Ideasta se pienikin ponnistaa, ainakin Lapinjärvellä.
Lapinjärvellä pohdittiin olemassalon kysymyksiä vuonna 2014.
Miksi tehdä sitä mitä kaikki muut tekevät?
Miksemme voisi tehdä jotakin, mitä kukaan muu ei tee ja samalla ratkaista meidän ja muidenkin kuntien ongelmia?
NYT, kuusi vuotta myöhemmin käymme tutkimassa kuinkas sitten kävikään...
Kunnan johtaja Tiina Heikka kirjoitti kyläläisille karkauspäivänä:
Rakkautta on ymmärrys siitä, että me kaikki olemme vain ihmisiä
- ja vielä keskeneräisiä.
Haastan kaikki teidät Rakkautta on -kampanjaan suhtautumaan kanssaihmisiin rakkaudella – arvostavasti ja kunnioittavasti, niin tavatessa, selän takana puhuttaessa kuin sosiaalisessa mediassa.
Toivon, että saamme aikaan rakkauden vastavirran vihapuheelle.
Kenties seuraavana karkauspäivänä meitä on vielä enemmän, jotka uskovat rakkauteen.
Me olemme kovia puhumaan. Sanon usein, että jos tavallisesti varaatte aikaa tunnin, niin varatkaapa Lapinjärvellä kaksi. En halua eristäytyä työhuoneeseeni kunnanjohtajana vaan haluan olla mahdollistaja. Autan tarpeen tullen vaikkapa muuttajaa elämän alkuun Lapinjärvellä…
Kunnanjohtaja Tiina Heikka.
Jag utmanar er alla att delta i Kärlek är -kampanjen. Jag utmanar er att behandla era medmänniskor med kärlek – uppskattande och med respekt, både när ni träffas och pratar bakom ryggen, och även i sociala medier.
Jag hoppas, att ni för vidare budskapet i Kärlek är -kampanjen i sociala medier under hashtagen #kärlekär.
Jag hoppas, att vi lyckas vända hatyttranden till kärlek. Kanske vi är ännu fler nästa skottdag, som tror på kärleken.
Lapinjärvellä panostetaan tulevaisuuden tekemiseen
Lapinjärven kunta kehittää ja toteuttaa yhteistyössä innokkaiden kuntalaisten kanssa uudenlaisia tekemisen ja osallistumisen toimivia malleja.
Lapinjärvi on ikivanhaa asutusaluetta, vanhimmat kivikauden löydöt ovat 6000 vuoden takaa. Lapinjärvestä tuli itsenäinen pitäjä vuonna 1575 kuningas Juhana III:n määräyksestä. Kuninkaan allekirjoittamasta käskystä käy ilmi, että Lapinjärven silloinen kappeli sijaitsi kaukana Pernajan ja Pyhtään pappiloista ja että ”alamaiset eivät pääse osallisiksi Jumalan sanasta ja sakramenteista niin kuin pitäisi”.