Kansalaismedia

Sata vuotta maailman historiassa on vartti oman elämämme saatossa.

 

Se on kuitenkin kolmen sukupolven vaikutusaika, veljesvihan ja itsenäisyyssukupolven, sota- & rakentajapolven, suurten ikäluokkien sosiaalitoimien ja oraalla olevan maapalloisen kohtalon polven ja teknologian muuttaman sukupolven hetki ihmiskunnan elämän kiertokulussa.

​

Suomen sataan vuoteen osuu maailman historian suurin muutos. Maailman sodat. Naisen astuminen vaikuttajaksi yhteiskuntiin. Kolonialismin muodon muutos rotusorrosta taloudelliseksi herruudeksi.

Imperiumit ovat nousseet ja menneet: on nähty Kiinan lasku ja uusi nousu. Brittiläisen imperiumin haihtuminen. Neuvostoliiton kaatuminen samaan suuntaan historiansa kanssa Venäjäksi.

​

Vuosisadan aikana on koettu kulutusyhteiskunnan synty, kommunismin nousu ja tuho. Amerikan aika. On nähty kapitalismin momentum ja syntyneen impulssin rappeutuminen.

​

Olemme todistaneet teknologian vallankumouksen ja väestön räjähdyksen kolminkertaiseksi, näemme joka päivä miten ilmasto muuttuu.

​

Silti suljemme omasta tietoisuudestamme, että elämme yli luonnon varojen. Koneet ihmiskäden jatkeena ovat kehittyneet automaatioksi ja automaatio älykkääksi digitalisaatioksi ja robotiikaksi.

​

Huomisen työ on jotain ihan muuta. Näemme jo, että olemme uusien kansainvaellusten aatossa.

 

Edessämme on ensi kertaa uhka maailmanlopusta ihmisen tekojen kautta. Sodat kiihtyvät ja lisääntyvät, niiden luonne on muuttunut manipulaatiotaisteluksi, ulkoisten voimien sisällissodiksi ja siviilitappamiseksi sotilaiden säästyessä, seurauksena ovat taas kansainvaellukset turvaan ja toivoon.

Raakuus lisääntyy ei ole väliä puolella, demokratiaa puolustetaan viattomien murhilla ja oman lennokin oikeudella. Vastakkainasettelu ja vihapuhe vahvistuu vaikka maailman piti globalisaatiossa yhdentyä.

​

Ihmiskunta on mennyt suurimman haasteensa edessä lukkoon, se ei saa tuhoisaa kehitystä poikki. Olemme joutuneet monien kielteisten kehitysten kierteeseen.

Vallalla on negatiivinen hypersykli.

 

Se pitää kumota vastaliikkeellä.

 

Kohtaamme kuitenkin myös ennennäkemättömän uuden ihmisten yhteyden: maapalloistumisen ilman ajan ja paikan rajoitetta. Siinä on mahdollisuus myös hyvän kierteeseen.

Koskaan ennen ihmiskunnalla ei ole ollut tällaisia työvälineitä tehdä, itse kukin hyviä tekoja, saman vertaisten ja ihan erilaisten ihmisten yhteistöitä paikasta rajoittumatta.

 

Talous on aina ollut kaiken keskellä, nyt se on kaikki. Siinä ihmisen asema on taas palannut alamaiseksi, hallinnan kohteeksi. On taas tullut historiassa kovin moneen kertaan koettu ahneuden aika. Omaisuuksien kaappaukseen kuuluu nytkin panem et circenses, leivällä ojentaminen ja sirkushuvilla tyynnyttäminen, tyhjän päiväistyminen.

 

Suomi kohtaa sadannen vuotensa itsenäisenä, mutta taloudellisesti lamassa, yhä enemmän jakaantuneena.

 

Suuria ongelmia riittää - suuremmista on kuitenkin aiemmin selvitty. Ratkaisut ovat vielä omissa käsissämme. Suomen tulevaisuutta voi pohjimmiltaan horjuttaa vain se, että ajaudutaan ulkoa tulevaan ohjaukseen.

 

Vuosiewn 2014-2016 tapahtumat Syyriassa ja vielä lähempänä Ukrainassa ja siitä johtuva vastakkainasettelun psykoosi kertoi kuinka herkässä liipasinsormet edelleen ovat. Kuinka nopeasti propaganda- ja kauppasodat kiihtyvät ja kuinka pian taas sanottiin jos et ole Meidän kanssamme olet meitä vastaan.

Meidän tulee olla toki ”vahva ja luova osa” läntistä ”arvoyhteisöä”, mutta samalla nähdä kaikkien arvoyhteisöjen läpi; ymmärtää, että on arvoja, mutta myös arvoista puhumista omaan pussiin.

​

Pienen maan rooliksi ja Suomen asemaksi historia on antanut mahdollisuuden yrittää sopivissa tilaisuuksissa auttaa liittoutumia purkamaan keskinäiseen törmäämiseen perustuvaa, historian aina toistuvaa liikettä.

​

Me nousemme ylös itsenäisen Suomen juhlassa kunnioittaen kolmen sukupolven veriuhria, rakennustyötä ja kiittäen saamastamme hyvinvoinnista.

Sukupolvinen historiallinen tahto on ollut jättää parempaa jälkeläisille, seuraavalle polvelle. Se on luonnonjärjestyksen mukainen filosofia, elämän kiertokulun koko idea.

 

Meidän aikamme luulee, että onnemme on mammoniallista kasvua, rakastamme tavaraa, mutta tavara ei rakasta takaisin, se masentaa kulkutautina.

 

Yksikään Suomen sukupolvi ei ennen ollut niin vaativan ja kohtalokkaan päätöksen äärellä kuin satavuotias kansakunta nyt osana maapallon yhteistä kohtalonhetkeä. Meidän pitäisi luopua onneksemme hyväosaisuudestamme ja antaa mahdollisuus muille hyvinvoinnin rajan yli, mutta myös huvinvointimme sisällä, jonka esi-isämme ovat vasta meille hankkineet. Ei ole kyse hyvinvointivaltiosta eikä saavutetusta edusta vaan koko ihmiskunnan kohtalosta.

 

Valkoiselle ihmiselle luopuminen on ainoa tapa kuitata yli rajain mennyt velkaosuutensa ylivelkaisen, yli luonnollisen eletyn maailman varoista ja vastuista.

On siis synnytettävä hyvien asioiden kierre, hyvän hypersykli.

Tehtävää ei voi ylhäistää yhteiskuntien hyväosaiselle eliitille.

Se on oma asiamme.

 

Toinen vaihtoehto on uskoa unholan talousoppiin: laissez-faire, laissez-passer, le monde va de lui-même - eli ”antaa asioiden mennä omaa rataansa, maailmakin pyörii itsekseen”.

 

Miksi uskot siihen mihin uskot?

.