© 2017- BY VELI-ANTTI SAVOLAINEN ". Proudly created with Wix.com

  • HYVÄN PÄIVÄ TOIMITUS

Terveisiä karanteenista



KARANTEENIKERTOMUKSIA

Ensimmäinen päivä



Olin vielä eilen televisio-ohjelmien teossa Alfastudioilla Keravalla.

Illalla odotin lähes tyhjällä Keravan rautatieasemalla R-junaa kotiin Hvvinkäälle - turhaan - levottoman perheen soitellessa missäsinäootjamiksiihmeessä-perään huolissaan. Ainoa todiste VR:n olemassa olosta olivat toistuvat kuulutukset junavuorojen peruuntumisesta.

Suomi oli menossa kiinni ja minua odottaisi pitkä karanteeni.


Lopulta päätin välttää hyisessä sateessa keuhkotaudin ja hyppäsin taksiin joka antoi hinta-arvion puolet alakanttiin hinnasta, mutta ärähdettyäni siitä kotiovella suostui lähtiessä sovittuun hintaan.



Aamulla heräsin jo neljältä isoperhe, karanteenitilanne ja lähityöt mielessä.

Miten päivät neljän kesken neljän seinän sisällä saataisiin sujumaan, miten yhteys lastenlapsiin, oppityöt tehdyksi ja työumpihullun isän henki säilymään?


Lauantaina on uuden kahden tunnin ja neljän eri ohjelmani ensi-ilta Alfateeveessä, ja minä päätoimittajana karanteenissa.


Onneksi olimme olleet kaukaa viisaita ja tuottaneet loistavan tiimin kanssa kamaa runsaasti valmiiksi.

Loimme lähityömallin, jossa yli 70-vuotiaat tekevät työtä kotona ja nuoremmat etuohjelmarintamassa.


Mietin miltä tuntuu muihin verrattuna.


Karanteeni ei koske vain minua, vaan koko kotijoukkojani: nelikymppistä jatko-opiskelijaa, eli namibiasyntyistä vaimoani, 16-vuotiasta poikaani ja kolmivuotiasta tytärtäni.

Kaikilta loppui arjen etäpaikkakoulutus joka siirtyi lähikoulutukseksi kotona.

Yritin illallispöydässä sanoa jotain merkittävää; että tästäkin selvitään ja elämä pitää järjestellä nyt uudestaan, uuden yhteisen tekemisen kautta. Yhteys maailmaan ei tässä digimaailmassa katkea, kaikilla, Allegra mukaan lukien on, Kone ja ruokaa riittää.

Sanoin vielä jalon ajatuksen miten tämä ehkä herättää ihmiskunnan huomaamaan, että olemme samassa veneessä ja yhtä vaikka rajat kiinni ja vaikka otamme lähietäisyyttä toisista…


Hyvinkäällä aamu aukeaa hiljaisuuteen, teini nukkuu, äiti ja lapsi heräävät, lapsi on olevinaan kissa ja minä hyppään näihin puikkoihin.

Puuhatilanteeni on vähintäinkin kiinnnostava, tulossa on kahdeksan tv-ohjelmaa karanteenilaisille heidän omista asioistaan ja sukupolvestaan.

Bonnierin read.me kustantamo on tilannut minulta Kolmas elämä-kirjan syksyksi ja mobiili monikanava jakaa vaikkapa näitä lastuja karanteenista.

Saan tehdä työni ja elää rakkaimpieni kanssa.

Tiedän, että edessä on suuria vaikeuksia, jopa kauhua. Iso talous romahtaa vuosikymmenten ahneuden ajan tuloksena, moni kuolee ennen aikojaan ja kymmenet tuhannet menettävät työpaikkansa Suomessakin, firmat kaatuvat ja velka kaatuu maailman päälle.


Myös hyvän päiviä tulee.

Näemme myös urheuden ja hyvän voiman. Turha vihapuhe ja kauna, ehkä jopa etuoikeutettu ahneus huomaa, että ajat muuttuvat.

Hallitus, nuoret naiset hallitsevat hyvin ja nauttivat luottamusta. Arjen sankarit ovat jo astuneet esiin.

Ehkä me kaikki heräämme huomaamaan, että vanha meno ei ole enää mahdollista. Luontoa on kuunneltava.


Tässä on paikka hyville teoille ja hyvälle puheelle. Siitä alan pitää karanteenilaisen päiväkirjaa monimediamuodossa, monessa kanavassa.

Kolmas elämämme, ennen 1950 syntyneet kolmasikäläiset, muuttuu, mutta jatkuu, kaikki muut haluavat pelastaa meille lisävuosia.

Fyysinen erityksemme ei ole taakka, vaan etuoikeus pitää myös yksinäisistä tai varattomista kavereistamme, naapureista ja muista vanhoilla päivillä huolta.

Ihmiskunta yrittää pelastaa vanhat ihmisensä ja samalla itsensä. Mitään tällaista ei ole nähty koskaan ennen, kahdeksaa miljardia ihmistä uhkaa jopa kuolettava kulkutauti.

Meidät, miljoona suomalaista yli seitsemänkymppistä on nostettu hyväntahtoisesti kotiin pankolle erillleen muista, jotta henkikultamme säilyy.


Kuoleman vaara on meille todellinen, jos on keuhkovikaa, sydänsairautta, diabetes, korkea verenpainetauti ja muita vanhuuden vitsauksia.

Minulla on, olen neljässä riskiryhmässä kunniakansalaisena. Sepelvaltimotauti ja sydän ohitusleikattu, diabetes2. Keuhkokuume viimeksi marraskuussa. Verepainelääkitys ja vielä Parkinsonkin vanhojen päivien tuttuna.


Mahdollisuuteni kuolla ovat nyt parantuneet merkittävällä tavalla näissä oloissa.


Läheiseni ovat selvästi peloissaan puolestani. Minä tiedän olevani jo tähänastisessa elämässä Hannu Hanhi-sukupolvea suurten ikäluokkien osana. Meillä on paremmat lääkkeet, parempi ravinto ja elintavat, jonka vuoksi olemme vanhoilla päivillämme elossa pidempään kuin mikään sukupolvi meitä ennen. Ihmiskunnan ikuinen unelma elää yhä vain pidempään on toteutunut osaltamme.


Kun meitä nyt uhkaa kotikaranteeniin jääminen kesään saakka olemme silti onnekkaita, rauhallisten aikojen hyväkkäitä sodan kokeneisiin vanhempiimme tai meihin verratuna nuorina nukkuneisiin isovanhempiimme nähden.


Kiitos Suomi meidän vanhojen puolesta.


Jatkuu

385 katselukertaa