Sakari Tuomioja oli 1930–1960 luvun suomalaisia liberaaalivaikuttajia. Hänen poikansa Erkki meni demariksi, vaikka sukupiirissä oli niin kommunisteja kuin liberaalejakin. Kahden kulttuurin ja ulkomailla vietetyn lapsuuden vuoksi hän on kiintoisa kuultava muun kulttuurin paikassa ja edussa Suomessa.
Istumme alas eduskunnan kabinetissa. Pohdimme ihmistä, miten erilainen tai samanlainen hän on?
”Kaikkia on kohdeltava ansioidensa pohjalta eikä sen perusteella, että he kuuluvat johonkin toiseen ryhmään. Yhteiskunnassa pitää toki olla yhteiset pelisäännöt, jotka koskevat kaikkia eikä perustavista ihmisarvoista pidä tinkiä pelkkää vieraskoreutta, esimerkiksi tyttöjen ympärileikkauksen osalta.”
Tuomiojaa huolettaa väestöräjähdyksen jatkuminen.
”Koko maailmassa on päästävä väestön nollakasvuun. Yleensä voi sanoa että maahanmuuton haitat johtuvat vain siitä, ettei asioita hoideta kunnolla. Hyödyt niin kulttuurille kuin taloudelle ovat kertautuvia. Yhä suurempi osa suomalaisistakin pitää täysin luonnollisena hakea työtä ulkomailta tai opiskella siellä.
Olemme tähän saakka olleet jo muutenkin luovuttava emmekä vastaanottava maa. Meille on rikkaus saada tänne ihmisiä toisenlaisesta kulttuureista, siitä voi syntyä uutta ja hauskaa, kuten tango aikanaan."
Erkki Tuomioja on itsekin kahden kulttuurin kasvatti. Hänen äidin äitinsä Hella Wuolijoki oli kahden kansan kansalliskirjailija, Eestin ja Suomen. Erkin kosmopoliittisuutta lisää vielä äidin suvun hajoaminen diasporaan.
Diplomaatti-isä, Sakari Tuomioja oli vaikuttaja, josta tuli merkittävä kan- sainvälinen toimija yllättävään kuolemaansa saakka Kyproksen rauhanneu- vottelijana 1964. Erkki Tuomioja sanoo hänen omaan persoonaansa vai- kuttaneen enemmän isän työn vuoksi ulkomailla vietetyt vuodet kuin äidin suvun virolaisuus.
”Näkeehän minusta, että jos olen muun vaikutteinen, on se enemmän Englannista kuin Virosta.”