” kirjoitti selvitysmies Matti Vuoria 2004 hallitukselle paperissaan, joka johti nykymalliin valtion ohjauspolitiikassa.

 

Poliitikot ajettiin pikkuhiljaa pois valtion yhtiöiden ja jopa laitosten hallituksista ja hallin­toneuvostoista. Ensin, 1980-luvulla vuorossa olivat pankit, sitten muut yhtiöt 1990-luvun laman jälkeen. Valtion laitosten toiminnat liikelaitostettiin, sitten yhtiöitettiin, sitten pan­tiin myyntiin.

Helsingin Pörssi esitti vuonna 2004 uuden corporate governance suosituksen pörssiyhtiöille. Se oli vallankaappaus eliitille itselleen.

 

Hallitusten valinnan valmistelu siirtyi entistä selvemmin yhtiöiden puitteissa tapahtuvaksi. Suosituksessa omaksuttiin lähtökohta, että hallituksen valiokunnat muodostetaan yhtiöiden hallituksen jäsenistä. Yhtiöiden nimitysvaliokunnan keskeinen tehtävä on valmistella hallituksen jäsenistä yhtiökokoukselle tehtäviä ehdotuksia.

 

Yhtiöiden hallitukset siis esittivät itseään koskevat nimitysprosessit ja ihmiset. Omistajan ei tulisi puuttua yhtiön asioihin kuin hallitusten valinnan kautta, jonka hallitukset itse valmistelevat. Siinä ei mennyt konsulttien loistoidean mukana vain valtion vaikutusvalta, vaan muistakin, yksityisistä, omistajista pyrittiin tekemään tahdottomia yhtiömiehiä, siihen suostuttiin laajasti kaikkialla maailmassa.

 

Lopulta on joku jo herännyt kysymään, että olisiko se sittenkin omistajien asia nimittää nimitysvaliokunta?

Veretön, mutta vaikuttava coup d état, vallan ja varojen anastus kuitenkin onnistui ja loi uuden aatelin yrityksiin. Tavaksihan tuli, että aateli jakoi pääosin keskenään hallituspaikat ja loput ”hallitusammattilaisille”, jotka olivat entisiä johtajia. Ahneuden ajan merkittävin stiiknafuulia, jota poliitikot edelleen toistavat, kuin mantraa, talouden lakia tai asetusta, vaikka se on vain junailu on, että ”pörssiyhtiön hallituksen ja sen palkkiokomitean tehtävänä on valmistella ehdotukset yhtiön johdon kannustinjärjestelmiksi.”

Päättää veljespiirissä toistensa edut.

 

Vuonna 2007 valtion omistus ohjattiin ministeriöistä erityiseen omistajaohjausyksikköön ja pian tehtiin kaikkein rajuin temppu. Se oli omistajaohjausministeri Jyri Häkämiehen junailu yhtiöittää kontrolli kokonaan kontrollin ulkopuolelle; valtion omistuksista vastaavan yhtiön, Solidiumin perustaminen.

Matti Vanhasen hallitus oli avannut jo etukäteen vielä osin toteutumattomat myyntihanat, koska se hyväksytti eduskunnassa mm. Kemiran, Metson, OMX:n, Outokummun, Rauta­ruukin, Sammon, Spondan, Stora Enson ja Telia Soneran myyntivaltuudet nollaan prosenttiin. Laman vuoksi niitä ei ole myyty, mutta valtuus on annettu.

Valtio on saanut kaupoistaan vuoden 1991 jälkeen 16 miljardia euroa myyntituloa ja vuo­tuista osinkotuloa 1300-1600 miljoonaa.

 

Mitä se olisikaan saanut säilyttämällä omistuksensa?

Tärkeillä aloilla enemmän, laskennallisesti, rahaa ja työpaikkoja, investointeja kotimaahan. Seppo Konttisen-Jaakko Kianderin mukaan siis 15 miljardia euroa enemmän.

 

Juuri ennen lamaa vuonna 2006 valtio omisti kolmentoista pörssiyhtiön osakkeita ja oli pörssin suurin yksittäinen sijoittajataho. Sen omistusten yhteisarvo oli vajaa 23 miljardia euroa. Sen jälkeen se on itse ostanut vain 170 miljoonalla Elisan osakkeita - kun huomasi oman Sonera-möhläyksensä seuraukset.

 

Solidium oli ostanut 2014 Talvivaaraa, Elisaa, Tietoa, Tikkurilaa, Metsoa ja Outotecia yhteensä 456 miljoonalla eurolla. Valtion suoran ja välillisen omistuksen arvo Solidiumin kautta oli 23.5.2013 16,2 miljardia euroa. Solidiumin salkussa on 12 suomalaisen pörssiyhtiön osakkeita. Niiden arvo on noin 6,9 miljardia euro 2016, jolloin sen roolia muutettiin ja hallitus vaihdettiin. Solidiumin salkku tuotti vuonna 2015 vain 6,3 prosenttia, mikä on selvästi alle Helsingin pörssin indeksin. Koko toimintansa ajan Solidiumin tulos on ollut alle odotusten, valtion omistuksista ei saatu mitään lisäetua kun ne pantiin pois näkyvistä erilliseen yhtiöön.

 

Pääministeri Juha Sipilän mukaan tarkoituksena olisi lisätä Solidiumin aktiivisuutta sijoittajana. ”Jatkossa sijoituksista vapautuvia pääomia voitaisiin pyörittää Solidiumissa. Niitä ei enää otettaisi valtion budjetin tilkkeeksi”, Sipilä sanoi Helsingn Sanomille. Solidium voisi siis käyttää esimerkiksi omistamistaan yhtiöistä saamiaan osinkoja aiempaa enemmän uusien sijoitusten tekemiseen. Tähän asti valtio on edellyttänyt sen tulouttavan käytännössä kaiken valtion kassaan.

Omistukseensa1 valtiolla on nykyään siis ”vain sijoittajaintressi”, joten tavoitteetkin ovat yksinomaan taloudellisia. Poikkeuksia olivat vielä 2006 Finnair, Fortum ja Neste, joiden omistuksessa nähtiin myös strategisia hyötyjä.

 

Valtionyhtiöiden yksityistämisessä on menetetty omistuksia, jotka olisivat olleet luokiteltavissa jopa strategisiksi . Otetaan esiin vaikkapa telekommunikaatio, Postipankki, kauppalaivasto, autokatsastustoiminta tai lannoiteteollisuuden myynti.

 

Valtion omistukset

Valtionyhtiöllä tarkoitetaan osakeyhtiötä, jossa valtion omistusosuus on yli 50 prosenttia. Pörssiyhtiöistä valtionyhtiöitä ovat Finnair, Fortum ja Neste Oil. Valtion osakkuusyhtiöt ovat puolestaan yhtiötä, joissa valtio on huomattava vähemmistöomistaja. Pörssilistalla valtion osakkuusyhtiöitä on yhdeksän: Kemira, Kemira GrowHow, Metso, Outkokumpu, Rautaruukki, Sampo, Sponda, Stora Enso ja TeliaSonera. Suurin osa valtio-omisteisista yhtiöistä on maksanut vähintään toimialan keskitasoa olevat osingot, joten yhtiöt ovat olleet tuottoisia sijoituskohteita.

 

Valtiolla on osakeomistuksia 50 merkittävässä yhtiössä. Niistä 29 on valtionyhtiötä. Noteeraamattomat pienet valtionyhtiöt vastaavat monesti valtio-omistajan määrittelemistä erityistehtävistä elinkeino- ja yhteiskuntapolitiikan aloilla.

Suomen kaikkien varkauksien äiti on tapa, jolla meidän kansallisomaisuuttamme, valtion yhtiöitä on yksityistetty järkyttävän halpaan hintaan.

 

Halvimmalla menivät Outokummun kaivosvaltauksen oikeudet Sotkamon Talvivaarassa. Outokummuin työntekijä, Talvivaaran toimitusjohtaja Pekka Perä sai ne yhdellä eurolla. Hänen perustamansa nikkeli- ja uraanikaivosyhtiön markkina-arvo oli ennen katastrofeja lähes puolitoista miljardia euroa, mistä Perän oma osuus oli runsaat 300 miljoonaa. Sen arvo on mennyt, mutta valtion panokset ovat nousseet lähes satoihin miljooniin.

 

Halvalla, Suomen maanviljelijöille kalliilla, meni myös Kemira/GrowHown lannoitetuotanto – mukaan luettuna Soklin kaivosoikeudet – norjalaiselle Yaralle. Kaupassa norjalaiset saivat monopolin lannoitemarkkinoihimme, sen Yara kuittasi korottamalla lannoitteiden hintoja heti alkuun kolmanneksella ja kotiuttamalla voitot verottomasti Norjaan sieltä tuodun ammoniakin hinnoittelulla. Valtio sai kaupasta vaivaiset pari sataa miljoonaa euroa.

Pölkkypäänä taas Jyri Häkämies.

 

Röyhkeintä meno on ollut Fortum Oy:ssä, jonka Lipposen hallitus synnytti yhdistämällä öljynjalostaja Neste Oy:n ja sähköyhtiö Imatran Voiman (IVO), muutamaa vuotta myöhemmin ne erotettiin uudelleen pois kauas toisistaan. Fortum pantiin pörssiin 5,38 eurolla. Se oli timanttinen lahja uusille yksityisomistajille. Sijoittajat saivat ostaa osuuksia tosiasiassa ostaa kolme kertaa arvokkaampaan omaisuusmassaan.

Valtio sai kolmessa annissa 37 prosentista Fortumia 1 635 miljoonaa euroa. Vuonna 1998 syntynyt yhtiö on maksanut historiansa aikana omistajilleen osinkoja 11,6 miljardia euroa, josta yli puolet valtiolle ja Neste Oilin yli miljardin euron arvoiset osakkeet. Osingoista vajaa puolet on maksettu sijoittajille, joilta valtio oli siis saanut osakkeidensa myynnistä edellä mainitut 1 635 miljoonaa - eli Fortum on maksanut enemmän kuin tuplasti yksityisomistajille takaisin heidän valtiolta ostamiensa osakkeiden hinnan.

 

Jos valtio olisi saanut koko ajan myymänsä osakkeiden tuottamat osingot itselleen se voittanut 2–3 miljardia euroa – ja sillä olisi edelleen omistuksessaan vuoden 1998 alkuperäisestä neljän miljardin euron osakepotista Fortumin nykyiset,vuoden 2011 lopussa oli 14,6 miljardin euron arvoiset osakkeet sekä erikseen 2,5 miljardin (2012) arvoiset Neste Oilin osakkeet. Fortumilla oli vuoden 2016 alussa kiinnostava ongelma; kassassa yhdeksän miljardin myyntitulot sählöverkosta. Venäjällä ei oltu saavutettu mitä piti.


Entäpä ministeri Christopher Taxellin suututtanut Partekin kauppa Koneelle. Suomen valtion osuus kauppahinnasta oli 480 miljoonaa. Kone myi kaupan jälkeen heti osia Partekista 1,1 miljardilla eurolla. Lopuista muodostettiin Cargotec, jonka pörssiarvo oli 2012 toukokuussa 1,6 miljardia euroa. Näin saatiin vastike Herlinin Antin sisaruksille, jotka Isä oli pääperinnöstä syrjäyttänyt.

Koska myyntiaikana arvot olivat alhaalla, niin myös epäolennaisten osuuksien arvo olisi noussut. Näin ollen Partekin arvo 2014 rahassa olisi ollut lähes kolme miljardia. Valtion omistuksen arvo olisi siis ollut noin 816 miljoonaa euroa - valtion ”tappio” on siis vähintään 340 miljoonaa euroa tässä kaupassa.

 

Soneran myynnillä valtio teki miljardiluokan tilin joutuakseen myyneensä strategisesti ja turvallisuuden kannalta olennaisen osan Suomea. Tele, Soneran edeltäjä, oli ollut tärkeä kumppani ja innovaattori myös Nokialle sen alkuvaiheessa. Sonera kuitenkin ryssittiin moneen kertaan, osasyynä oli valtion heikko omistajapolitiikka, jota nuori ministeri Olli-Pekka Heinonen ei yhtiön vauhtivuosina hallinnut lainkaan.

 

Kansallisvarojen globaali kaappaus
Pääomaverotuksen suhteellinen osuus on parantunut Suomessa kulutus- ja työveroihin nähden 5,5 miljardilla. OECD:n raportti 2014 kertoi, että tuloeroilla on "huomattavasti ja tilastollisesti merkittävä negatiivinen" vaikutus kasvuun.

OECD:n mukaan olemme palanneet tulonjaossa 1820-luvulle. Samaa omistavan aatelin uutta aikaa todisti myös Thomas Piketty huomiota herättäneellä best seller tutkimuksellaan. Maailman kokonaisvarallisuus on 198 000 miljardia euroa, josta rikkain prosentti omistaa puolet. Ökyrikkaiden prosentin varallisuus kasvoi 44 prosentista kriisivuoden 2009 jälkeen kuudessa vuodessa yli 50 prosenttiin.

 

Me investoimme teollisen pääomaamme ulkomaille, mutta kukaan ei investoi tänne. Koko alkuvuosituhannen investointien määrä Suomessa on ollut surkeaa. Pitäisi uskaltaa tunnistaa, että syy Suomen tuotannon olemattomaan kasvuun on ollut olennaisella tavalla myös yritysjohdon ja osingonmetsästäjien pikavoitonhimosta johtuva investointien dramaattinen väheneminen ja johdon huono innovatiivisuus.


Pahin pelko on, että Suomessa jatketaan aina vaan yhden totuuden, kaiken supistuslinjalla kun pitäisi tehdä sekoitus taloutta muuttavista toimintatapa-, tuottavuus- ja rakenneuudistuksista ja kohdennetuista uutta luovista investointeja synnyttävistä toimista tarkoin suunnatuilla lisäpanoksilla talouteen.

Se on enemmän kuin esitetyt kärkihankkeet.

EK:n pitäisi antaa näyttöä, että työnantajamaksujen alennus ja palkka-ale ei valu vain osinkoihin ja johdon palkkioihin. Yksityiset investoinnit supistuivat vielä 2014 6,5 prosenttia eikä nousua tapahdu talouden kasvun tahdissa. Yritysten investointiaste on ollut nykyistä alempana ainoastaan vuonna 1994. Investointeja on yritetty suurella rahalla kannustaa nousuun jo vuosien ajan vaatimatta edunsaajalta vastasuoritetta. Se toiveajattelu on nyt liian kallista.

 

”Laissez-faire” – antakaa tehdä - kapitalismi perustuu ajatukseen, että yrittäjän pitää saada vapaasti toimia ilman, että hallitus siihen mitenkään puuttuu.

 

Vielä karmeampaa antakaa tehdä on taas maapalloisesti ollut rahoitusrintamalla: muutama tuhat miljardia on menetetty kun annoimme tehdä ja saamme antaa valtiovastuita koko maailmassa. Maailman velka oli 2014 kasvanut 50 biljoonaa euroa lisää sitten vuoden 2007. Vuonna 2014 velkaa oli noin 175 biljoonaa eli 175 000 miljardia euroa. Kokonaisvelka on 286 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta, enemmän prosenteissa kuin Kreikalla.
Hallitukset ovat lisänneet velkaansa vuodesta 2008 reilut 22 000 miljardia euroa, Suomen osuus tästä on 55 miljardia. Tästä velasta 75 prosenttia keskittyy verrokkimaihimme; kehittyneisiin talouksiin.


Euroopan neuvostokapitalismissa antakaa tehdä tapahtuu Brysselin keskuskomission komissaarien suosiolla ja rahastojen tuella, nomenklatuuran luovuttaessa kansallisomaisuuden monikansallisille oligarkeille

Vallalla on vain yksi kapitalistinen manifesti, jossa kansat kerätään internationaaleihin joiden muoto on taloudellinen maanosakonserni.

 

Kansallisvaltiot luovutetaan komissioille keskusvallan alle liittovaltioksi. Vapauden nimissä.

 

Kenen ideologiaa tämä olikaan?


 

 

 


 

 

1 http://valtionomistus.fi/suomi/files/2011/10/Tulot-laajent_2012_11a.pdf

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png