© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

NAISISTUNUT KOULU: Pojat ovat kakkoskoululaisia, opetusministeri lupailee taas tyhjää

Syntyvyys laskee, pojat jäävät jälkeen, nuoria syrjäytyy ennätysmäärä... Suomi kaatuu nuorten miesten osattomuuteen. Siitä seuraa - ensin napinaa - sitten kapina.


Vaikuttaako poikien pärstäkerroin menestymiseen naisvaltaisessa peruskoulussa? Naisvaltaistunut koulu ei tunnu ymmärtävän mikä poikien kengässä puristaa.

 

Poikia pomputetaan koulussa enemmän kuin tyttöjä. Pojilla on asenneongelma suhteessa kouluun, jolla on kannustusongelmia.

Sopisiko nuorten kannustinjärjestelmän yhdeksi osaksi heidän ottamisensa mukaan oman tulevaisuutensa rakentamiseen?

 

Naisten koulu ei ole kuitenkaan ainoa miesten ongelma markkinoilla.

Pisatulokset marraskuulta kertovat poikien alisuorittavan tyttöihin verrattuna koulussa, ryhmätyötehtävissä erot ovat poikkeuksellisen suuria muihin maihin verrattuna.

 

Suomalaisnuoret sijoittuivat marraskuussa julkaistussa Pisa 2015 -tutkimuksessa OECD-maista viidenneksi, kun arvioitiin kykyjä yhteistoiminnalliseen ongelmanratkaisuun. 

Tytöt menestyivät tehtävissä paremmin kuin pojat kaikissa osallistujamaissa, mutta Suomessa sukupuolten välinen ero oli kaikkein suurin. Aiemmissa Pisa-tutkimuten havainto poikien heikommasta osaamisesta toistuu siis myös yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa.

Eri maiden koululaisten osaamista mittaavassa Pisa-tutkimuksessa tutkittiin ensimmäistä kertaa ”yhteistoiminnallista ongelmanratkaisua” eli vuorovaikutusta ja keskustelutaitoja digitaalisessa ympäristössä. 
Suomi sijoittui seitsemänneksi 51 maan joukossa toiseksi parhaana Euroopassa.

 

Tuoreen EU-raportin mukaan yhdenvertaisuus onkin suomalaisen koulun ehdoton vahvuus, kertoo Helsingin Sanomat.

Huolena on kuitenkin poikien ja maahanmuuttajataustaisten nuorten alisuoriutuminen verrattuna muihin. Pojat ovat yliedustettuna siinä nuorisojoukossa, joka ei hakeudu peruskoulun jälkeen mihinkään koulutukseen. 

Komission raportissa arvostellaan etenkin sitä, ettei Suomi itse tiedä, mistä eriytyminen johtuu, HS raportoi.

 

Lehdessä opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen (kok) ei osaakaan sanoa syytä poikien ongelmiin. Hän arvelee, etä yksi syy on koulun arviontitavassa suorituksiin. Tekemisen sijasta pääjohtaja jää odottamaan lisätutkimuksia asiasta, joka on ollut nähtävissä yli vuosikymmenen ajan.

Kun opetusministeri ja ja opetushallituksen pääjohtaja ovat sormi suussa alkaa tilanne näyttää jo vakavalta. Koulutus- ja järjen käyttösäästöt alkavat purra.

 

 Uudistaako opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen

vai säästääkö on hän koulun hengiltä?

Kritiikki voimistuu.

 

Myös kritiikki kasvaa. Hämeen Sanomissa, opetusmnisterin oman vaalipiirin mahtilehdessä Pirjo-Liisa Niinimäki antaa palaa kolumnissaan:

 

"Opetus- ja kulttuuriministeri, joka romutti koulun ja polki yleissivistyksen lokaan."

"Voiko sellaista olla?

Pelkäänpä, että istuva ministeri, forssalainen Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on sellainen.

Suomessa on Laasosen johdolla ajettu lukuisia koulutusuudistuksia, joiden jäljiltä ei taida jäädä paljon Pisa-tuloksissa elvisteltävää."

 

"Lista on valitettavan pitkä: lukiokokeilu, joka lisää valinnanvapautta ja painottaa matematiikan ja luonnontieteiden osaamista reaaliaineiden kustannuksella.

Ammattikoulutuksen reformi, jolla opetusta siirrettäisiin työpaikoille ja tarjottaisiin itseopiskelua 16-vuotiaille nuorille, jotka oikeasti tarvitsisivat kasvatusta ja tukea enemmän kuin vapautta ja itsenäisyyttä. Yliopistojen pääsykoeuudistus, jossa koulun oppiaineet pisteytettäisiin arvojärjestykseen.

 

Peruskoulukaan ei ole säästynyt uudistuspyrkimyksiltä. Pitkin syksyä kasvatustieteen asiantuntijat ovat kritisoineet ministerin asettamaa ”osaamisen tulevaisuuspaneelia” ja erilaisia innovaatiopuheita.

Kasvatustieteen professori Kari Uusikylä moittii blogissaan, että koulutuspolitiikan suuntaa on asetettu visioimaan työryhmä, jossa ei ole juurikaan opetuksen, kasvatuksen eikä humanistisen alan edustajia.

Sen sijaan elinkeinoelämän osaajat ovat hyvin edustettuina.

Kouluhistorian tutkija Jari Salminen väitti jopa, että peruskoulu on trendikkäiden muutosten ja ilmiöoppimisen kautta ajettu tilaan, jossa koulun perustehtävä jää jalkoihin ja oppilaiden oikeusturva vaarantuu (HS 11.11.2017)."

 

Poikia uhkaa syrjäytyminen

Elinkeinoelämän tekemä tutkimus kertoi puolestaan keväällä, että maassa on jo 80 000 työikäistä ja työkykyistä miestä, jotka eivät ole töissä tai koulutuksessa tai eivät edes hae töitä.
Kadonneista työmiehistä 25–54-vuotiaiden suhteellinen osuus on lähes kaksinkertaistunut 1980-luvun lopun jälkeen. Se on puolitoista ikäluokkaa. Määrä kasvaa tuhannella vuosittain.

Syynä on myös osaamisen ja koulutuksen puute. Naisten työmarkkinoilla ei putoamista työkelkasta ole nähtävissä alkuunkaan samassa määrin. Tytöt kun käyvät koulunsa paremmin. Naisistunut opettajakunta huolehtii tutkimuksen mukaan paremmin tytöistä eikä osaa motivoida poikia yhtä hyvin. Korkeakouluista valmistuu 50 prosenttia enemmän naisia kuin miehiä.

Työpaikat katoavat, jo 100 000 työpaikkaa tässä kriisissä teollisuudesta sen automatisoituessa yhä kiihtyvällä vauhdilla. Korvaavia työpaikkoja ei aikaisempaan nähden synny korvaaville aloille.

Suomi ei ole kehityksessä yksin, katoava työmies on kaduilla vailla virkaa kaikissa teollisuusmaissa.


Donald Trumpin Amerikassa heitä on jo seitsemän miljoonaa, he ratkaisivat Trumpille voiton tämän luvatessa lisää teollisia työpaikkoja, pitää muukalaiset poissa syömästä amerikkalaisten työpaikkoja - ja unohtamalla sen tosiasian ettei kehitys johdu mamuista vaan digitalisaation ja robotiikan seurauksista. Suomessa ongelma on myös työmarkkinoiden vääristymä eli kyvyttömyys nähdä mitä ajassa tapahtuu - ja ”työn tekemisen kannattamattomuus” korvauksiin nähden.

Puhetta asiassa riittää - vähän vaikuttavuutta saadaan aikaan.

 

Suomi putoaa pisariemusta huolimatta koko ajan koulutusvertailussa; OECD:n koulutustilastossa putosimme 51 sijaa.

Erityisesti ammatillinen koulutus on sekaisin. Huimat 17 prosenttia nuorista jää vaille 2. asteen tutkintoa ei saa enää ammatillista koulutusta, tässä ryhmässä puolet jää vaille tutkintoa kokonaan.

 

Syy on kahdessa asiassa; hallituksen 15 prosentin leikkauksissa ammatilliseen koulutukseen ja koulutuksen muodonmuutoksessa, jossa opetus korvaantuu yhä enemmän työssä oppimisella, työharjoittelulla, jossa oppija jää yhä enemmän omilleen vaille opettajan tukea yritysten ilmaistyöntekijäksi.

Tulevina vuosina rahoitusta leikataan kaikkiaan neljännesmiljardilla.

Aleksis Salusjärvi puhuu ”hallituksen ihmiskokeesta” nuorilla.

”Hallituksen koulutusleikkaus tuli kaiken huipuksi pahimmalla mahdollisella hetkellä. Edellinen hallitus halusi nuorisotakuun myötä mahdollisimman monta nuorta takaisin koulun penkille keinolla millä hyvänsä. Koulutuksesta tehtiin lääke syrjäytymistä vastaan. Sen seurauksena koulut täyttyivät oppilaista, joiden elämänhallinta vaatii aktiivista tukea.

Vanhalla opettajakaartilla on siksi jo valmiiksi entistä haastavampi työ, jota pitäisi tukea paremmin. Nyt sen sijaan vähennetään tunteja ja oppilaat pakotetaan itsenäiseen työskentelyyn.”

 

Tämä yritysten tukimalli johtaa näin huonosti toteutettuna heikkoon ammatilliseen osaamiseen, joka esimerkiksi hoitoalalla on suorastaan vaarallista. Hallitus leikkaa ja panee 16 vuotiaat ammattiin oppijat, joita on puolet ikäryhmästä, liian suureen vastuuseen. Vaikutusvaltaa nuorille ei anneta.

 

 


"Huono pärstäkerroin"

POIKAPARAT NAISTEN KOULUSSA 

 

Ongelma alkaa jo peruskoulusta professori, psykologi Liisa Keltikangas-Järvisen huomiot poikien asemasta koulussa tulisi ottaa vakavasti.


Varhaiskasvatukseen ja koulupedagogiikkaan perehtynyt tutkija sanoi MTV:lle vuosi sitten marraskuussa, että poikien tyttöjä huonompi koulumenestys liittyy asenneongelmaan, joka on juurtunut syvälle suomalaiseen koulujärjestelmään.
”Havaitsimme omassa tutkimuksessamme, että kun tytön tyyli toimia, siis hänen synnynnäinen temperamenttinsa, on sellainen, mitä meidän yhteiskuntamme arvostaa, eli ekstrovertti, ulospäin suuntautunut, avoin. Tyttö saa siitä reippaasti bonuksia, enemmän kuin poika. Vastaavasti jos poika on varautunut, ujo, ehkä hieman huonotuulinen, sisäänpäin kääntynyt, häntä rangaistaan siitä huomattavasti enemmän kuin tyttöjä. Tämä on mystinen arvoitus.

Minkä takia kouluun on annettu syntyä tämä tilanne ,” Keltikangas Järvinen kysyi.

Keltikangas-Järvinen myönsi, että arviointeihin vaikuttaa näin naisopettajan omaksuma poikien ”pärstäkerroin”.

 

Rouva Opetusministeri lausuu taas, tapansa mukaan, fraaseja asian selvittämisestä tomeraan tapaan mutta jättänee huolen taas muistojen albumiin.

 

"Ainoa hälyttävä piirre tässäkin Pisavertailussa on poikien heikompi pärjääminen. Olen kutsunut tutkijat etsimään ratkaisuja tähän koulutusjärjestelmämme kipukohtaan", Sanni Grahn-Laasonen sanoo taas tomerasti.

Ties monettako kertaa neuvottomana.


Ikävä huomio, pojille vakava tilanne. 

 

Suomen opettajista 67 prosenttia on naisia.

 

 

Provosoin nyt ihan tahallani - pyhällä opettajien ja naisten maalla.

Väitän, että yksi syy on se mihin professori Keltikangas-Järvinen viittaa: koulujen liika naisistuminen. Pojat jäävät ymmärrystä vaille tässä naisten maailmassa. Lopultahan kyse on vallan käytöstä suhteessa lapsiin. Lasten ja nuorten aseman yleinen vahvistaminen yhteiskuntaelämässä on ahneuden ajassamme välttämätön pakko.

 

Ymmärtääksemme asian katsotaanpa sitä lasten omin silmin.

 

Lapsia on liki puolet maapallon väestöstä, mutta he ovat vailla merkittävää vaikutusta suhteessa omaan elämäänsä. Syynä ovat aikuisväestön väärät, osittain lapsipsykologiseen tutkimukseen perustuvat käsitykset lapsista sekä maailman eriarvoistavat sosiaaliset, taloudelliset ja vallan rakenteet.

Tämä näkyy kaikessa arjessa, mutta myös koulussa.

 

Jokainen isä ja äiti on joutunut pohtimaan tätä koulun, kodin ja yhteiskunnan valtarakennetta suhteessa lapsiin. Minulle se on ollut jatkuva pohdinnan paikka kurittomasta kouludemokraattilaisesta opiskelijalehtijournalistiksi ja tietokirjailijaksi aina isän ja isoisän asemaan saakka.

 

Mikä on lapsi-koulu-koti-yhteiskunta kontektissa kenenkin paikka ja kuka sen kellekin näyttää? Pitäisikö poikia osallistaa voimistaen?

 

”Opettajien ja oppilaiden väliset suhteet ovat vuorovaikutukseen perustuvia valtasuhteita, joissa oppilailta edellytetään mukautumista opettajien valtakäyttäytymiseen. Meillä varsinkin sosiologit ovat korostaneet sitä, että harvassa paikassa toiminta on yhtä kontrolloitua ja yhdenmukaisten vaatimusten alaista kuin koulussa.”1.

 

Mary John on pohtinut teoksessaan "Children’s Rights and Power" kriittisesti aikuisten ja lasten välisiä valtasuhteita lasten oikeuksien toteutumisen kannalta. Lapset ovat Johnin mukaan vallanjaon heikoimpia osapuolia suhteessa omaan elämäänsä ja elinoloihinsa.

Tilanteen korjaamiseksi "Power" tulee nostaa Lasten oikeuksien kolmen "P":n ("Protection", "Provision", "Participation") rinnalle ja valtasuhteita tulee muuttaa lasten hyväksi aikuisten ajattelutapoja ja valtajärjestelmiä uudistamalla.

 

Lapsille valta tai sen puute ei merkitse vain heidän omaa toimintaansa säätelevää asiaa, vaan se on myös oppimiskohde.2.

 

Mary John näkee lasten vallan puutteen ihmisoikeuskysymyksenä, osaksi ihmisarvoa hän sanoo, että itsetoteutus ja henkilökohtainen autonomia ovat lapsikansalaisten perustavia oikeuksia, jotka myös koulussa tulisi ottaa lähtökohdaksi, sillä vallasta voi oppia vain saamalla tilaisuuksia osallistua vallankäyttöön.

 

John toteaa "koulutuksen velvollisuudeksi varustaa oppilaat sellaisilla valmiuksilla, että he voivat osallistua oman elämänsä kannalta relevanttiin päätöksentekoon.” 3,

 

Samalla kun tässä kohden pohdimme omaa kantaamme suhteessa lapsiin, sitä missä raja kulkee ja milloin pienokaisemme on kypsä oman elämänsä vaikuttajaksi on hyvä miettiä myös omaa asemaamme suhteessa valtaan. Se minkä pedagogit tässä sanovat radikaalisti kuulostavin sanoin pitäisi olla itsestään selvää omassa suhteessamme vallan käyttöön.

 

Olisi väärin kieltää kasvatuksen merkitys vallankäyttönä. Kasvatus ei koskaan ole neutraalia, vaan se sisältää aina pyrkimyksen vaikuttaa toiseen ihmiseen, ohjata hänen kehitystään johonkin suuntaan. Kasvattajalla on valta määritellä kasvatuksen suunta ja tarkoitus.

 

Riippuu kuitenkin kasvattajan tavoitteista ja keinoista, onko tämä vallankäyttö kyseenalaista.

Kasvattaja voi tehdä kasvatuksesta vaikuttamista, joka lannistaa kasvavan ihmisen oman tahdon ja alistaa hänet kasvattajan vallan alle.

 

Hänellä on kuitenkin valta tehdä kasvatuksesta myös kasvavan ihmisen tahdon ja minuuden vahvistumista tukevaa toimintaa.

 

Kasvatuksen lähtökohdaksi tulee ottaa yleiset ihmisarvon ja ihmisoikeuksien periaatteet ja päämääräksi niiden toteutuminen kasvatussuhteessa. Tällöin sekä kasvatuksen tavoitteiden että sen menetelmien tulee perustua kasvavan ihmisen arvon ja ainutlaatuisuuden kunnioittamiseen.”4.

 

 

Yhteiskunta, Suomi, näyttää kolmannen, uuden tutkimuksen silmin nuorille paikkana, jossa on huono yleinen näkymä, vaikka he uskovatkin itse menestyvänsä.

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Nuorten tulevaisuuskuvat 2067 tutkimukseen vastanneista nuorista vain 18 prosenttia näki oman maansa tulevat vuodet valoisina. Tutkijat arvelevat pessimismin syiksi maan talouskehitystä, työllisyystilannetta, vain joka kymmenes arveli työllisyystilanteen paranevan tulevaisuudessa.Tutkijat painottivat raportissaan miten tärkeä on ottaa nuoret mukaan yhteiskunnan rakentamiseen.

Nyt nuoret eivät usko voivansa vaikuttaa tulevaisuuteen.

 

Miksi uskoisivatkaan?

 

Luonnontuhon, yhteiskunnallisen velan, yksinäisyyden, työpulan ja muukalaisvihan aiheuttamisella; esimerkeillä me olemme vieneet heiltä ne mahdollisuudet ja toivon, jotka sotasukupolvi jätti lapsilleen. Jos toivo menee katoaa motivaatiokin.

 

Tsemppasimme itsellemme ja unohdimme tsempata parempaa maailmaa jätettäväksi jälkipolville.

 

- Ei mitään väliä, asenne ja motivaatiopula ei ole syntynyt itsestään.

 

 

VIITTEET:

 

1. Antikainen, Rinne & Koski 2000.

 

2. Pirjo Nuutinen, Joensuun Yliopisto, Savonlinnan opettajakoulutuslaitos 2008.

Lasten oikeuksista ja pedagogisesta vallankäytöstä:.

 

3, John, M. 2003. Children’s rights and power. Charging up for a new century. London: Jessica Kingsley Publishers.

 

4. Elina Nivala, sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, Kuopio. 10 kysymystä kasvatuksesta. Lasten Keskus Oy 2011 Helsinki. Julkaisija: Lapsiasiavaltuutetun toimisto et al

 

LIsää lasten asiaa: ÄÄNIOIKEUS LAPSILLE

 

OTA KANTAA - JAA JUTTU, Työkalut molempiin alla.

 

 

 



 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png