MITEN KÄVI PROFESSORIN ENNUSTUKSILLE.
ERILAINEN VANHUUS ON HYVÄKUNTOISUUTTA
Sosiaaligerontologian ja sosiaalityön emeritusprofessori Simo Koskinen, 76, Lapin yliopistosta selittää Hämeen Sanomissa mitä kolmas elämä on.76 vuotias Koskinen luennoi, kirjoittaa ja tekee tutkimustyötä edelleen.
Koskisen mukaan vanhakantaista ikäajattelua on mullistanut ennenkokemton, uusi elämänvaihe: kolmas ikä. Se on eläkkeelle jäämisen ja varsinaisen vanhuuden väliin sijoittuva, noin 25–30 vuoden aika.
Kolmas elämä koskee kaikkia yhteiskunnan alueita ja sen kulttuuria muuttava asia.
Koskinen käyttää sellaisia käsitteitä kuin rohkea, positiivinen vanheneminen ja persoonallinen, kokemuksellinen ikä.
Käsitteet merkitsevät sosiaaligerontologiassa sitä, että ympäristön pitäisi kunnioittaa kaikenikäisten ihmisten oikeutta elää omalla tyylillään, tulematta leimatuiksi toimintakyvyttömiksi ikäluokkansa edustajaksi.
TEORIA - TIETOISKU
Koskinen sanoo,että ikä on postmodernin ajan kulttuurinen käsite. Sitä Suomessa ei kovin yleisesti ymmärretä. Kulttuuriseen muutokseen liittyvät uudenlaiset ikäkäsitykset ja rohkeasti vanheneminen.
Kolmatta ikävaihettaan elävät kokevat elävänsä huippuvuosiaan.
Positiivisen vanhenemisen taustalla vaikuttavat ennen muita kaksi teoreettista näkemystä: sosiaali konstruktionismi ja ikääntymisen kulttuurinen teoria. Konstruktionistisen teorian mukaan vanheneminen tuotetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kulttuurisessa kontekstissa tiettynä aikana. Vanheneminen ja vanhuus ovat tuotettuja sosiaalisia rakenteita.
Kontruktionistisen näkemyksen mukaan on mahdollista irrottautua perinteisestä luonnontieteellisestä vanhenemisnäkemyksestä, eräänlaisesta "surkeusnäkemyksestä ja tuottaa myönteisempiä vanhenemiskäsityksiä. Esimerkkinä medikaalinen ja sosiokulttuurinen vanhuskäsittys.
Gilleardin ja Higgs´in (2000) paljon keskustelua aiheuttaneessa teoksessa Cultures and Ageing luodaan teoriaa kulttuurisesta ikääntymisestä ja ikääntymisen kulttuurisesta ymmärtämisestä.
Kirjoittajat haluavat irrottautua perinteisen sosiaaligerontologian yksipuolisesta toimintakyky- ja sosiaalipolitiikkaorientaatiosta. He kritisoivat mm. vanhenemisen riippuvuuskoulukunnan ja osin myös vanhenemisen poliittisen taloustieteen näkemyksiä. Heidän mukaansa painopiste tulisi olla vanhenemisen ei niinkään vanhuuden tarkastelussa. He näkevät vanhenemisen osana postmodernia kulttuuria . On tapahtunut suuri kulttuurinen muutos tai kulttuurinen käänne vanhenemisen ymmärtämisessä
Lapin yliopiston tutkimusten mukaan jopa 80–90 prosenttia heistä kokee olevansa elämäänsä erittäin tyytyväisiä.
– Moni sanoo, että kolmas ikä on heidän elämänsä parasta aikaa. Valtaosa on aktiivista, hyvinvoivaa väkeä. Muutoksia tulee vasta korkeimmissa ikäluokissa.
Koskisen mielestä vanhenemisesta välittyy julkisuuteen jatkuvasti virheellisiä käsityksiä.
Vanhuus ei ehkä kaikille ole ruusuilla tanssimista, mutta valtaenemmistö voi paljon kuviteltua paremmin.
Kaikki vanhat eivät voi hyvin.Sietämättömän suuri osa pahoin, eriarvoisuus vanhojen kesken kasvaa.
Yli 65-vuotiaista suomalaisista peräti kolmannes on pienituloisia.
Vanhojen ihmisten pitkittynyt köyhyys on Suomessa yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa.
Kunnallista kotihoitoa saavat nykyään entistä huonokuntoisemmat vanhukset. Samaan aikaan tuloerot ovat kasvaneet ikäryhmän sisällä…
Koskinen sanoo, että vanhuus määritetään kaikkein huonokuntoisimman vähemmistön mukaan, eikä kolmatta ikää oteta huomioon. Se vaikuttaa jopa nuoriin ihmisiin niin, etteivät he mielellään hakeudu vanhustyön ammatteihin.
Kolmasikäläisiä ei ole maissa, joissa elinikä jää lyhyeksi. Suomessa kriteerit täyttyivät 1970-luvulla.
Koskisen mielestä jokainen vanhaksi elänyt ihminen on oikeastaan selviytyjä.
KOLMAS ELÄMÄ video.
Mika Pantzar kertoo huhtikuussa 2020 mitä tapahtuu syksyllä 2020
Rakennammeko tulevaisuuden eristäytymisen ja itsekkyyden arvoille vai yhteistyön ja keskinäisen kunnioituksen arvoille?
Videolla professori Mika Pantzar ennustaa tulevaa.
