© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

BLOGI: MIKSI Suomessa tarvitaan uusi itsenäisyystaistelu

July 1, 2017

 

 

 

 

 

3. ITSENÄISYYSTAISTELU - nimi kertoo  kansalaismedian ja e-kirjan päälinjan.

Suomen juhliessa sataa vuottaan kansallisvaltiona on syytä tarkastella sen itsenäisyyden tilaa ja tavoitteita.

Tehdään se kiitollisena menneille sukupolville maailman parhaasta maasta, mutta silmä tarkkana, että jätämme jälkeemme parempaa kuin syntymämme tilanteen.

 

1. MIHIN VASTUUSEEN OLEMME JOUTUNEET? Itsenäisyys on useimmille meistä käsitys siitä, että me kansallisvaltiossa muodostamme yhteisön, yhdessä laadittujen pelisääntöjen ja syntyneiden arvokäsitysten toimiessa liimana, joka antaa meille syyn elää tässä yhteiskunnassa.

Kukaan ei pääse syntymäpaikkaansa valitsemaan, mutta lähteä hän voi.

 

Olemme liittyneet Euroopan Unioniin. Itsenäisen Suomen kansallinen päätösvalta kapenee koko ajan sitoutuessamme rauhan säilymiseksi, mutta kauppapolitiikan vuoksi yhteisiin maanosakohtaisiin, yhä kasvaviin, ylikansallisiin pelisääntöihin

Eurooppa on kansallisvaltioiden kehto. Siksi ristiriita maapalloistumisen, tämän globalisaation ja ylikansallisen sopimisen, tämän unionismin välillä jakaa maanosaamme.

 

 Sartre

 

Yhdysvallat, jota filosofi Jean-Paul Sartre kutsui ”Ylieuroopaksi” on pelastanut entisenä Ranskan ja Britannian siirtomaana kahdessa maailmansodassa Euroopan itseltään, omilta pahoilta voimiltaan. Siksi se on julistanut itsensä arvo vallaksi, jota saman värisen rodun Euroopan tulisi seurata ja tukea - tarvittaessa jopa tykinruokana.

Nyt se velvollisuus sitoo Suomenkin tähän yhteisöön, joka julistaa arvolähtökohtia muille. Se ei enää saa sovittua nitä kseknäänkään. Mennyttä on TTIP kauppasopimus, kadonnut on ilmastosopimus.

Terrorisit ovat voitolla; hedän tarkoituksena on saattaa länsi poliisivaliton tilaan. "nyt on poliittisen korrektiuden aika ohi," sanoi jo Donald Trump.

 

 

2. MUUTOS. Itsenäisyys tässä maailmassa on ihan muuta kuin se mihin kansakunta muodostui sata vuotta sitten. Silloin kauppamme suuntautui lähes kokonaan emovenäjään, asuimme kymmenintuhansin Pietaria, josta haimme myös sen Unionin määräykset.

Saimme käydä toisen kovan itsenäisyystaistelun syntynyttä Neuvostoliittoa vastaan kahdessa verisessä sodassa - ja yhdessä pitkässä, ystävyys- yhteistyö- ja avunantosopimuksen vahvistamassa, kylmässä sodassa aina vuoteen 1991 saakka.

 

Kun tämä toinen itsenäisyystaistelu loppui 1991 oli maailma muuttunut. Neuvostounionin kaaduttua meitä odotti toisella puolella uusi Unioni, jonne säntäsimme iloisina, mutta tosiasiassa pelkomme ja turvallisuutemme vuoksi.

Olemme olleet aina Hansaliitosta saakka Saksan, Ruotsin ja Venäjän välissä. Niin olemme taas brittien hylätessä yhteistyön mannermaiden kanssa. Venäjän asema laskee, Saksan kasvaa.

 

Jäsenyys velvoittaa, se tekee meistä vastuullisia muiden maanosien silmissä myös Euroopan syntien; valloitusten, siirtomaavallan, rotusorron ja orjuuden historiaan. Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa opetetaan omaa historiaa, se ei ole mairitteleva eurooppalaisille arvoille, joiksi siellä luetaan sorto ja toisen ihmisarvon loukkaaminen.

Suomalaiset eivät ole osallisia tapahtuneeseen, mutta kantavat maailman silmissä erottelematonta vastuuta menneestä.

 

Siksi nykyinen vihapuhe, välinpitämätön maastaheittopolitiikka ja sodan julistukset, milloin ”islamia” milloin ”keltaista vaaraa”, milloin ”neekereitä” vastaan, kuvitellussa oman maailman paremmuuden haavekuvassa, on vaarallista ja hölmöä omalta kannaltamme.Kiina, Aasia-Afrikka-Etelä-Amerikka voi ottaa sen tosissaan.

 

 Afrikan siirtomaakartta vuonna 1914

 

Meidän pitää taistella oman siirtomaahistoriamme vuoksi ei näitä muita vastaan, vaan heidän ihmisarvonsa, itsenäisyytensä ja hyvinvointinsa puolesta. Se on paljon viisaampi tiekartta kohti ilmastokriisin ja kansainvaellusten huomista.

 

Meidän pitäisi tuntea mieluummin osallisuutta kuin vihaa jälkikolonialismista kärsiviä ihmisiä kohteen eikä ajaa heitä väärin perustein pois tyköämme.

 

Human Right Watch ihmisoikeusliikkeen pääjohtaja Kenneth Roth kirjoitti Helsingin Sanomissa asian auki:

 

Talouden globalisaatio ja tekniikan muutokset levittävät osattomuuden tunnetta. Monet ovat jääneet työttömiksi tai joutuneet tinkimään palkastaan. Päättäjät ovat luottaneet liikaa siihen, että vapaakaupan tuoma talouskasvu koituu kaikkien hyväksi, eivätkä he ole kiinnittäneet tarpeeksi huomiota ­taloudellisen hyödyn jakamiseen ja irtisanottujen kohtaloon.

Populismia voidaan torjua varmistamalla riittävä sosiaaliturva, torjumalla työttömyyttä muun ­muassa koulutusta tehostamalla ja jakamalla talouskasvun hedelmät aiempaa oikeudenmukaisemmin – vaikkapa korjaamalla rikkaita turhaan suosivia verokäytäntöjä.

 

Populismia voidaan torjua vain, jos ihmiset samastuvat demokraattisten yhteiskuntien perusarvoihin. Näemme nyt, että näistä arvoista on pidettävä jatkuvasti huolta.

 

OTE 3.ITSENÄISYYSTAISTELU KIRJASTA:

Asia maapalloistumisesta ei ole uusi.

 

Viimeiset viisisataa vuotta maailmassa on eletty löytöretkistä alkanutta markkinoiden laajentumisen ja sen prosessien väliin syntyneiden, kansallisesti suljetumman kehityksen vaiheita. Murros on nytkin näkyvillä taistelua käydään jo.

Tätä kahden suuntauksen välistä heilahtelua: yhtäällä maapalloisen vapaakaupan ja toisaalta kansallisten talouksien jälleenrakennuksen, hyvinvoinnin, tasa-arvon ja paikallisen innoituksen ihanteellisen lisäämisen tasapainoilua, on historian hitaasti edetessä käyty kansainvälisen kaupan ja suojatun kansallisen tuotannon välillä koko ajan.

 

Toki kyseessä on ollut taistelu kansallisvaltion hallinnasta siitä, mitkä asiat määritellään sen tehtäviin kuuluviksi ja mitkä saataisiin liiketoiminnan piiriin. Nyt ajatus on laajentunut; on kyse kasvavasta pyrkimyksestä siirtää osa kansallisvaltiolle kuuluneesta päätöksenteosta ylikansalliselle tasolle, monikansallisen liiketoiminnan piiriin.

 

Digitaalinen lähitalousmalli taas verkottaa paikalliset toimijat toisten vertaistalouden, pienuuden ihanne säilyy mutta rajat laajenevat. Historia osoittaa, että vapaa kauppa johtaa keskitetympiin valtarakenteisiin, suuriin tuloeroihin ja omaisuuden keskittymiseen.

 

”Tässä suhteessa esimerkiksi 1990-luvun globalisaatio ja 30-vuotinen sota ovat olleet vaikutuksiltaan paljolti samansuuntaisia. Vähemmän tiiviin kansojen välisen kilpailun vaiheet puolestaan antavat enemmän tilaa erilaisille mahdollisuuksille. Tällaiset jaksot ruokkivat demokratiaa, vallan hajauttamista, tuloerojen tasaamiseen tähtäävää politiikkaa ja vapautta. Hyvä esimerkki tällaisesta tilanteesta oli toisen maailmansodan jälkeinen, uusliberalismin nousuun katkennut kultainen kausi.” (Risto Isomäki)

 

 

 Kansalaismedia iimestyy myös muussa mediassa.

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

OTA OSAA KESKUSTELUUN:

RADIOSSA

RADILOGO ohjelma ja Hegel.jpg
Olemme myös radiossa. Kuuntele lyhyt esittely
tai mene nettiradion ohjelmasivuille
Televisiossa
Näyttökuva 2019-1-2 kello 15.38.30.png
Osallistu
LINKKIPALLOMERI.jpg
kolmas_draft1 – Kopio.jpg
Tieto-ekirjat
Näyttökuva 2018-10-21 kello 18.53.41.png